Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Isaskar]

Ketjun aiheeseen liittyen ihmetyttää kovasti se, että PS hyökkäsi voimakkaasti Westerlundin kimppuun kesken kisojen ja vastaavasti PS nyt samalla innokkuudella puolustaa Jalosta.

Petteri haistelee yleistä mielipidettä ja valitsee sen jälkeen vastakkaisen. Sitten jää vielä sopivien argumenttien sovittaminen valittuun mielipiteeseen. Eikä se varmaan kovin vaikeaa ole, asioilla kun on aina monta puolta.

 

[Fordél]

Tällä kertaa erittäin kurinalaisesti valmentajien pelitapoja noudattaneet Saksa ja Tanska ottivat ansaitut pelikirjavoitot huomattavasti heikoimmilla pelaajamateriaaleillaan.

Pelikirjat ratkaisivat ja niihin pelikirjoihin kuuluu määritelmäsi mukaan lähes kaikki pelin osa-alueet. Osaisitko analysoida tarkemmin, että mitkä kohdat pelikirjoista ratkaisivat voitot Tanskalle ja Saksalle?

Toiseksi tuot tässä taas ilmi sen kuinka erittäin kurinalaisesti valmentajien pelitapoja noudattaneet joukkueet voittivat. Onko tämä taas samanlainen heitto kuin mitä Suikkasesta heitit finaalien jälkeen, jonka sitten itse Suikkanenkin todisti vääräksi (asia johon haluaisin sinulta edelleen kommenttia tuolla SM-liigan pelikirjat -keskustelussa).

 

[mjr]

Kova väite mjr:ltä. Saattavathan ne pelikirjat huipputasolla sisältää erilaisia pelitapoja.

Jos puhumme pelikirjasta tässä yleensä käytetyssä pelitaktisessa mielessä (toki huomaan, että tarpeen vaatiessa - siis keittiön kuumetessa - siirryt portaattomasti näkemään pelikirjan niin laajana, että siihen sisältyy suurinpiirtein hallin sisälämpötilä ja omistajan vaimon kuukautiskierto) niin ei voi sanoa, että laadullisesti olisi mitään radikaalia ja ratkaisevaa eroa. Olennaista on pelaajamateriaali ja pelaajien kurinalaisuus ja motivaatio. Loistava pelikirja ei ole yhtään mitään, ellei siihen sitouduta ja siiihen uskota, ja on aivan olennainen osa valmentajan roolia pystyä tähän sitouttamiseen ja uskon luomiseen. Se ei ihan oikeasti ole mikään automaattinen prosessi joka tapahtuisi jonkinlaisen osmoosin kautta ilman että valmentajan auktoriteetilla, persoonalla ja johtamistaidoilla ei olisi mitään vaikutusta. Montako kertaa tämä rautalanka täytyy sinulle vääntää?

 

[Fordél]

Loistava pelikirja ei ole yhtään mitään, ellei siihen sitouduta ja siiihen uskota, ja on aivan olennainen osa valmentajan roolia pystyä tähän sitouttamiseen ja uskon luomiseen. Se ei ihan oikeasti ole mikään automaattinen prosessi joka tapahtuisi jonkinlaisen osmoosin kautta ilman että valmentajan auktoriteetilla, persoonalla ja johtamistaidoilla ei olisi mitään vaikutusta. Montako kertaa tämä rautalanka täytyy sinulle vääntää?

Juuri näin. Eihän Suikkasellakaan ollut mitään erityisen ihmeellistä pelitapaa jos sellaista on edes olemassa. Pelitapa pitää suhteuttaa johonkin, kuten pelaajistoon, ja TPS:n kohdallla pelitapa sopi hyvin pelaajamateriaaliin ja sen ominaisuuksiin. Ja mikä vieläkin tärkeämpää, Suikkanen oli saanut pelaajat motivoitumaan ja koko joukkue pelasi aivan taitojensa ylärajoilla (esim. Hattunen, Virtala, Vittasmäki jne.). Pelitapa antoi pelaajille tiettyjä vapauksia (kts. vaikka Suikkasen lausunto allekirjoituksesta), joten se ei kahlinnut liikaa pelaajia. Kuitenkin niihin raameihin, jotka Suikkanen antoi, koko porukka sitoutui täysillä. Suikkanen onnistui siis myymään pelifilosofiansa erinomaisesti pelaajilleen, kiitos johtamis- ja ihmissuhdetaitojen, persoonan ja auktoriteetin. Näitä ei kaikilla valmentajilla ole vaikka heillä olisi kuinka nykyaikainen pelitapa ja siksi esim. eräskin Sihvonen taitaa olla hyvä vain kirjoittamisessa.

 

[siffa]

Olennaista on pelaajamateriaali ja pelaajien kurinalaisuus ja motivaatio. Loistava pelikirja ei ole yhtään mitään, ellei siihen sitouduta ja siiihen uskota, ja on aivan olennainen osa valmentajan roolia pystyä tähän sitouttamiseen ja uskon luomiseen. Se ei ihan oikeasti ole mikään automaattinen prosessi joka tapahtuisi jonkinlaisen osmoosin kautta ilman että valmentajan auktoriteetilla, persoonalla ja johtamistaidoilla ei olisi mitään vaikutusta. Montako kertaa tämä rautalanka täytyy sinulle vääntää?

Tätä samaa rautalankaa olen vääntänyt kaikissa keskusteluissa, missä on otettu esille pelikirjan merkitys lopputulokseen. Olen käyttänyt vääntämisen apuna erilaisia määritelmiä. Yksi on Tamin 65+20+15. Eli pelaajien osuus on Tamin mielestä 85% ja valmentajien, sisältäen pelikirja-asiat, vaatimattomat 15%. Valmentajien johtamistaidoilla on minun mielestäni kuitenkin enemmän kuin jonkin 10%:n vaikutus pelien lopputuloksiin. Mikäli johtamistaidot puuttuvat, niin eihän hommasta tule mitään, oli pelikirja sitten miten hyvä tahansa.

Pelitavat on kirjattu pelikirjoihin ja jääkiekon huippujoukkueet pelaavat kulloisenkin tilanteen mukaan hyvinkin erilaisilla pelitavoilla. Sinä taisit väittää, että huippujoukkueiden pelitavat ovat lähes identtisiä ja niiden kautta ei eroja joukkueiden välillä saataisi. Katsotaan nyt vaikka tänään USA:n, Tanskan, Suomen ja Saksan pelikirjoistaan valitsemat pelitavat. Väitän jo heti, että niissä tulee olemaan vaikkapa pelien rytmityksissä suuria eroja. Pelien rytmitys on noussut tällä kaudella myös jääkiekkostudioiden keskusteluihin mukaan. Rytmittäminen on helppoa katsoa ja nähdä paljon puhutut hitaat lähdöt joukkueittain. Ensimmäisissä otteluissa hitaita lähtöjä oli eniten Suomella ja sitten USA:lla. Saksa ja Tanska puolustivat eivätkä paineen alla käyttäneet hitaita lähtöjä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Olipa joukkueiden pelikirjojen pelitavoilla sitten mikä merkitys hyvänsä pelien lopputulokseen, niin se on fakta, että pelitavat eroavat toisistaan joskus täysin, mutta ovat usein myös samanlaisia. Valmentajat niitä pelikirjoja vaan tuppaavat kehitellä jatkuvasti. SM-liiga on siitä erinomainen esimerkki.

 

[Wiltord]

Sinä taisit väittää, että huippujoukkueiden pelitavat ovat lähes identtisiä ja niiden kautta ei eroja joukkueiden välillä saataisi. Katsotaan nyt vaikka tänään USA:n, Tanskan, Suomen ja Saksan pelikirjoistaan valitsemat pelitavat.

Nuoko sinun mielestäsi huippujoukkueita?

USA oletusarvoisesti kyllä ja Suomenkin voi huippuihin lukea, mutt Tanska ja Saksa kaukana.

Suomi menettää otettaan jääkiekkoilussa. Lisäksi huomaa, että Sihvonen ei katso NHL:ää juuri ollenkaan.

Vouhotetaan viivelähdöistä yms. Aika moni tietää, että tiukasti trappaavaa joukkuetta vastaan viivelähdöillä pelaaminen toimii erittäin huonosti.

Sihvonen väitti muuten, että Suomi vei maalipaikat suvereenisti. Ei pidä paikkaansa. Todelliset maalipaikat Suomi voitti n. 8 - 6. Tanska vain teki normaalia kovemmalla prosentilla maalit. Normaalisuoritus Suomella olisi ollut kaksi tehtyä maalia. Eli maalipaikat pitää kyllä pystyä voittamaan Tanskan tasoista joukkuetta vastaan reilummin.

Pelikirjojen painottaminen on mennyt liiallisuuksiin Sihvosen klaanilla. Pelaajat miettii liikaa mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja peli on uskomattoman flegmaattisen oloista.

Tyly fakta on se, että Sihvosen parjaaman Sheddenin maajoukkue pelasi parempaa lätkää kuin Jalosen rakettitiedejääkiekko.

Noh, MM-kisat ovat kuitenkin niin vähän arvostetut ja tasottomat, että Suomi voi tuollaisellakin pelillä raivata tiensä mitalipeleihin. Samaan aikaan rapakon takana pelataan kuitenkin maailman parasta jääkiekkoa ja Sihvonen unohtaa sen täysin.

Sitten kun puhutaan näistä SM-liigan muka hienoista pelikirjoista yms. Pitäkää kuitenkin mielessä, että SM-liigan edellä pelillisesti on heittämällä 4-5 muuta sarjaa.

 

[fiftyeight]

- - -
Tyly fakta on se, että Sihvosen parjaaman Sheddenin maajoukkue pelasi parempaa lätkää kuin Jalosen rakettitiedejääkiekko.
- - -

Tässä päästään pelin ytimeen. Olkoon miten vaan olemassa pelikirjat tai sitten ei, mutta kentällä, peltilanteessa hyvät ratkaisut tehdään selkäytimellä, tiedostamatta, nopeammin kuin ehtii miettiä. Siinä vaiheessa kun aletaan miettiä, mitä ja miten pitäisi toimia, on tilanne jo hukattu nykypäivän nopeassa kiekkoilussa. Ns. pelikirjan syvin olemus on oltava niin syvällä takaraivossa, että se tulee sieltä pyytämättä ja ilman faksia.

Jalonen jalostaa nyt jotain Jalostajan hernekeittoa eikä lätkää.

 

[scholl]

Ketjun aiheeseen liittyen ihmetyttää kovasti se, että PS hyökkäsi voimakkaasti Westerlundin kimppuun kesken kisojen ja vastaavasti PS nyt samalla innokkuudella puolustaa Jalosta.

Tuossa on erona se, että ensimmäisessä tapauksessa Raimo Summanen tai hänen hovinsa masinoi tuttavansa ajojahtiin Erkkaa vastaan. Toisessa tapauksessa on taas kyse Sihvosen tulevaisuudesta ammatillisessa mielessä. Riehumalla liiton tiedotustilaisuudessa Shedden-sopimuksen julkistamisen yhteydessä ja sen jälkeisellä kirjoittelulla Sheddenin ja Jalosen aikakausilla hän on ajanut itsensä nurkkaan. Jos Jalonen saisi nyt potkut niin Sihvosen ura olisi samalla ohi.

 

[Sateentekijä]

Vouhotetaan viivelähdöistä yms. Aika moni tietää, että tiukasti trappaavaa joukkuetta vastaan viivelähdöillä pelaaminen toimii erittäin huonosti.
edellä pelillisesti on heittämällä 4-5 muuta sarjaa.

Juuri näin. Mielestäni esim. Suomen pitää viljellä viivelähtöjä sekä myös nopeita. Mitä nämä puolinopeat lähdöt ovat? En viitsi ottaa kantaa, tuntuu aika hullunkuriselta.

Sopivassa suhteessa viive -ja nopeitalähtöjä on hyvä tapa pelata. Aina pitää osata lukea peliä hyvin, riippuu pelitilanteesta, lähteäkö viiveellä vai nopealla. Esim. välillä jotkin pelaajat heittävät typerästi kiekkoa sokkona päätyyn esim. sellaisessa tilanteessa, joka on rikkonainen ja muut miehet eivät ole messissä mukana. Tässä tapauksessa omista vain lähtöä. Sitten kun saadaan keskialueella nopea kiekonriisto, niin siitä vain nopealla syklillä kohti vastustajan kenttäpäätyä.

Ei tämä ole biologiaa, ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä, vaan jääkiekkoa.

 

[Ramchester]

Täytyy kyllä olla Sihvosen kanssa tässä asiassa täysin samaa mieltä. Suomella ei ole pelikirjallisesti mitään hätää ja Suomi pelasi Tanskaa vastaan pelikirjallisesti lähes taydellisesti. Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että tuota kaikkien sarjojen jämäpelaajista koottua joukkuetta ei saada voittamaan millään pelikirjalla ja nyt vain näemme sen, mitä Suomen maajoukkuesta jää jäljelle, kun siitä poistetaan parhaat pelaajat. Ei juuri mitään. Ollaan takaisin vuodessa nolla, jolloin pelättiin Saksaa, toivottiin Neuvostoliitolta vain vähäistä turpasaunaa ja pääsy mitaliotteluihin oli kaukainen haave.

Tänään tulee muuten Saksalta turpaan niin, että heilahtaa vaikka Suomi pelaa pelikirjan mukaista peliä täydet 60 minuuttia ja voitetaan hitaat lähdöt sata-nolla.

 

[Johannes]

Katsellaan nyt illan Saksa-peli ihan rauhassa. Ottelu on "jukka jalosen valmennuspelitapojen" suuri näytön paikka, mutta en itse tuomitse Suomea ja Jukka Jalosta päävalmentajana ennen kuin on oikeasti pudottu esim. karsintasarjaan kisoissa. Suomi sai hopeaa Calgaryssa 1988, hävittyään avauspelin Sveitsille 2-1, joten vielä ei ole mitään menetetty, vaikka hävittiin Tanskalle 4-1.

 

[Wäinö#16]

Ensimmäisissä otteluissa hitaita lähtöjä oli eniten Suomella ja sitten USA:lla. Saksa ja Tanska puolustivat eivätkä paineen alla käyttäneet hitaita lähtöjä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Kun taidollinen tasoero on luokkaa Suomi-Tanska ja USA-Saksa, ei mielestäni Tanskalla ja Saksalla ole mitään järkeä lähteä pelaamaan viivelähtöjä. Se on pari heikkoa syöttöä niin viisikko on ihan levällään ja ajoitukset aivan pielessä ja vastustaja iskee maalit vastahyökkäyksistä. Saksan ja Tanskan ase on pelata niille parille huippuhyökkääjälle kiekko vauhtiin ja toivoa, että iskevät maalit. Keskinäisessä ottelussa puolestaan saattaa hitailla lähdöillä olla jo merkitystäkin.

Samaan kaavaan sopii myös, että etenkään tappioasemassa, ei Suomenkaan olisi kannattanut käyttää juurikaan viivelähtöjä. Nopeasti kiekko omille ylös ja jatkuva paine Tanskan päässä olisi varmasti tuonut paremman lopputuloksen ja parempia maalintekopaikkoja. Nyt maalipaikat oli Suomella täysin kortilla, vaikka Sihvonenkin halusi nähdä Suomen vieneen ne reilusti.

Lisäksi ihmettelin miksi Suomen syöttöetäisyydet oli välillä niin pitkät Tanska-ottelussa. Missä oli se kuuluisa lyhytsyöttöpeli? Nyt haettiin ihmeellisiä laidanvaihtoja ja välillä pitkiä syöttöjä laitoihin, joita tanskalaiset hyvällä prosentilla katkoivat. Tähänkin oletin analyytikkomme puuttuvan, mutta ilmeisesti tämä on sitten sitä jaloslaista peliä. Vai tarttuiko tämä Sheddeniltä?

Mitä tulee tuohon Sihvosen ennen kisoja kirjoittamaan juttuun Jalosen pelitavasta, niin jotenkin huvittaa tämä pelitavan ylianalysointi ilman, että Jaloselle annetaan puheenvuoroa. Ollaan niin tietoisia kiekotteluista ja rytmeistä, jotka ovat lähinnä tulleet tutuksi KalPan Virran pelitavasta ja näitä ollaan nyt tuomassa kera kiekkokontrollin myös vaivihkaa maajoukkueen pelitavaksi. Sihvonen ei kertakaikkiaan malta pysyä analysaattorin ja toimittajan roolissa, vaan pakko on ikään kuin valmentaa ja opastaa Jalosta.

 

[Mänizeri]

Tuossa on erona se, että ensimmäisessä tapauksessa Raimo Summanen tai hänen hovinsa masinoi tuttavansa ajojahtiin Erkkaa vastaan. Toisessa tapauksessa on taas kyse Sihvosen tulevaisuudesta ammatillisessa mielessä. Riehumalla liiton tiedotustilaisuudessa Shedden-sopimuksen julkistamisen yhteydessä ja sen jälkeisellä kirjoittelulla Sheddenin ja Jalosen aikakausilla hän on ajanut itsensä nurkkaan. Jos Jalonen saisi nyt potkut niin Sihvosen ura olisi samalla ohi.

Tuskinpa vain. Ainakaan toimittajana. Kuten olen monta kertaa todennut, Petteri osaa poliitikon tavoin aina tehdä hätäuloskäynnin. Menestyksen syyt on kartoitettu ja samalla myös mahdollisen tappion.Viime vuonna se oli Sheddenin perintö ja kisojen aikana Dufva.

Tälle vuodelle hän paketoi jo syntipukin valmiiksi viimeisimmässä urheilulehdessä ja se on Kummola, joka on valmentajarulettia pyörittänyt, kaveeraa pelaajien kanssa ja on vienyt nykyisiltä valmentajilta kasvot.

Eli jos näistä kisoista vielä menestystä tulee, on ansio Jalosen.

Ja taas ei, niin syy on Kummolan, yhdistettynä jotenkin Sheddeniin, Summaseen ym.

Molemmat artikkelit odottanevat jo pöydällä ja nyt odotellaan, kumpaan suuntaan laiva kääntyy...

 

[Johannes]

Juu, menee se näin miten Mänizeri jo kirjoitti. Suomen menestys Saksan MM-kisoissa on sivuseikka, meitin "PS:lla" on selitys jo joka lähtöön valmiina, "pusi-pusi-Jukka"
Itse olen edelleen se "vanha ja vaativa" Johannes, ei mitalia ja surkeat kisat Suomen joukkueelta ja mitalin kanssa kotiin, niin homma sujuu, kuten vuodesta 1988.

 

[Mänizeri]

Ai niin...

...listasta unohtui SM-liigan pelitapojen kirjo sekä pelaajien tyhmyys/haluttomuus. Siis vaihtoehtoon, jos nämä kisat menevät penkin alle.

Eipä muuta...

 

[ftr]

Käsittämätön tämä Sihvosen uusi teksti: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-kansallinen-paniikki-paattyy-saksa-otteluun

Uskomatonta, että kun kaikki on kunnossa niin Sihvosen mielestä Suomi voittaa ottelun todennäköisyydellä 60%. 40% ajasta siis Suomi pelaa tämän päivän jälkeen karsintasarjassa, vaikka pelillisesti kaikki on kunnossa. Kyllä Suomen ja Saksan materiaaleissa nyt "vähän" enemmän on eroa. Kotietu toki tasoittaa, mutta saa olla aika pessimisti veikatakseen näitä lukuja. Sihvosen kannattaisi painaa Saksaa tänään vedonlyöntiin ja isolla. Todella suuria ylikertoimia olisi tarjolla tänään.

 

[Salama15]

Huh huh, mahtaa ottaa Petterillä koville kun velipoika meni ohi nokkimisjärjestyksessä:

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=10860

Eipä sillä, Soosilla on tod.näk. huomattavasti enemmän annettavaa Suomen kiekkoilulle...

 

[Vaughan]

Vouhotetaan viivelähdöistä yms. Aika moni tietää, että tiukasti trappaavaa joukkuetta vastaan viivelähdöillä pelaaminen toimii erittäin huonosti.

Tästä olen eri mieltä.

Tietenkin ideaalitilanteessa päästään hyökkäämään nopeasti vastustajan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan. Mutta aina ei päästä. Se ei yleensä ole edes hyökkäävän joukkueen toiminnasta kiinni, miten nopeasti vastustajan puolustus ehtii järjestäytyä haluamaansa karvauskuvioon. Kurinalainen joukkue (joka mm. jo hyökätessään pitää mielessä kuinka järjestäytyä välittömästi kiekonmenetyksen jälkeen) ehti varsin usein karvauskuvioon jo ennen kuin kiekon voittanut joukkue pääsee hyökkämään.

Siksi olennainen kysymys kuuluukin, kuinka hyökätä silloin, jos vastustaja on jo ehtinyt muodostaa "tiukan träpin"? Pitääkö tällöin silti pyrkiä hyökkäämään niin nopeasti kuin mahdollista, vaikka sitten rintamahyökkäysten ja kenttätasapainon kustannuksella? Vai pitäisikö mieluummin ryhmittää joukkue sovittuun ja harjoiteltuun hyökkäyskuvioon? Ensimainittu tarkoittaa hyökkäämistä nopeasti tai puolinopeasti, jälkimmäinen viivelähtöä.

Itse uskon, että mikäli vastustaja on jo ehtinyt pistämään träpin kuntoon, ainoa järkevä vaihtoehto on lähteä organisoituun kenttätasapainoiseen rintamahyökkäykseen (pakit tukena). Tällaisessa tilanteessa nopean tai puolinopean hyökkäyksen yrittäminen johtaisi liian helposti puskemiseen yhden tai kahden pelaajan voimin vastustajan sumppuun, jolloin kiekko menetetään suurella todennäköisyydellä. Samalla myös mahdollisuus menetetyn kiekon jatkokarvaamiseen vaikeutuu, kun takana ei ole koko viisikkoa, vaan yksinäinen hyökkääjä tai pari.

Eli: ensisijaisesti nopea tai puolinopea hyökkäys ennen kuin vastustaja ehtii saamaan träpin kuntoon. Jos träppi kuitenkin on jo asemissa, silloin mieluummin viivelähtö.

Vaikka viivelähtö ei johdakaan kovin usein suoraan maalipaikkaan, sitä kautta voidaan saada A) kiekko kontrolloidusti alueelle, josta voi syntyä myöhemmin maalipaikka esim. kulmapelin kautta, B) vastustaja joutuu ottamaan jäähyn vahvan kiekkokontrollin takia, C) mikäli kiekko kuitenkin menetetään, on koko viisikko kasassa hyvässä puolustusvalmiudesta, mikä voi johtaa kiekonriistoon, ja sitä kautta päästään edeltävän viivelähdön seurauksena hyökkäämään uudestaan - mutta tällä kertaa nopeasti tai puolinopeasti.

Totta kai on olemassa "harmaa alue", jolloin on hieman epäselvää kannattaisiko pelata viiveellä vai kääntää nopeasti. On helppo jälkiviisastella, että Tanskaa vastaa olisi voinut yrittää muutaman kerran nopeamminkin. Mutta se on semantiikkaa. Ei peli siihen ratkennut.

 

[dana77]

Samaa mieltä Vaughanin pohdiskelun kanssa, eikä tainnut olla ensimmäinen kerta.

Koko peliä en ehtinyt katsomaan, mutta sen perusteella mitä näin niin Tanska ylimiehitti kiekollisen laidan niin vahvasti, että pitkien poikkisyöttöjen käyttö oli perusteltua. Kovaa karvausta olisin kaivannut enemmän.

edit: kun jossain edellisissä viesteissä puhuttiin Pekka Virrasta ja kiekkokontrollista, niin mielestäni suurin (ja ehkä ainoakin) asia, jossa Pekka Virran pelikirjasta voisi olla höytyä maajoukkueelle on juuri tuo träpätyn keskialueen ylittäminen. Siinä pitää olla variaatiota.

 

[Sateentekijä]

"Ei ole studiossa mainittu sitä, että jenkit ei tee ollenkaan viivelähtöjä. Nupelle ja T.Ruudulle miinus tästä päivänselvästä asiasta. Antsa on hiipumassa selostajana muutenkin.

USA:n valmentajalle pitkä miinus. Nyt pitäisi tehdä niitä viivelähtöjä kera kiekkokontrollin. Aamen.

Tanska pelaa loistavasti!!!"

---

Tuon kirjoitin otteluseurantaketjuun.

Kyllä viivelähdöt kera hyvän kiekkonkontrollin on se avainrikkoja, jolla saadaan vastustajan pakka revittyä auki. Mutta jenkit ei pelaa parhaillaan (pidin pelistä pienen tauon, tiedä onko valkku reagoinut, jos ei ole, niin jenkkivalkku on enemmän pihalla kuin lumiukko) jostain käsittämättömästä syystä lainkaan viivelähtöjä. Tämä on ihmeellistä ja selkeästi koitumassa jenkkien turmioksi.

Tanskalla on aina miesylivoima puolellaan, kun jenkit lähtevät kuin yksinäiset lampaat kohti harakkojen telttaa.

Tänään pitää ottaa Leijonat tarkkaan syyniin, mitä tulee viivelähtöön ja nopeaan lähtöön.

 

[olle****]

Huh huh, mahtaa ottaa Petterillä koville kun velipoika meni ohi nokkimisjärjestyksessä:

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=10860

Eipä sillä, Soosilla on tod.näk. huomattavasti enemmän annettavaa Suomen kiekkoilulle...

Analyytikko tulee keskittymään pohjolan tapahtumiin, kun hänen luotto-syväkurkku on siirtynyt liigaan ja penkin taakse. Katellaan, esim mikäli kärppien peli ontuu, jos UL:n sivuilla ruvetaan ruotimaan pelaajien välisiä asioita tyyliin case ernholtz.

 

[K.Pylkkänen]

P. Sihvonen:
"Harmittiko sinua, kun Tanska voitti Suomen?

Mikä kysymys! Ei tietenkään. Ei kai aikuista ihmistä harmita jonkun mokoman pallopelin tulos. Peli on peliä. Olisi mahdotonta kirjoittaa sitä paitsi analyysiä ottelusta, jos hommaan sekoittuisi tunteita."

Huonoa provoilua PS:lta, kun miettii vaikkapa hänen kirjoittelua Case TPS:sta, jota ei ohjannut mikään muu kuin TUNNE.

Muutenkin melko typeräksi tekee PS oman työnsä näillä kommenteilla.
Kymmenen aikuista miestä luistelee hikipäässä muutaman kymmenen grammaa painavan Tsekkiläisen muovilätkän perässä ja tämän touhun analysoimisesta maksetaan vielä palkkaakin..
Eli jos tällä mitätöimisen linjalle lähdetään, yhtä älytöntä kuin sekoittaa pallopeliin tunteita, on sekoittaa siihen tilastomatematiikkaa.

Pelaamiseen, valmentamiseen, kannattamiseen ja tietyssä määrin myös analysoimiseen kuuluu tunne sisäänrakennettuna. Jääkiekko on tunnepeli, siksi se on olemassa. Shakki on niitä varten, jotka haluavat loogis-matemaattiselle osaamiselleen haastetta. Tässä päästään taas siihen, mitä monet ovat jo täällä kirjoittaneet, että on pikkasen eri asia katsella peliä telkkarista laukaisukarttojen ja viivelähtölaskentakaavioiden valossa, kuin pelata paikan päällä 18000 joukkohysteriasta kärsivän kansallistunteen vallassa olevan saksalaisen keskellä. Varmasti olisi joo voinut Suomi pelata kolmannen erän kylmähermoisemmin ja viisaammin, mutta kun homma taas kerran redusoidaan pelikirjasta johtuvaksi ongelmaksi, menee haukanpersiiseen koko analyysi.

 

[mjr]

Eilinen Saksa-ottelu oli kyllä tyylipuhdas esimerkki pelikirjapelistä. Jalosen pelikirja viimeiseen erään - pakittaminen, kiekkojen roiskiminen ja väliin suoranainen arkuus - oli täysin väärä valinta. Sen sijaan Saksan valmentaja oli tehnyt nerokkaan kolmannen erän pelikirjan, joka melkein tuotti tasoituksen: rohkeat nousut, aggressiivinen liike hyökkäysalueella, Suomen puolustuksen jatkuva paineistus olivat taktisen velhon käsialaa. Jatkossa Jalosen pitäisi vähän miettiä, minkälaista pelikirjaa käytetään johtotilanteessa - eilinen oli esimerkki selvästä taktisesta sokeudesta valmentajan taholta. Ei näin.

 

[K.Pylkkänen]

Eilinen Saksa-ottelu oli kyllä tyylipuhdas esimerkki pelikirjapelistä. Jalosen pelikirja viimeiseen erään - pakittaminen, kiekkojen roiskiminen ja väliin suoranainen arkuus - oli täysin väärä valinta. .

Kyllähän Suomen peli ajoittain kolmannessa erässä näytti kuvaamaltasi, mutta aivan tosissasiko meinaat, että Jalosen ohjeet toisella erätauolla olisivat olleet jotain tyyliin: "pakitelkaa ja roiskikaa keskialueelle, jos Saksa painaa päälle" ?

 

[Sateentekijä]

Tänään pitää ottaa Leijonat tarkkaan syyniin, mitä tulee viivelähtöön ja nopeaan lähtöön.

Olemme suuren surun keskellä. Näin siinä on käymässä, että kun Jukka Jalonen ei osaa reagoida nyt edes pelikirjaasioihin ja kun hän ei ole mikään psyykemestari piiskaamaan pelaajia, niin mitähän osaa tehdä? Retorisoida medialle.

---

Eka erä ja lähes koko toka erä oli mallikasta pelaamista Leijonilta eri lähdöillä skulaamista. Mutta sitten tuli synkkä ja hengetön kolmas erä. Ei tuonkaltaista sössimistä voi yksinkertaisesti selittää sillä, että pelaajilta loppui fysiikka kesken tai että kunto loppui. Ei voi.

Noilla taitavilla pelaajilla en voi hyväksyä tuollaista ROISKIMISTA, mitä nähtiin. Toki, on luonnollista, että vähän se paine siirtyy myös Suomen päätyyn, kun koko pelin ajan on dominoitu, mutta ei sitä tuollakaan voi ikävä kyllä selittää.

Leijonat oli kolmannessa erässä lauma yksinäisiä peuroja ajovaloissa, jotka olivat laamantuneita, passiivisia ja yksinkertaisesti aivan sekaisin.

Jaloselle fudut, Pekka Virta päävalmentajksi, Kai Suikkanen kakkosvalmentajaksi. Piste. Piste. Piste.