Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Jyrla]

Ei Saksa käynnössä edes karvannut kovinkaan kovalla temmolla. Suomi ja Jalonen teki sen ihan itse. Maalin taakse olisi pitänyt puolustajien mennä ja sieltä kiekottelulla liikkeelle.

Eniten Jalosessa kismittää reagoimattomuus, kun peli tökkii.

Ensimmäisessä ja toisessa erässä Saksa ei karvannut kertaakaan Suomen maalin takaa, kolmannessa erässä jatkuvasti. Tempo ei toki ollut erityisen kovaa, ja siksi kiekottelu olisikin ollut paikallaan. Pakkoa nähdylle roiskimiselle ei ollut. Muutaman kerran Suomen pakit tekivät juttuja jotka olisivat voineet maksaa maalin. Esimerkiksi Kukkosen rännilämäri lopussa, kun Saksa oli ottanut molarin pois. Tilaa ja aikaa oli, mutta mihinkään ei katsonut kun ränniin nykäisi. Siellä oli (on aina kun molari on otettu pois) kaksi saksalaista odottamassa valmiina. Vaihtoehtoja olisi ollut, mikäli olisi ollut kanttia nostaa katse edes sekunnin murto-osaksi.

Tuosta reagoimattomuudesta olen samaa mieltä.

 

[Fordél]

Jukan mielestä pelitapa-asioilla ei ole merkitystä ja HPK:n nousu alkoi joulutauolla, kun Jukalla oli kanttia muuttaa omaa pelitapaansa pelaavampaan suuntaan. Vai oletko sitä mieltä, ettei näin ollut?

Ja missähän Rautakorpi näin sanoo? Kannattaa lukea tuokin juttu kunnolla läpi niin ymmärrät mistä on kyse.

Hyvä ulostulo Rautakorvelta. Nyt ovat monet suomalaiset huippuvalmentajat tuoneet esiin sen kuinka tämä pelitapa-keskustelu on mennyt liian pitkälle ja saanut liian korostuneen aseman keskustelussa. Tätähän on täälläkin moni kirjoittaja toitottanut jo pitkään.

Tottakai pelitavalla on paljon merkitystä, mutta se on vain yksi osa-alue peliä ja nyt on syytä jatkossa tuoda niitä muita pelin osa-alueita analyysiin. Tämä tekee varmasti hyvää suomalaiselle jääkiekkoilulle, jonka ongelmana ei viime vuosina ole ollut pelitaktilliset asiat vaan aivan muut jutut. Niitä analysoimalla eri asiantuntijoiden kesken, päästään asioita muuttamaan ja kehittymään.

Toivottavasti Sihvonenkin osaa laajentaa analyysiensa repertuaaria, koska nykyisellä menolla hän uhkaa jäädä pahasti junasta.

 

[K.Pylkkänen]

Missä Sihvonen jankkaa kolmannen erän kohdalla viivelähtöjen merkityksestä? Tämä Urheilulehden jutusta:

Olisiko Leijonien sitten hyökätä viiveellä enemmän kolmannessa erässä?

Ei. Se ei olisi ollut sinänsä mahdollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Saksalaiset ajoivat Leijonien pakkeja ulos maalin takaa. Mutta kiekotella olisi pitänyt paljon enemmän. Olisi pitänyt syöttää monipuolisempiin syöttösuontiin.
Eikös tuossa nimenomaan myönnetä, ettei sellaista mahdollisuutta olisi edes ollut? Oletko muuten itse sitä mieltä, että kolmannen erän roiskiminen oli paras tapa pelata pois paineen alta? .

Hienoa, että täällä on tarkkoja lukijoita, ettei pääse sivuun kirjoittaneellakaan mopo liikaa keulimaan.

Myönnettäköön, että vähän huolimattomasti tuossa yhdistin asioita, vaikka kritiikkini kohdistuikin vähän isompaan kuvaan Sihvosen kirjoittelussa, kuin jonkun hyökkäyslähdön määrittelyyn. En tunne niin tarkasti Sihvosen määrittelemiä eri hyökkäykseen lähtötapoja, että voisin yksiselitteisesti sanoa, mikä ero on kiekottelulla ja viivelähdöllä? Tähän sivistykselliseen tyhjiöön otan mielelläni täytettä valistuneilta nimimerkeiltä, vaikkei asia nyt niin mahdottomasti kiinnostakaan. Ymmärtääkseni molemmat hyökkäystyypit ovat kuitenkin jonkunlaisia vastakohtia nopealle pystysuunnan jääkiekolle vai..?

Se mikä tuossa Sihvosen kirjoittelussa ärsyttää, on tämä pelikirja jankkaaminen (johon alunperinkin viittasin), mikä kaiken lisäksi pelkistyy usein näissä kirjoituksissa hyökkäykseen lähtöihin. Mutta tästä aiheesta täällä on jauhettu toistaiseksi riittävästi, ettei siitä sen enempää.

Siihen, mitä Suomen olisi pitänyt tehdä toisin kolmannessa erässä, on vaikea sanoa mitään, koska ei voida tietää, minkalaista ohjeitusta Jalonen nyt antoi. En usko, että Jalonen roiskimaan käski, enkä usko, että se olisi milloinkaan hyvä taktiikka. Uskon kuitenkin, että pelin muuttuminen roiskivaksi johtui vähintään yhtä paljon vastustajasta kuin Suomen omista pelikirjoista tms.
Vastustaja sai valmennuksen tai yleisön avulla tai ties mistä syystä paremman psyykkisen draivin kolmanteen erään kuin Suomi. Ja tähän reagoimattomuus tai jopa tämän ennakoimattomuus, johon jo viitattiinkin, teki pelin edelleen hankalammaksi. Olisko tarvittu vaikka vanhaa kunnon Jay Tammista huutamassa "mikään ei muutu" korvaan suputtelun sijaan.

Suomella oli paskat housussa ajoittain ja se ei ole mikään taktinen pelikirja -kysymys.

 

[Johannes]

Katsellaan vielä USA-peli ja annetaan PS:n viisastella omat kliseensä sen jälkeen. Jos hävitään, niin syy on "kummolan ja sheddenin" ja jos voitetaan on "JJ" nero tai ainakin hänen pelitapansa.

Ai niin, mutta tuloksellla ei ole merkitystä, joten ihan sama mikä on lopputulos ja sijoitus....

 

[mixu]

70-luvulla oli peli aina pelkkää viivelähtöä. Kaikki hyökkäykset omasta päästä laitettiin oman maalin takaa liikkeelle ja hitaasti. Jos nyt ajatellaan että pelataan samalla tavalla mutta kiekkokontrollia niin miksi joukkue on täynnä puukätisiä rikkojia? Ei se tyyli heille sovi. Itse en henkilökohtaisesti pidä hitaista lähdöistä vaan kiekko päätyyn ja äijää seinälle on ainoa viihdyttävä pelityyli.

 

[fiftyeight]

- - -
Siihen, mitä Suomen olisi pitänyt tehdä toisin kolmannessa erässä, on vaikea sanoa mitään, koska ei voida tietää, minkalaista ohjeitusta Jalonen nyt antoi.
- - -
Suomella oli paskat housussa ajoittain ja se ei ole mikään taktinen pelikirja -kysymys.

Juu, en minäkään voi tietää mitä ohjeita kolmanteen erään JJ antoi, vai antoiko mitään? Tosiasia kuitenkin oli, että Saksa prässäsi päälle aivan erilaisella intensiteetillä kuin esim. toisessa erässä. Eikä Suomen joukue ollut siihen valmis. Miksi, paha sanoa, mutta aika yllätyksenä(?) se näytti tulevan.

Siinä kohdassa todennäköisesti on ainakin kehotettu pitämään vaihdot lyhyinä ja siten säästämään voimia. Käytännössä se yleensä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun kiekko saadaan punaviivalle, se roiskaistaan päätyyn ja kaarretaan vaihtoon. Eli vähän samaa kuin pesäpallossa, että lyödään kolmannella koppilyönti jonka toinen sitten tiputtaa. En ole sitäkään koskaan ymmärtänyt. Siis että annetaan vapaaehtoisesti aseet vastapuolelle. Ei kai kuitenkaan Suomi ollut pakotettu tuohon, esim. väsymisen tms takia?

Ruotsia vastaan olisi tullut 1-6 turpiin, mutta nyt Saksalta loppui maltti.

 

[siffa]

Hyvä ulostulo Rautakorvelta. Nyt ovat monet suomalaiset huippuvalmentajat tuoneet esiin sen kuinka tämä pelitapa-keskustelu on mennyt liian pitkälle ja saanut liian korostuneen aseman keskustelussa. Tätähän on täälläkin moni kirjoittaja toitottanut jo pitkään.

Jukka Rautakorpi ei keskustellut kauden aikana tietenkään pelitapa-asioista. Eihän vastustajille tule kertoakaan sitä, mitä joukkueen pelitavassa muutettiin. Jääkiekkoanalyytikkojen tehtävä on kertoa se muutos, mikä HPK:n pelissä tapahtui. HPK alkoi harjoitella kiekkokontrollipelaamista viivelähtöjen pohjalta joulutaon aikana eli muutti pelitapansa toiseksi, mikä sillä oli ennen joulua. Kevään pelit näyttivät kaiken sen, mitä Rautakorpi oli joukkueelleen harjoituttanut. Rautakorpi puhui pudotuspelien aikana usein viivelähdöistä ja kiekkokontrollista tv:ssä erätauoilla.

Rautakorpi on esimerkki viisaasta valmentajasta, joka ymmärsi muuttaa joukkueen pelitavan sen kaltaiseksi, että sillä oli mahdollisuus nousta aina finaaliin saakka. Suikkanen, Dufva ja Virta pysyivät koko kauden ajan voittavissa pelitavoisssaan, mutta Rautakorpi teki siihen olennaiset muutokset, mikä osoittaa, että hän ymmärsi pelitavan merkityksen joukkueen menestykselle. Rautakorpi nousi lopullisesti valmentajien eliittiin valmentamalla HPK:n SM-liigan finaalijoukkueeksi.

 

[TosiFani]

...Rautakorpi on esimerkki viisaasta valmentajasta, joka ymmärsi muuttaa joukkueen pelitavan sen kaltaiseksi, että sillä oli mahdollisuus nousta aina finaaliin saakka. Suikkanen, Dufva ja Virta pysyivät koko kauden ajan voittavissa pelitavoisssaan, mutta Rautakorpi teki siihen olennaiset muutokset, mikä osoittaa, että hän ymmärsi pelitavan merkityksen joukkueen menestykselle. Rautakorpi nousi lopullisesti valmentajien eliittiin valmentamalla HPK:n SM-liigan finaalijoukkueeksi.

Eli jälleen kerran media valehtelee, niin kuin se teki NHL pelaajien kohdalla kun nämä kommentoivat Vancouverin kisoja, Westerlundin haastattelussa ja nyt Rautakorven kohdalla.

"Toinen, ehkä tärkeä pohdiskelun paikka on tämä pelikirja / pelitapakeskustelu. Se vie tämän pelin metsään ihan totaalisesti koska siinä ei yksilölle anneta paljoakaan arvoa enää, aivan kuin pelaajat olisivat joitakin kauko-ohjattavia tunteettomia pelin osia. Heidän urheilulliset, pelilliset ja muuten elämiseen liittyvät erot eivät tunnu olevan tärkeitä tämän keskustelun "asiantuntijoille" ollenkaan. Pitää muistaa että jääkiekko on ihmisten inhimillistä toimintaa, joka juuri tekee siitä niin mielenkiintoisen ja haastavan. Edelleen pävittäistoiminta on jokaiselle pelaajalle ja valmentajalle ainoa todellinen menestymisen työkalu, johon voi vaikuttaa."

Lainaus Aamulehden Jutusta, Jukka Rautakorven kommentti.

Eli kun Rautakorpi puhuu samaa asiaa kuin Westerlund, media tai hän valehtelee?

 

[siffa]

Eli kun Rautakorpi puhuu samaa asiaa kuin Westerlund, media tai hän valehtelee?

En ole väittänyt, että media valehtelee tai, että Rautakorpi valehtelee. Olen vain kertonut, että Rautakorpi muutti HPK:n pelitavan joulutauolla. Muutos oli nähtävissä HPK:n voimakkaassa viivelähtö- ja kiekkokontrollipelaamisessa kevään aikana. Rautakorpi ei keskustellut pelitavoista vaan toimi työssään niin, että tulos oli erinomainen. Pidän oikeana, että ne erittäin harvat jääkiekkotoimittajat, jotka peliä ymmärtävät, näkivät pelitapamuutoksen heti HPK:n joulun jälkeisistä peleistä ja kirjoittivat siitä, jolloin me amatööritkin saatoimme alkaa seurata tätä HPK-ilmiötä.

 

[TosiFani]

En ole väittänyt, että media valehtelee tai, että Rautakorpi valehtelee. Olen vain kertonut, että Rautakorpi muutti HPK:n pelitavan joulutauolla. Muutos oli nähtävissä HPK:n voimakkaassa viivelähtö- ja kiekkokontrollipelaamisessa kevään aikana. Rautakorpi ei keskustellut pelitavoista vaan toimi työssään niin, että tulos oli erinomainen. Pidän oikeana, että ne erittäin harvat jääkiekkotoimittajat, jotka peliä ymmärtävät, näkivät pelitapamuutoksen heti HPK:n joulun jälkeisistä peleistä ja kirjoittivat siitä, jolloin me amatööritkin saatoimme alkaa seurata tätä HPK-ilmiötä.

Mistä tiedät, että Rautakorpi muutti HPK:n pelitapaa joulutaolla??

"- Oleellinen osa kasvamista kauden aikana oli selkeät roolit ja odotukset jokaiselle pelaajalle vuodenvaihteen jälkeen, olivat kylläkin jo muistiossa ennen kauden alkua mutta kehittymiselle yksilötasolla on annettava syksyllä tilaa."

Lainaus Aamulehden Jutusta, osa Jukka Rautakorven haastattelusta.

Tämän mukaan HPK ei muuttanut pelitapaa vaan suunnitelman mukaiset roolit ja odotukset vaan loksahtelivat kohdalleen. Minusta tässä haisee erään B-junnu valmentajan yritys nostaa omaa häntäänsä.

 

[El Lude]

Rautakorpi nousi lopullisesti valmentajien eliittiin valmentamalla HPK:n SM-liigan finaalijoukkueeksi.

Ai, onko näin? Itse olen pitänyt Rautakorpea huippu/eliittivalmentajana jo pidemmän aikaa, vaikka en pidä miehen pelifilosofiasta/kirjasta. Tapparan valmentaminen kulta- ja hopeamitaleille on mielestäni aika kova saavutus. Puhumattakaan työsulkukaudella NHL-HIFKin pudottaminen p-offeista (Lukkovalmentajana siis)...

 

[steepler]

Hyvä ulostulo Rautakorvelta. Nyt ovat monet suomalaiset huippuvalmentajat tuoneet esiin sen kuinka tämä pelitapa-keskustelu on mennyt liian pitkälle ja saanut liian korostuneen aseman keskustelussa. Tätähän on täälläkin moni kirjoittaja toitottanut jo pitkään.

Niin tai Rautakorpihan tuossa esittää että se että koko pelikirja/tapakeskustelua käydään vie lajin väärille urille, tai metsään kuten hän toteaa. Pidän tätä vähintään ihmeellisenä ajatuksena, tarkoittaako sitten sitä että pelikirjasta ei saisi keskustella ollenkaan, tai missä yhteydessä edes tämän keskustelu on pahasta, tarkoittaako hän mediaa, vai sitä että lajin sisällä ei saisi käydä pelikirjakeskustelua.

No, tuo lausunto on sinänsä niin suppea että perjaatteessa on täysin merkityksetön. Tuota voi tulkita monella tavalla ja vaatisi hieman suurempaa selvitystä mitä hän tarkoittaa, koska syytös tai johtopäätös jonka hän tekee, on aika merkittävä, että peräti koko laji kärsii, tai menee metsään, tästä keskustelusta. Tätä väitettä vastaan se että todetaan vain että tämän aiheuttaa pelikirjakeskustelu, ilman tarkempaa selvitystä millaista, keiden välistä, millä tavalla ilmenevää ja lajiin vaikuttavaa, keskustelua tarkoitetaan, on kohtuullisen suppea.

Tottakai pelitavalla on paljon merkitystä, mutta se on vain yksi osa-alue peliä ja nyt on syytä jatkossa tuoda niitä muita pelin osa-alueita analyysiin.

Jos kerran pelikirjalla on merkitystä, niin miksi siitä keskusteleminen on haitallista kuten Rautakorpi esittää, en ymmärrä tälläistä logiikkaa. Mitä merkitystä sillä on että se on vain yksi alue pelistä, siis eikö pelin eri osaalueista saisi keskustella erillisinä? Keneen, tai mihin tahoon, tässä viittaat sillä että on syytä muita alueita tuoda esille? Tulkitsetko että on olemassa joku tietty määrä kiekkokeskustelua joka saa olla olemassa ja tämä pitää jakaa johonkin prosenttiosuuksiin että miten paljon mistäkin kukakin saa keskustella?

 

[TosiFani]

Niin tai Rautakorpihan tuossa esittää että se että koko pelikirja/tapakeskustelua käydään vie lajin väärille urille, tai metsään kuten hän toteaa. Pidän tätä vähintään ihmeellisenä ajatuksena, tarkoittaako sitten sitä että pelikirjasta ei saisi keskustella ollenkaan, tai missä yhteydessä edes tämän keskustelu on pahasta, tarkoittaako hän mediaa, vai sitä että lajin sisällä ei saisi käydä pelikirjakeskustelua...

Eiköhän tässä ole kysymys Sihvosen luomasta pelikirjahysteriasta, jollaista käydään mediassa ja fanien parissa. Totta kai pelikirjasta pitää keskustella, mutta jos PS kertoo totuutena esimerkiksi sen, että HPK:n nousun syy oli muutettu pelitapa ja unohtaa kaiken muun työn mitä pelaajat tekevät, ollaan hakoteillä. Tällöin unohdetaan pelaajien tekemä työ kokonaan ja väitetään, että muutaman syötön muutoksella jääkiekkojoukkue nousee tai laskee.

Tämä ilmiö näkyy täällä esim. Jalosen haukkumisessa eli hänen pelikirjastaan on tehty vaikea ja mahdoton opittava, vaikka käytännössä kyseessä on Westerlundin käyttämä pelitapa. Eli pelikirjakeskustelusta on tullut liian hallitseva kun puhutaan jääkiekosta.

 

[siffa]

Tämä ilmiö näkyy täällä esim. Jalosen haukkumisessa eli hänen pelikirjastaan on tehty vaikea ja mahdoton opittava, vaikka käytännössä kyseessä on Westerlundin käyttämä pelitapa. Eli pelikirjakeskustelusta on tullut liian hallitseva kun puhutaan jääkiekosta.

Eihän pelikirjakeskustelu ole jääkiekon osalta Suomessa vasta kuin alkutekijöissään. Sitä käydään vielä niin pienen piirin toimesta, että siitä on turha vetää mitään hysterianimitystä. Olen lukenut iltapäivälehtien, Hesarin ja silloin tällöin Aamulehden, Hämeen Sanomien ja Kalevan kirjoituksia jääkiekosta. Ne keskittyvät lähes poikkeuksetta kertaamaan pelien tapahtumat ja tekevät pelaaja- ja valmentajahaastatteluja ottelujen jälkeen. Suomalaisen jääkiekkomedian keskiössä ovat edelleen pelaajat ja valmentajat, eivät pelikirjat. Jukka Rautakorven tyyppiset ammattivalmentajat, jotka tekevät kauden aikana pelitapamuutoksia joukkueelleen, ovat pelikirjakeskustelun avaajia niille, jotka pystyvät noista muutoksista näkemään heti, että valmentaja on ollut innovatiivinen pelin kehittäjä. Erkka Westerlund on viime vuosina käynnistyneen pelikirjakeskustelun alkuunpanija. Tosin kovin hitaasti valtamediaan pelikirjakeskustelu etenee. Rönkä tajusi tämän ja UL on ensimmäinen ja lähes ainut urheilulehti Suomessa, jossa jääkiekon pelikirjakeskustelulle on avattu foorumi.

Netissä pelikirjakeskustelu on laajentunut tämän JA:n ansiosta. Täällä on käyty jääkiekon pelikirjakeskustelua noin viiden vuoden ajan ja ymmärrys pelikirjojen suhteen on noussut alkuaikojen jyrkän vastustuksen jälkeen jo hyvälle tasolle. Täältä löytyisi iltapäivä- ja valtalehtiin asiantuntevia jääkiekkotoimittajia, jotka tuntisivat lajia riittävän hyvin.

 

[Fordél]

Niin tai Rautakorpihan tuossa esittää että se että koko pelikirja/tapakeskustelua käydään vie lajin väärille urille, tai metsään kuten hän toteaa. Pidän tätä vähintään ihmeellisenä ajatuksena, tarkoittaako sitten sitä että pelikirjasta ei saisi keskustella ollenkaan, tai missä yhteydessä edes tämän keskustelu on pahasta, tarkoittaako hän mediaa, vai sitä että lajin sisällä ei saisi käydä pelikirjakeskustelua.

TosiFani tuossa jo hyvin vastasikin. Eiköhän kyseessä ollut aika pitkälle Sihvoselle osoitettu kuitti siitä, kuinka lajissa nimeltä jääkiekko on muitakin ratkaisevia asioita kuin pelitapa. Sen merkitys on nykyisessä kiekkokeskustelussa korostunut jo liiaksi; tämän ovat tehneet selväksi hyvin moni suomalainen huippuvalmentaja.

No, tuo lausunto on sinänsä niin suppea että perjaatteessa on täysin merkityksetön. Tuota voi tulkita monella tavalla ja vaatisi hieman suurempaa selvitystä mitä hän tarkoittaa, koska syytös tai johtopäätös jonka hän tekee, on aika merkittävä, että peräti koko laji kärsii, tai menee metsään, tästä keskustelusta. Tätä väitettä vastaan se että todetaan vain että tämän aiheuttaa pelikirjakeskustelu, ilman tarkempaa selvitystä millaista, keiden välistä, millä tavalla ilmenevää ja lajiin vaikuttavaa, keskustelua tarkoitetaan, on kohtuullisen suppea.

Rautakorven lausunto ei ole todellakaan merkityksetön eikä se ole suppea kun ymmärtää keskustelun johon se liittyi (esim. Veikkaajan taannoinen juttu). Tuolla selkeällä lausunnolla Rautakorpi liittyi niiden huippuvalmentajien joukkoon, joiden mielestä pelitapakeskustelu on saanut liian korostuneen merkityksen suomalaisessa kiekkokeskustelussa.

Tämä ei poissulje sitä, etteikö pelitavalla olisi merkitystä. Varmasti Rautakorvenkin HPK hioi pelitapaansa läpi kauden ja kun roolistukset ja pelitapa alkoi löytää toisensa, tuli tulosta. Ja tämän lisäksi hopeaan vaikuttavia tekijöitä on varmasti vielä lukuisia eli ei vain roolitusten ja pelitavan terävöityminen.

Jos kerran pelikirjalla on merkitystä, niin miksi siitä keskusteleminen on haitallista kuten Rautakorpi esittää, en ymmärrä tälläistä logiikkaa. Mitä merkitystä sillä on että se on vain yksi alue pelistä, siis eikö pelin eri osaalueista saisi keskustella erillisinä? Keneen, tai mihin tahoon, tässä viittaat sillä että on syytä muita alueita tuoda esille? Tulkitsetko että on olemassa joku tietty määrä kiekkokeskustelua joka saa olla olemassa ja tämä pitää jakaa johonkin prosenttiosuuksiin että miten paljon mistäkin kukakin saa keskustella?

Eikait Rautakorpi tai kukaan mukaan ole esittänyt, ettei pelitavasta saisi keskustella? Oikeasti, kannattaa olla tarkkana näiden heittojen kanssa. Kyllähän siitä saa keskustella, mutta se saa nykyisessä keskustelussa liian suuren painoarvon, koska jääkiekossa on muitakin pelin osa-alueita. Kaiken lisäksi ne ovat niitä alueita, joissa suomalaisen kiekkoilun ongelmat ovat (ei niinkään pelitavoissa), joten niistä olisi syytä keskustella. En viittaa tällä erityisesti keneenkään vaan ylipäänsä keskusteluun. Hienoa kuitenkin, että hyvin moni arvostettava valmentaja on nyt tullut esiin tämän saman ajatuksen kanssa, joten eiköhän nämä ulostulot ohjaa keskustelua laajemmille vesille.

 

[Sateentekijä]

Sitä en Petterissä ymmärrä, että miksi hän ei seuraa maailman parasta kiekkosarjaa NHL:ää, kun kuitenkin aina toistelee, että hän seuraa ainoastaan jääkiekkoa.

NHL:stä puheen ollen, pelikirjapeliksi ei voi änärin pelailua kutsua juurikaan. Kun katko tulee, lähdetään heti päätyyn ja tämä on luonnollista. Viivelähtöjä viljellään aina silloin tällöin. Joukkueiden pelitavoissa on aika minimaalisia eroja. Toki, Devilsin trapin ja Capsin lennokkuuden nyt erottaa selkeästi, mutta noin muuten, erot ovat harmonisia ja minimaaleja.

Kukapa ei haluaisi katsoa maailman parhaiden pelaajien yksilösuorituksia? Vastaus: Petteri Sihvonen!

 

[Kersakovi]

Hienoa kuitenkin, että hyvin moni arvostettava valmentaja on nyt tullut esiin tämän saman ajatuksen kanssa, joten eiköhän nämä ulostulot ohjaa keskustelua laajemmille vesille.

Toivottavasti niin tekevät, koska sinällään jääkiekko on pelillisesti erittäin yksinkertainen peli johtuen lajin nopeudesta ja runsaasta fyysisestä kontaktista.

Urheilulehden trollina vaikuttavan Sihvosen kardinaalimunaus oli ylipäätään käydä puhumaan mistään pelikirjasta, koska sellaista ei jääkiekossa yksinkertaisesti ole olemassa. Koko typerä (jääkiekon yhteydessä) termi on ryöstetty amerikkalaisen jalkapallon ja koripallon puolelta, joissa sana pelikirja (playbook) on järkyttävän paljon konkreettisempi kuin jääkiekossa. Vai onko siinä helvetin pelikirjassa piirretty useita kymmeniä tai jopa satoja erilaisia kuvioita hyökkäystä ja puolustusta varten?

Kuten Fordél on useaan kertaan tässäkin ketjussa todennut, olisi jääkiekon kohdalla mielekkäintä keskustella pelitavasta pelikirjan sijaan. Ns. pelikirjakeskustelussa törmää niin erilaisiin määritelmiin pelikirjasta, että ylipäätään järkevään keskusteluun on lähes mahdotonta päästä.

Sitten täällä sanotaan, että pelikirjakeskustelu on Suomessa vasta alkutekijöissään. Toivottavasti se jääkin näihin alkutekijöihinsä, kun kaksi suomalaisen jääkiekon suurinta visionääriä on jo tullut esiin mielipiteillä, jotka korostavat yksilöä pelikirjan sijaan. Siinä vaiheessa ainakin minulla loppuu täysin ymmärrys pelikirjauskovaisia kohtaan, kun Rautakorven ja Westerlundin lausuntojen kohdalla käydään vääntämään mustaa valkoisesta, mutta toki kyseinen menettelytapa taitaa olla suhteellisen yleinen kaikkien lahkolaisten keskuudessa.

Toivottavasti sellaiset suomalaiset kiekkovaikuttajat, joilla todella on valtaa, ymmärtävät jättää nämä pelikirjahölynpölyt omaan arvoonsa ja keskittävät voimavaransa pääasiassa Suomen juniorituotannon kohentamiseen tulevaisuudessa. Tästähän jopa Sihvonenkin on puhunut ja taitaakin olla lähes ainoa järkevä asia, mitä mies on moneen vuoteen saanut kirjoitettua.

 

[Sateentekijä]

Kersakovilta hyvää tekstiä ja itse asiassa kirjoitin tolkuttoman pitkän tekstin tässä muutama sivu sitten, että pelikirja on harhaanjohtava termi.

Pitäisi puhua pelitavasta. Pelitapa on sellainen, jossa ei ole piirretty jokaista luistimen piirtoa jäähän, vaan, että pelaaminen noudattaa tiettyä tyyliä.

Pelitapa (=taktiikka), pelaajien yksilötaito ja valmentaja ovat jääkiekon kulmakivet, joihin menestyminen perustuu, hyvää organisaatiota unohtamatta (Red Wings)

 

[mirasane]

Suomalaisen jääkiekkomedian keskiössä ovat edelleen pelaajat ja valmentajat, eivät pelikirjat.

Eikö se ole ihan hyvä asia? Olet itsekin korostanut Tammisen 65+20+15 -mantraa, jonka mukaan kenttäpelaajien ja maalivahdin osuus suorituksesta on 85 prosenttia. Eikö siis ole luonnollista, että tämä aihe on median keskiössä?

Tätä samaa rautalankaa olen vääntänyt kaikissa keskusteluissa, missä on otettu esille pelikirjan merkitys lopputulokseen. Olen käyttänyt vääntämisen apuna erilaisia määritelmiä. Yksi on Tamin 65+20+15. Eli pelaajien osuus on Tamin mielestä 85% ja valmentajien, sisältäen pelikirja-asiat, vaatimattomat 15%. Valmentajien johtamistaidoilla on minun mielestäni kuitenkin enemmän kuin jonkin 10%:n vaikutus pelien lopputuloksiin. Mikäli johtamistaidot puuttuvat, niin eihän hommasta tule mitään, oli pelikirja sitten miten hyvä tahansa.

Itsekin tuossa myönnät, että pelikirjan vaikutus kuuluu tuohon viimeiseen 15 prosenttiin, josta siitäkin yli kaksi kolmasosaa koskee valmentajan johtamistaitoja. Eli tämän mahtavan pelikirjan osuus onkin alle 5 prosenttia?

Miksi siitä siis pitäisi tehdä joku punainen lanka, jonka ympärillä median ja valmentajien on juostava?

 

[siffa]

Sitten täällä sanotaan, että pelikirjakeskustelu on Suomessa vasta alkutekijöissään. Toivottavasti se jääkin näihin alkutekijöihinsä, kun kaksi suomalaisen jääkiekon suurinta visionääriä on jo tullut esiin mielipiteillä, jotka korostavat yksilöä pelikirjan sijaan. Siinä vaiheessa ainakin minulla loppuu täysin ymmärrys pelikirjauskovaisia kohtaan, kun Rautakorven ja Westerlundin lausuntojen kohdalla käydään vääntämään mustaa valkoisesta, mutta toki kyseinen menettelytapa taitaa olla suhteellisen yleinen kaikkien lahkolaisten keskuudessa.

Käynnissä olevan pelikirjakeskustelun suomalainen isä on Erkka Westerlund. Erkka Westerlundia on pidetty etevimpänä pelikirjojen rustaajana. Erkka on kouluttanut valmentajia tekemään pelikirjoja. Ennen Erkkaakin Jääkiekkoliitto jo 1980-luvulla teki mm. eri maajoukkueisiin valituille pelaajille omat pelikirjansa. Niitä on suomalaisissa jääkiekkoperheissä tuhansia hyllyköissä. Minullakin on tuossa niitä muutama. Yhden kansilehden otsikko on:

PELIKIRJA
16 v.
86-87

Alpo Suhonen kirjoitti HS:ssa 14.1.2007:"NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Philadelphia Flyersin valmentaja Fred Shero. Minulla oli tilaisuus tutustua hänen pelikirjaansa vuonna 1974, jolloin vierailin Philadelphiassa. Joukkue oli sinä keväänä voittanut Stanley Cupin".

Ei jääkiekko ole Suomessa ainut joukkuelaji, jossa pelikirjat ovat olleet käytössä jo pitkään. Hankin Kouvolassa asuessani MyPa:n kauden 2001 pelikirjan:

MyPa-47
Pelikirja kaudelle 2001

Pelikirjoista keskustellaan jääkiekon osalta erittäin vähän mediassa. Sitä pitäisi lisätä sen takia, että lajin tuntemus lisääntyisi niiden osalta, jotka haluavat paneutua lajiin tarkemmin. Rönkä näki tämän tarpeen aivan oikein ja Urheilulehti on avannut näitä pelikirjoihin liittyviä kysymyksiä noin viiden vuoden ajan.

 

[Fordél]

Kuten Fordél on useaan kertaan tässäkin ketjussa todennut, olisi jääkiekon kohdalla mielekkäintä keskustella pelitavasta pelikirjan sijaan. Ns. pelikirjakeskustelussa törmää niin erilaisiin määritelmiin pelikirjasta, että ylipäätään järkevään keskusteluun on lähes mahdotonta päästä.

Juuri näin. Moni ihmettelee miksi tuo termi pelikirja on joillekin kuin punainen vaate, mutta tosiaan kun sen määritelmä vaihtelee valmentajakohtaisesti, ei sen käyttämiselle ole mitään tarvetta. Parempi puhua asioista niiden oikeilla nimillä eikä verhota asioita pelikirja-termin alle. Kun käyttää termiä pelitapa, kaikki tietävät mistä on öpaut kyse. Kun taas käytetään termiä pelikirja, ei kukaan tiedä tarkoitetaanko vain taktisia asioita vai esim. myös muita valmennuksellisia asioita.

Keskustelu siis jatkukoot, mutta mielellään pelitavasta. Siihen Sihvosella on varmasti oma osansa annettavanaan vaikkakin tietyn varauksin niihinkin pitää suhtautua, sillä kyse on tarkkaan rakennetusta mediahahmosta eikä täysin todellisesta toimittajasta, joka vain puolueettomasti analyisoisi kiekkoa.

Toivottavasti muista pelin osa-alueista saataisiin lukea myös yhtä intohimoisia analyysejä jatkossa ja niistäkin heräisi samalla tavalla keskustelua kuin näistä Sihvosen teksteistä. Se veisi eittämättä suomalaista kiekkoilua eteenpäin jos esim. pelin henkinen puoli otettaisiin yhtä kovaan syyniin kuin mitä pelitavalle on tehty viimeisten vuosien aikana.

 

[LaTe_Show]

Alpo Suhonen kirjoitti HS:ssa 14.1.2007:"NHL:n ensimmäisiä pelikirjamiehiä oli Philadelphia Flyersin valmentaja Fred Shero. Minulla oli tilaisuus tutustua hänen pelikirjaansa vuonna 1974, jolloin vierailin Philadelphiassa. Joukkue oli sinä keväänä voittanut Stanley Cupin".

Varmasti näin on käynyt, mutta edelleenkään et näe mikä tässä on se ongelmia ydin. Suurin ongelma on siinä, että ei ole olemassa universaalia määritelmää termille pelikirja. Sinäkin olet muuttanut käsitystäsi tuosta termistä näiden kuukausien aikana.

Itse puhut termistä pelikirja tarpeeksi abstaktitasolla, jotta sieltä voi aina kääntää ja vääntää niitä asioita jotkut parhaiten palvelevat sitä omaa agendaa.

 

[Wäinö#16]

Sitä käydään vielä niin pienen piirin toimesta, että siitä on turha vetää mitään hysterianimitystä.

Pieni piiri ja hysteria = Petteri Sihvonen, siinähän se. Sihvonen on provosoivalla tyylillään ja välillä huonoilla, virheellisillä ja henkilöön käyvillä analyyseillään tätä hysteriaa luonut yhdessä Röngän kanssa. Toki sinne on silloin tällöin ihan asiaakin mahtunut mukaan. Valitettavan harvoin tosin ja erityisesti mitä tulee maajoukkuevalmentajiin Sihvonen on ollut pihalla kuin lumiukko ja pahasti sotkeutunut kabinettipeliin, jolloin itse jääkiekko on valitettavasti jäänyt taka-alalle. Puolueetonta näkemystä maajoukkueen pelistä ei ole näkynyt Sihvoselta koskaan. Pro Jalonen & Summanen, anti-Kummola, -Shedden ja -Westerlund. Tältä pohjalta voi jo ennustaa mitä Sihvonen kulloinkin sattuu näppäimistöltään suoltamaan.

Mitä tulee pelikirjaan, niin itse olen ollut alusta asti sitä mieltä, että pelikirja on huono termi jääkiekkoon. Jenkkifutikseen se sopii, jossa voidaan piirtää ja harjoitella lukemattomia kuvioita, jotka voidaan sitten toteuttaa prikulleen suunnitellulla tavalla. En edelleenkään ymmärrä miksi termi pelitapa, pitää korvata pelikirjalla.

 

[TosiFani]

...Pelikirjoista keskustellaan jääkiekon osalta erittäin vähän mediassa. Sitä pitäisi lisätä sen takia, että lajin tuntemus lisääntyisi niiden osalta, jotka haluavat paneutua lajiin tarkemmin. Rönkä näki tämän tarpeen aivan oikein ja Urheilulehti on avannut näitä pelikirjoihin liittyviä kysymyksiä noin viiden vuoden ajan.

Edelleen tärkeintä tässä keskustelussa olisi käsitteenmäärittely eli mikä on pelikirja. Sinä olet nyt viime viikkoina runtannut kaikki valmennukseen kuuluvan pelikirjan sisään ja silti olet puhunut suurimman osan pelikirja viesteistäsi viivelähtöjen määrästä.

Mielestäni pelikirja pitäisi käsittää Sihvosen tarkoittamassa merkityksessä eli se on jääkiekon taktinen puoli. Tällöin se olisi lähellä sitä mitä se on esim. amerikkalaisessa futiksessa ja koripallossa, playbook.

Tässä käsitteenmäärittelyssä on nyt vaan se ongelma, että se kääntyy mediassa Sihvosta vastaan ja täällä Sihvosen agitaattoria, Siffaa, vastaan, eihän jääkiekko olekaan pelikirja peli.

 

[siffa]

Keskustelu siis jatkukoot, mutta mielellään pelitavasta. Siihen Sihvosella on varmasti oma osansa annettavanaan vaikkakin tietyn varauksin niihinkin pitää suhtautua, sillä kyse on tarkkaan rakennetusta mediahahmosta eikä täysin todellisesta toimittajasta, joka vain puolueettomasti analyisoisi kiekkoa.

Pääosin on keskusteltu pelikirjaan kirjatuista pelitavoista. Tämän kevään pelitapakeskustelua on käyty SM-liigan osalta kiekkokontrolliin perustuvista ja nopeista pystysuunnan pelitavoista. Tätä keskustelua on käyty Urheilulehden ja JA:n lisäksi mm. SM-liigapelien tv-studioissa. Nopeaa pystysuunnan kiekkoa kannattaneet asiantuntijat huomasivat välittömästi KalPa:n ylikiekottelusta johtuneet räikeät oman pään virheet ja toivat ne voimakkaasti esille. Lukon ja JYP:n nopeaa pystysuunnan kiekoilua kehuttiin varsinkin, kun joukkueet menestyivät erinomaisesti runkosarjassa. Loppujen lopuksi jättipotin veivät kiekkokontrolliin ja viivelähtöihin perustaneet, pelaajabudjeteiltaan halvat, joukkueet TPS ja HPK.

Toivottavasti muista pelin osa-alueista saataisiin lukea myös yhtä intohimoisia analyysejä jatkossa ja niistäkin heräisi samalla tavalla keskustelua kuin näistä Sihvosen teksteistä. Se veisi eittämättä suomalaista kiekkoilua eteenpäin jos esim. pelin henkinen puoli otettaisiin yhtä kovaan syyniin kuin mitä pelitavalle on tehty viimeisten vuosien aikana.

Tästä olen muistuttanut sinua ennenkin. Ei mikään estä ketään käynnistämästä keskustelua muistakin pelikirjan sisällöistä kuin pelitavoista. Henkisen puolen kehittäminen on mielenkiintoinen, mutta väitän, vaikein valmennettava asia. Monelle pelaajalle parhaan henkisen tuen antaa toimiva pelitapa, jossa pelaaja tietää, miten toimia kussakin tilanteessa ja tietää sen, mihin oman joukkueen muut pelaajat ovat kussakin pelitilanteessa sijoittuneet. Valmentaja antaa pelin aikaiset ohjeet kulloinkin käyttöön otettavasta hyökkäys- ja puolustuspelitavasta. Toisille pelaajille on tärkeää saada pelata omaa peliään, kuten Jokereiden Michael Nylanderille oli. Jokeri-pakka meni sekaisin, kun valmentaja ei pystynyt ohjeistamaan maailman huippukiekkoilijaa pelaamaan joukkueen pelitavan mukaan. Huippupelaajia vilisevä Jokerit jäi mitalien ulkopuolelle samalla, kun TPS:n 4. kenttä Erkinjuntti-Marko Virtala-Jarkko Hattunen pelasi SM-liigan parasta jääkiekkoa.