Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[scholl]

Ketjun aiheeseen liittyen ihmetyttää kovasti se, että PS hyökkäsi voimakkaasti Westerlundin kimppuun kesken kisojen ja vastaavasti PS nyt samalla innokkuudella puolustaa Jalosta.

Tuossa on erona se, että ensimmäisessä tapauksessa Raimo Summanen tai hänen hovinsa masinoi tuttavansa ajojahtiin Erkkaa vastaan. Toisessa tapauksessa on taas kyse Sihvosen tulevaisuudesta ammatillisessa mielessä. Riehumalla liiton tiedotustilaisuudessa Shedden-sopimuksen julkistamisen yhteydessä ja sen jälkeisellä kirjoittelulla Sheddenin ja Jalosen aikakausilla hän on ajanut itsensä nurkkaan. Jos Jalonen saisi nyt potkut niin Sihvosen ura olisi samalla ohi.

 

[Sateentekijä]

Vouhotetaan viivelähdöistä yms. Aika moni tietää, että tiukasti trappaavaa joukkuetta vastaan viivelähdöillä pelaaminen toimii erittäin huonosti.
edellä pelillisesti on heittämällä 4-5 muuta sarjaa.

Juuri näin. Mielestäni esim. Suomen pitää viljellä viivelähtöjä sekä myös nopeita. Mitä nämä puolinopeat lähdöt ovat? En viitsi ottaa kantaa, tuntuu aika hullunkuriselta.

Sopivassa suhteessa viive -ja nopeitalähtöjä on hyvä tapa pelata. Aina pitää osata lukea peliä hyvin, riippuu pelitilanteesta, lähteäkö viiveellä vai nopealla. Esim. välillä jotkin pelaajat heittävät typerästi kiekkoa sokkona päätyyn esim. sellaisessa tilanteessa, joka on rikkonainen ja muut miehet eivät ole messissä mukana. Tässä tapauksessa omista vain lähtöä. Sitten kun saadaan keskialueella nopea kiekonriisto, niin siitä vain nopealla syklillä kohti vastustajan kenttäpäätyä.

Ei tämä ole biologiaa, ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä, vaan jääkiekkoa.

 

[Duvel]

Täytyy kyllä olla Sihvosen kanssa tässä asiassa täysin samaa mieltä. Suomella ei ole pelikirjallisesti mitään hätää ja Suomi pelasi Tanskaa vastaan pelikirjallisesti lähes taydellisesti. Valitettava tosiasia kuitenkin on se, että tuota kaikkien sarjojen jämäpelaajista koottua joukkuetta ei saada voittamaan millään pelikirjalla ja nyt vain näemme sen, mitä Suomen maajoukkuesta jää jäljelle, kun siitä poistetaan parhaat pelaajat. Ei juuri mitään. Ollaan takaisin vuodessa nolla, jolloin pelättiin Saksaa, toivottiin Neuvostoliitolta vain vähäistä turpasaunaa ja pääsy mitaliotteluihin oli kaukainen haave.

Tänään tulee muuten Saksalta turpaan niin, että heilahtaa vaikka Suomi pelaa pelikirjan mukaista peliä täydet 60 minuuttia ja voitetaan hitaat lähdöt sata-nolla.

 

[Johannes]

Katsellaan nyt illan Saksa-peli ihan rauhassa. Ottelu on "jukka jalosen valmennuspelitapojen" suuri näytön paikka, mutta en itse tuomitse Suomea ja Jukka Jalosta päävalmentajana ennen kuin on oikeasti pudottu esim. karsintasarjaan kisoissa. Suomi sai hopeaa Calgaryssa 1988, hävittyään avauspelin Sveitsille 2-1, joten vielä ei ole mitään menetetty, vaikka hävittiin Tanskalle 4-1.

 

[Wäinö#16]

Ensimmäisissä otteluissa hitaita lähtöjä oli eniten Suomella ja sitten USA:lla. Saksa ja Tanska puolustivat eivätkä paineen alla käyttäneet hitaita lähtöjä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Kun taidollinen tasoero on luokkaa Suomi-Tanska ja USA-Saksa, ei mielestäni Tanskalla ja Saksalla ole mitään järkeä lähteä pelaamaan viivelähtöjä. Se on pari heikkoa syöttöä niin viisikko on ihan levällään ja ajoitukset aivan pielessä ja vastustaja iskee maalit vastahyökkäyksistä. Saksan ja Tanskan ase on pelata niille parille huippuhyökkääjälle kiekko vauhtiin ja toivoa, että iskevät maalit. Keskinäisessä ottelussa puolestaan saattaa hitailla lähdöillä olla jo merkitystäkin.

Samaan kaavaan sopii myös, että etenkään tappioasemassa, ei Suomenkaan olisi kannattanut käyttää juurikaan viivelähtöjä. Nopeasti kiekko omille ylös ja jatkuva paine Tanskan päässä olisi varmasti tuonut paremman lopputuloksen ja parempia maalintekopaikkoja. Nyt maalipaikat oli Suomella täysin kortilla, vaikka Sihvonenkin halusi nähdä Suomen vieneen ne reilusti.

Lisäksi ihmettelin miksi Suomen syöttöetäisyydet oli välillä niin pitkät Tanska-ottelussa. Missä oli se kuuluisa lyhytsyöttöpeli? Nyt haettiin ihmeellisiä laidanvaihtoja ja välillä pitkiä syöttöjä laitoihin, joita tanskalaiset hyvällä prosentilla katkoivat. Tähänkin oletin analyytikkomme puuttuvan, mutta ilmeisesti tämä on sitten sitä jaloslaista peliä. Vai tarttuiko tämä Sheddeniltä?

Mitä tulee tuohon Sihvosen ennen kisoja kirjoittamaan juttuun Jalosen pelitavasta, niin jotenkin huvittaa tämä pelitavan ylianalysointi ilman, että Jaloselle annetaan puheenvuoroa. Ollaan niin tietoisia kiekotteluista ja rytmeistä, jotka ovat lähinnä tulleet tutuksi KalPan Virran pelitavasta ja näitä ollaan nyt tuomassa kera kiekkokontrollin myös vaivihkaa maajoukkueen pelitavaksi. Sihvonen ei kertakaikkiaan malta pysyä analysaattorin ja toimittajan roolissa, vaan pakko on ikään kuin valmentaa ja opastaa Jalosta.

 

[Mänizeri]

Tuossa on erona se, että ensimmäisessä tapauksessa Raimo Summanen tai hänen hovinsa masinoi tuttavansa ajojahtiin Erkkaa vastaan. Toisessa tapauksessa on taas kyse Sihvosen tulevaisuudesta ammatillisessa mielessä. Riehumalla liiton tiedotustilaisuudessa Shedden-sopimuksen julkistamisen yhteydessä ja sen jälkeisellä kirjoittelulla Sheddenin ja Jalosen aikakausilla hän on ajanut itsensä nurkkaan. Jos Jalonen saisi nyt potkut niin Sihvosen ura olisi samalla ohi.

Tuskinpa vain. Ainakaan toimittajana. Kuten olen monta kertaa todennut, Petteri osaa poliitikon tavoin aina tehdä hätäuloskäynnin. Menestyksen syyt on kartoitettu ja samalla myös mahdollisen tappion.Viime vuonna se oli Sheddenin perintö ja kisojen aikana Dufva.

Tälle vuodelle hän paketoi jo syntipukin valmiiksi viimeisimmässä urheilulehdessä ja se on Kummola, joka on valmentajarulettia pyörittänyt, kaveeraa pelaajien kanssa ja on vienyt nykyisiltä valmentajilta kasvot.

Eli jos näistä kisoista vielä menestystä tulee, on ansio Jalosen.

Ja taas ei, niin syy on Kummolan, yhdistettynä jotenkin Sheddeniin, Summaseen ym.

Molemmat artikkelit odottanevat jo pöydällä ja nyt odotellaan, kumpaan suuntaan laiva kääntyy...

 

[Johannes]

Juu, menee se näin miten Mänizeri jo kirjoitti. Suomen menestys Saksan MM-kisoissa on sivuseikka, meitin "PS:lla" on selitys jo joka lähtöön valmiina, "pusi-pusi-Jukka"
Itse olen edelleen se "vanha ja vaativa" Johannes, ei mitalia ja surkeat kisat Suomen joukkueelta ja mitalin kanssa kotiin, niin homma sujuu, kuten vuodesta 1988.

 

[Mänizeri]

Ai niin...

...listasta unohtui SM-liigan pelitapojen kirjo sekä pelaajien tyhmyys/haluttomuus. Siis vaihtoehtoon, jos nämä kisat menevät penkin alle.

Eipä muuta...

 

[ftr]

Käsittämätön tämä Sihvosen uusi teksti: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-kansallinen-paniikki-paattyy-saksa-otteluun

Uskomatonta, että kun kaikki on kunnossa niin Sihvosen mielestä Suomi voittaa ottelun todennäköisyydellä 60%. 40% ajasta siis Suomi pelaa tämän päivän jälkeen karsintasarjassa, vaikka pelillisesti kaikki on kunnossa. Kyllä Suomen ja Saksan materiaaleissa nyt "vähän" enemmän on eroa. Kotietu toki tasoittaa, mutta saa olla aika pessimisti veikatakseen näitä lukuja. Sihvosen kannattaisi painaa Saksaa tänään vedonlyöntiin ja isolla. Todella suuria ylikertoimia olisi tarjolla tänään.

 

[Salama15]

Huh huh, mahtaa ottaa Petterillä koville kun velipoika meni ohi nokkimisjärjestyksessä:

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=10860

Eipä sillä, Soosilla on tod.näk. huomattavasti enemmän annettavaa Suomen kiekkoilulle...

 

[Vaughan]

Vouhotetaan viivelähdöistä yms. Aika moni tietää, että tiukasti trappaavaa joukkuetta vastaan viivelähdöillä pelaaminen toimii erittäin huonosti.

Tästä olen eri mieltä.

Tietenkin ideaalitilanteessa päästään hyökkäämään nopeasti vastustajan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan. Mutta aina ei päästä. Se ei yleensä ole edes hyökkäävän joukkueen toiminnasta kiinni, miten nopeasti vastustajan puolustus ehtii järjestäytyä haluamaansa karvauskuvioon. Kurinalainen joukkue (joka mm. jo hyökätessään pitää mielessä kuinka järjestäytyä välittömästi kiekonmenetyksen jälkeen) ehti varsin usein karvauskuvioon jo ennen kuin kiekon voittanut joukkue pääsee hyökkämään.

Siksi olennainen kysymys kuuluukin, kuinka hyökätä silloin, jos vastustaja on jo ehtinyt muodostaa "tiukan träpin"? Pitääkö tällöin silti pyrkiä hyökkäämään niin nopeasti kuin mahdollista, vaikka sitten rintamahyökkäysten ja kenttätasapainon kustannuksella? Vai pitäisikö mieluummin ryhmittää joukkue sovittuun ja harjoiteltuun hyökkäyskuvioon? Ensimainittu tarkoittaa hyökkäämistä nopeasti tai puolinopeasti, jälkimmäinen viivelähtöä.

Itse uskon, että mikäli vastustaja on jo ehtinyt pistämään träpin kuntoon, ainoa järkevä vaihtoehto on lähteä organisoituun kenttätasapainoiseen rintamahyökkäykseen (pakit tukena). Tällaisessa tilanteessa nopean tai puolinopean hyökkäyksen yrittäminen johtaisi liian helposti puskemiseen yhden tai kahden pelaajan voimin vastustajan sumppuun, jolloin kiekko menetetään suurella todennäköisyydellä. Samalla myös mahdollisuus menetetyn kiekon jatkokarvaamiseen vaikeutuu, kun takana ei ole koko viisikkoa, vaan yksinäinen hyökkääjä tai pari.

Eli: ensisijaisesti nopea tai puolinopea hyökkäys ennen kuin vastustaja ehtii saamaan träpin kuntoon. Jos träppi kuitenkin on jo asemissa, silloin mieluummin viivelähtö.

Vaikka viivelähtö ei johdakaan kovin usein suoraan maalipaikkaan, sitä kautta voidaan saada A) kiekko kontrolloidusti alueelle, josta voi syntyä myöhemmin maalipaikka esim. kulmapelin kautta, B) vastustaja joutuu ottamaan jäähyn vahvan kiekkokontrollin takia, C) mikäli kiekko kuitenkin menetetään, on koko viisikko kasassa hyvässä puolustusvalmiudesta, mikä voi johtaa kiekonriistoon, ja sitä kautta päästään edeltävän viivelähdön seurauksena hyökkäämään uudestaan - mutta tällä kertaa nopeasti tai puolinopeasti.

Totta kai on olemassa "harmaa alue", jolloin on hieman epäselvää kannattaisiko pelata viiveellä vai kääntää nopeasti. On helppo jälkiviisastella, että Tanskaa vastaa olisi voinut yrittää muutaman kerran nopeamminkin. Mutta se on semantiikkaa. Ei peli siihen ratkennut.

 

[dana77]

Samaa mieltä Vaughanin pohdiskelun kanssa, eikä tainnut olla ensimmäinen kerta.

Koko peliä en ehtinyt katsomaan, mutta sen perusteella mitä näin niin Tanska ylimiehitti kiekollisen laidan niin vahvasti, että pitkien poikkisyöttöjen käyttö oli perusteltua. Kovaa karvausta olisin kaivannut enemmän.

edit: kun jossain edellisissä viesteissä puhuttiin Pekka Virrasta ja kiekkokontrollista, niin mielestäni suurin (ja ehkä ainoakin) asia, jossa Pekka Virran pelikirjasta voisi olla höytyä maajoukkueelle on juuri tuo träpätyn keskialueen ylittäminen. Siinä pitää olla variaatiota.

 

[Sateentekijä]

"Ei ole studiossa mainittu sitä, että jenkit ei tee ollenkaan viivelähtöjä. Nupelle ja T.Ruudulle miinus tästä päivänselvästä asiasta. Antsa on hiipumassa selostajana muutenkin.

USA:n valmentajalle pitkä miinus. Nyt pitäisi tehdä niitä viivelähtöjä kera kiekkokontrollin. Aamen.

Tanska pelaa loistavasti!!!"

---

Tuon kirjoitin otteluseurantaketjuun.

Kyllä viivelähdöt kera hyvän kiekkonkontrollin on se avainrikkoja, jolla saadaan vastustajan pakka revittyä auki. Mutta jenkit ei pelaa parhaillaan (pidin pelistä pienen tauon, tiedä onko valkku reagoinut, jos ei ole, niin jenkkivalkku on enemmän pihalla kuin lumiukko) jostain käsittämättömästä syystä lainkaan viivelähtöjä. Tämä on ihmeellistä ja selkeästi koitumassa jenkkien turmioksi.

Tanskalla on aina miesylivoima puolellaan, kun jenkit lähtevät kuin yksinäiset lampaat kohti harakkojen telttaa.

Tänään pitää ottaa Leijonat tarkkaan syyniin, mitä tulee viivelähtöön ja nopeaan lähtöön.

 

[olle****]

Huh huh, mahtaa ottaa Petterillä koville kun velipoika meni ohi nokkimisjärjestyksessä:

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=uutiset&id=10860

Eipä sillä, Soosilla on tod.näk. huomattavasti enemmän annettavaa Suomen kiekkoilulle...

Analyytikko tulee keskittymään pohjolan tapahtumiin, kun hänen luotto-syväkurkku on siirtynyt liigaan ja penkin taakse. Katellaan, esim mikäli kärppien peli ontuu, jos UL:n sivuilla ruvetaan ruotimaan pelaajien välisiä asioita tyyliin case ernholtz.

 

[K.Pylkkänen]

P. Sihvonen:
"Harmittiko sinua, kun Tanska voitti Suomen?

Mikä kysymys! Ei tietenkään. Ei kai aikuista ihmistä harmita jonkun mokoman pallopelin tulos. Peli on peliä. Olisi mahdotonta kirjoittaa sitä paitsi analyysiä ottelusta, jos hommaan sekoittuisi tunteita."

Huonoa provoilua PS:lta, kun miettii vaikkapa hänen kirjoittelua Case TPS:sta, jota ei ohjannut mikään muu kuin TUNNE.

Muutenkin melko typeräksi tekee PS oman työnsä näillä kommenteilla.
Kymmenen aikuista miestä luistelee hikipäässä muutaman kymmenen grammaa painavan Tsekkiläisen muovilätkän perässä ja tämän touhun analysoimisesta maksetaan vielä palkkaakin..
Eli jos tällä mitätöimisen linjalle lähdetään, yhtä älytöntä kuin sekoittaa pallopeliin tunteita, on sekoittaa siihen tilastomatematiikkaa.

Pelaamiseen, valmentamiseen, kannattamiseen ja tietyssä määrin myös analysoimiseen kuuluu tunne sisäänrakennettuna. Jääkiekko on tunnepeli, siksi se on olemassa. Shakki on niitä varten, jotka haluavat loogis-matemaattiselle osaamiselleen haastetta. Tässä päästään taas siihen, mitä monet ovat jo täällä kirjoittaneet, että on pikkasen eri asia katsella peliä telkkarista laukaisukarttojen ja viivelähtölaskentakaavioiden valossa, kuin pelata paikan päällä 18000 joukkohysteriasta kärsivän kansallistunteen vallassa olevan saksalaisen keskellä. Varmasti olisi joo voinut Suomi pelata kolmannen erän kylmähermoisemmin ja viisaammin, mutta kun homma taas kerran redusoidaan pelikirjasta johtuvaksi ongelmaksi, menee haukanpersiiseen koko analyysi.

 

[mjr]

Eilinen Saksa-ottelu oli kyllä tyylipuhdas esimerkki pelikirjapelistä. Jalosen pelikirja viimeiseen erään - pakittaminen, kiekkojen roiskiminen ja väliin suoranainen arkuus - oli täysin väärä valinta. Sen sijaan Saksan valmentaja oli tehnyt nerokkaan kolmannen erän pelikirjan, joka melkein tuotti tasoituksen: rohkeat nousut, aggressiivinen liike hyökkäysalueella, Suomen puolustuksen jatkuva paineistus olivat taktisen velhon käsialaa. Jatkossa Jalosen pitäisi vähän miettiä, minkälaista pelikirjaa käytetään johtotilanteessa - eilinen oli esimerkki selvästä taktisesta sokeudesta valmentajan taholta. Ei näin.

 

[K.Pylkkänen]

Eilinen Saksa-ottelu oli kyllä tyylipuhdas esimerkki pelikirjapelistä. Jalosen pelikirja viimeiseen erään - pakittaminen, kiekkojen roiskiminen ja väliin suoranainen arkuus - oli täysin väärä valinta. .

Kyllähän Suomen peli ajoittain kolmannessa erässä näytti kuvaamaltasi, mutta aivan tosissasiko meinaat, että Jalosen ohjeet toisella erätauolla olisivat olleet jotain tyyliin: "pakitelkaa ja roiskikaa keskialueelle, jos Saksa painaa päälle" ?

 

[Sateentekijä]

Tänään pitää ottaa Leijonat tarkkaan syyniin, mitä tulee viivelähtöön ja nopeaan lähtöön.

Olemme suuren surun keskellä. Näin siinä on käymässä, että kun Jukka Jalonen ei osaa reagoida nyt edes pelikirjaasioihin ja kun hän ei ole mikään psyykemestari piiskaamaan pelaajia, niin mitähän osaa tehdä? Retorisoida medialle.

---

Eka erä ja lähes koko toka erä oli mallikasta pelaamista Leijonilta eri lähdöillä skulaamista. Mutta sitten tuli synkkä ja hengetön kolmas erä. Ei tuonkaltaista sössimistä voi yksinkertaisesti selittää sillä, että pelaajilta loppui fysiikka kesken tai että kunto loppui. Ei voi.

Noilla taitavilla pelaajilla en voi hyväksyä tuollaista ROISKIMISTA, mitä nähtiin. Toki, on luonnollista, että vähän se paine siirtyy myös Suomen päätyyn, kun koko pelin ajan on dominoitu, mutta ei sitä tuollakaan voi ikävä kyllä selittää.

Leijonat oli kolmannessa erässä lauma yksinäisiä peuroja ajovaloissa, jotka olivat laamantuneita, passiivisia ja yksinkertaisesti aivan sekaisin.

Jaloselle fudut, Pekka Virta päävalmentajksi, Kai Suikkanen kakkosvalmentajaksi. Piste. Piste. Piste.

 

[mjr]

Kyllähän Suomen peli ajoittain kolmannessa erässä näytti kuvaamaltasi, mutta aivan tosissasiko meinaat, että Jalosen ohjeet toisella erätauolla olisivat olleet jotain tyyliin: "pakitelkaa ja roiskikaa keskialueelle, jos Saksa painaa päälle" ?

Pahoittelen, siffan henki otti minut valtaansa ja sormillani oli aivan oma suorastaan väyrysmäisen todellisuuspakoinen tahtonsa näppäimistöllä. Nyt kun en enää toimi meediona niin voin sanoa, että eilinen peli oli loistava esimerkki siitä, miten tunnetila, pelitahto ja -kuri ovat olennaisia asioita, eikä ilman niitä millään pelisuunnitelmalla ja -tavalla ole mitään olennaista merkitystä.

 

[choose_life]

Pahoittelen, siffan henki otti minut valtaansa ja sormillani oli aivan oma suorastaan väyrysmäisen todellisuuspakoinen tahtonsa näppäimistöllä.

Priceless:).

Mitä ketjun ns. otsikkoon ja viime viesteihin tulee, asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Ihan niin kuin jäähalli on yksinkertainen, tietyllä tavalla raaka ja simppeli ympäristö, jossa jyvät erotellaan akanoista ja paskanpuhujat tekijöistä hyvinkin brutaalisti:
Valmentajalla joko on auktoriteettia, käytännön(kin) osaamista ja munaa osoittaa, että näin kannattaa tehdä, tai ei ole. Jos on, hänen pelaajansa ostavat pelitavan (riippumatta siitä, millainen se kulloinkin on) ja johtajuuden. Jos ei, homma ei toimi ja alkaa esiintyä kaikenlaista ikävää, kuten esim. kustuja "selviä" pelejä, epätietoisuutta ja pian myös sisäistä ja ulkoista kritiikkiä. (Tosin paikan päällähän näkee epäluottamuksen ihan vain katsomalla pari matsia ja ne kuuluisat yhdet treenit, mutta ensin pitää uskaltaa tulla/päästä paikan päälle).
Sitä, että ottaa selvää asioista, käyttää silmiään ja aivojaan, tarkistaa kaman useammasta lähteestä ja vastaa omilla kasvoillaan puheistaan, kutsutaan sitten ammattikielellä toimitustyöksi. Toisilla on sitäkin osaamista enemmän kuin toisilla, mutta helpompi on alkaa rakentaa, kun on ensi alkuun vaikkapa ehjä minäkuva, jonkinlainen kantti kestää paineita ja kohdata tosiasiat, ja kunnollinen kotikasvatus.

 

[K.Pylkkänen]

, että eilinen peli oli loistava esimerkki siitä, miten tunnetila, pelitahto ja -kuri ovat olennaisia asioita, eikä ilman niitä millään pelisuunnitelmalla ja -tavalla ole mitään olennaista merkitystä.

Jeps, samoilla linjoilla ollaan. 1. ja 2. erä sopivat mielestäni ihan hyvin näihin pelikirja-keskusteluihin, mutta siinä, että 3. erän kohdalla PS jankkaa viivelähtöjen merkityksestä mennään mun mielestä metsään, koska nuo mainitsemasi asiat tuntuivat nousevan keskeisempään rooliin.

Se onkin sitten todellista spekulaatiota, miksi kolmas erä meni niin kuin meni. Onko se Jalosen johtajuuden puutetta.. toivottavasti ei. ? Kyllähän ne kuvat, joita vaihtoaitiosta nähtiin, joissa RD ja Jalonen rupattelevat omiaan näyttivät aika pahalta .. Siellä pitäis olla aika ärhäkässä vuorovaikutuksessa pelaajien kanssa, eikä nysvätä jotain "vittu sitä tai tätä". Mutta niin kuin sanottu, muutama kuva vaihtoaitiosta ei kerro välttämättä yhtään mitään..
Täällä täytyy vaan arvuutella niiden havaintojen varassa, mitä on käytettävissä.

 

[BobbyFromMars]

Jukka Rautakorpi kuittailee vähän Sihvosen ja tämän hetkisen yleisen pelikirja- /pelitapakeskusteluiden suuntaan Aamulehden jutussa.

Toinen, ehkä tärkeä pohdiskelun paikka on tämä pelikirja / pelitapakeskustelu. Se vie tämän pelin metsään ihan totaalisesti koska siinä ei yksilölle anneta paljoakaan arvoa enää, aivan kuin pelaajat olisivat joitakin kauko-ohjattavia tunteettomia pelin osia. Heidän urheilulliset, pelilliset ja muuten elämiseen liittyvät erot eivät tunnu olevan tärkeitä tämän keskustelun "asiantuntijoille" ollenkaan.

Linkki koko juttuun: Aamulehden juttu

 

[Jyrla]

Jeps, samoilla linjoilla ollaan. 1. ja 2. erä sopivat mielestäni ihan hyvin näihin pelikirja-keskusteluihin, mutta siinä, että 3. erän kohdalla PS jankkaa viivelähtöjen merkityksestä mennään mun mielestä metsään, koska nuo mainitsemasi asiat tuntuivat nousevan keskeisempään rooliin.

Se onkin sitten todellista spekulaatiota, miksi kolmas erä meni niin kuin meni.

Missä Sihvonen jankkaa kolmannen erän kohdalla viivelähtöjen merkityksestä? Tämä Urheilulehden jutusta:

Olisiko Leijonien sitten hyökätä viiveellä enemmän kolmannessa erässä?

Ei. Se ei olisi ollut sinänsä mahdollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Saksalaiset ajoivat Leijonien pakkeja ulos maalin takaa. Mutta kiekotella olisi pitänyt paljon enemmän. Olisi pitänyt syöttää monipuolisempiin syöttösuontiin.

Eikös tuossa nimenomaan myönnetä, ettei sellaista mahdollisuutta olisi edes ollut? Oletko muuten itse sitä mieltä, että kolmannen erän roiskiminen oli paras tapa pelata pois paineen alta? Saksaa vastaan se näytti vielä riittävän, mutta uskon että näissä kisoissa tulee painetta antamaan vielä sellaisiakin joukkueita, joita vastaan roiskiminen on veren kaivamista nenästä ja parempi vaihtoehto olisi syötellä pois paineen alta, kuten Sihvonen ehdottaa.

 

[Sateentekijä]

Olisiko Leijonien sitten hyökätä viiveellä enemmän kolmannessa erässä?

Ei. Se ei olisi ollut sinänsä mahdollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Saksalaiset ajoivat Leijonien pakkeja ulos maalin takaa. Mutta kiekotella olisi pitänyt paljon enemmän. Olisi pitänyt syöttää monipuolisempiin syöttösuontiin.

Ei Saksa käynnössä edes karvannut kovinkaan kovalla temmolla. Suomi ja Jalonen teki sen ihan itse. Maalin taakse olisi pitänyt puolustajien mennä ja sieltä kiekottelulla liikkeelle.

Eniten Jalosessa kismittää reagoimattomuus, kun peli tökkii.

 

[Jyrla]

Jukka Rautakorpi kuittailee vähän Sihvosen ja tämän hetkisen yleisen pelikirja- /pelitapakeskusteluiden suuntaan Aamulehden jutussa.



Linkki koko juttuun: Aamulehden juttu

Jukan mielestä pelitapa-asioilla ei ole merkitystä ja HPK:n nousu alkoi joulutauolla, kun Jukalla oli kanttia muuttaa omaa pelitapaansa pelaavampaan suuntaan. Vai oletko sitä mieltä, ettei näin ollut?