Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Minä epäilen, että Petteriä kismittää eilisen IS-veikkaajan Jukka Jalonen-haastattelun se kohta, jossa Marko Lempinen kysyy Jukka Jaloselta sivulla 15, (IS-Veikkaaja 16.3.2010): "Millä perusteella pelasitte oman päädyn puolustuspelissä miesvartiontia?" Jukka Jalonen vastaa: "Siis hei, me ei todellakaan pelattu mitään miesvartiontipeliä. Tämä kertoo siitä ammattitaidosta, jolla peliämme arvioidaan."

Tuota edellistä ei siis ole varmaan voinut Jukka Jalonen tarkoittaa, vaan se on jossain "Yökerho-journalismin" poluilla muuntunut sellaiseksi tekstiksi, jota Jukka Jalonen ei ole sanonut tai on kenties käsittänyt kysymyksen eri tavalla kuin olisi pitänyt tai....

 

[Wiesellike]

Olipa aikamoinen rimanalitus nyt Sihvoselta. Voisi keskittyä analysoimaan sitä peliä ja jättää mediakritiikin muille. Veikkaajan haastattelu oli asiallinen ja siinä kysyttiin asioita, jotka tulivat esille turnauksen aikana aika monessakin kahvitaukokeskustelussa. Toimittajan näkemys jääkiekosta on vain erilainen kuin Sihvosella ja sehän on kuolemansynti Sihvosen papereissa.

 

[mirasane]

Sihvonen on täysi pelle. Kun oma kompetenssi ei riitä kirjoittamaan pelistä asiaa ja omat pelaajasuhteet rajoittuu omaan veteraani-ikäiseen veljeen, keskittyy Sihvonen haukkumaan kollegoitaan. :D

On Sihvonen tällä kaudella yrittänyt asiaakin kirjoittaa. Tässä Petterin timanttisia analyyseja tältä kaudelta:

"Rauman Lukosta tulee kauden 2009-2010 ensimmäinen kriisijoukkue"
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/sihvonen-ensimmainen-kriisi-iskee-raumalle

"Aravirta tekee Jokereista mestarin"
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sm-liiga/aravirta-tekee-jokereista-mestarin

Muut urheilulehden toimituksen asiantuntijat eivät olleet Petterin kanssa samaa mieltä Jokereiden tulevasta mestaruudesta, vaan nostivat HIFKin lehden viralliseksi suosikiksi. Tämä sai Sihvosen haukkumaan UL-kollegoitaan kisälleiksi.

 

[tant gredulin]

Eli toimittajat eivät tiedä, pelaajat eivät tiedä, valmentajat eivät tiedä. Vaillinainen ymmärrys. Yksi kuitenkin tietää... Melko lailla pohjoiskorealaista menoa.

 

[Sateentekijä]

Oleellinen fakta esille: Sihvonen on lapsellinen ja aivan omassa nolossa kastissaan, joita tunnen, joka ei myönnä olevansa väärässä. Joissain yksittäisissä asioissa toki myöntää, mutta sitten hänellä on näitä monia tiettyjä aiheita, jotka on hakattu PS:n toimesta kiveen. Tämä ei Petteri todellakaan ole hyvää argumentointia, kyllä ne liat ja pölyt havaitaan sieltä maton alta.

En millään usko, että Teemu Selänne haluaisi tahalteen dissata ja mustamaalata Jalosta. Vähän epäilen, että maajoukkueen kuviot ovat alkaneet siinä kohtaa rakoilla, kun tuli selväksi, että JJ jätetään ulos. Siinä samalla tai jo aikaisemmin oli Jalonen hukannut oman identiteettinsä sekä omana itsenään että maajoukkueen päävalmentajana.

Leijonilla ei ollut systemaattista pelitapaa. Jokainen veti eri naruista sieltä täältä. Luulisi, että tällainen niinkin oleellinen asia kuin pelitapa, olisi setvitty jo leireilä lähtien selväksi.

Olli Jokisen lopettamispäätös kuvaa sitä härdelliä, tuskaa ja epätietoisuutta Vancouverin matkasta. Jos antaisin arvosanan valmennustroikalle, lähtisin pyöreästä kutosesta (huonompaa ei voi antaa, kun pronssia kummiskin napattiin). Pelitapaa ei ollut, kiekkoa lätkittiin molemmissa päädyissä joten kuten hutkien. Tuloksesta täysi kymppi, mutta jääkiekossa on vain katsottava tuloksen taakse. Loton päävoitto sattuu jos sattuu ihmiselle vain kerran elämässä, uudestaan se ei onnistu. Loton päävoittona Leijonat sai ristiinrastiinpelaamista, joka edellytti yhden turhan pelin välttämisen. Rumat tappiot ja ponnettomat tappiot Ruotsille ja jenkeille - siitä huolimatta pronssimitali. Pälkähästä päästiin.

 

[Gags]

Muut urheilulehden toimituksen asiantuntijat eivät olleet Petterin kanssa samaa mieltä Jokereiden tulevasta mestaruudesta, vaan nostivat HIFKin lehden viralliseksi suosikiksi. Tämä sai Sihvosen haukkumaan UL-kollegoitaan kisälleiksi.

Toki kollegatkin veikkasivat Jokereille runkosarjan ykkössijaa ja unelmafinaalia Jokerit-HIFK, joten ihan ei voi Sihvosta teilata muun UL toimituksen ammattitaidolla.

 

[Dieppe]

Pelikirja Petteri ampuu itseään jalkaan kun alkaa arvostelemaan oikeasti tämän maan parasta kiekkojournalistia Vesa Rantasta. Ihan sama kun Leonid Komarov alkaisi arvostelemaan Sidney Crosbyn hyökkäyspelitaitoja. Itse asiassa Pelikirja-P on yhtä kaukana Rantasesta toimittajana, mitä Leonid Crosbya hyökkääjänä.

Tuo kilpailijoista jatkuva räksyttäminen ei enää mene keskustelun herättämisen piikkiin. Tuo lähentelee paskajournalismia.

 

[jokerit67]

Alkaa vähitellen mennä viimeinenkin usko Sihvosen tekemisiin ja homma onkin tuntunut jo erittäin pitkään naurattavalta pakkopullalta. Ei ole Petterin mukaan ihmisillä asiaa puhua pelitavasta, jos ei ole pelaaja- tai valmentajataustaa... Tässä vaiheessa pitäsi jo herätyskellot soida, niin naurattavaa settiä heittää "Johtava ANALyytikko".

 

[passenger]

Tänään tuli sitten irtisanottua urheilulehden kestotilaus. MM-kisojen ennakot ja jälkipyykki on ollut ihan viimeinen niitti. En ole jaksanut parin viime kuukauden aikana edes lukea/kuunnella Petterin sepustuksia, ne on kaikki kuultu jo ennenkin. Aikamoiseksi toistoksi on mennyt, kaiken huipuksi vielä nämä maajoukkueen pelaajiston ja jälleen kerran muiden toimittajien tekemisten haukkuminen. Olisiko ehkä Petterin aika vaihtaa analyytikon hommat vaihteeksi täysipäiväisesti ihan sinne käytännön puolelle..?

 

[K.Pylkkänen]

Sihvonen ratsastaa omassa yhden totuuden maailmassaan keppihevosella "peli kertoo kaiken".
Sihvosen mielestä Suomi on jäänyt pelin "evoluutiosta" jälkeen jämähtämällä 90-luvulle tai minne lie. Tästä hän on käyttänyt esimerkkeinä Suomen maajoukkuetta ja vaikkapa Rauman Lukkoa. Jo tutustumalla evoluutio käsitteen määrittelyyn, pitäisi valjeta se, että teitä menestykseen voi olla useita. Sama pätee Sihvosen suhtautumisessa journalismiin. Koko Suomen tulisi nyt kuunnella Sihvosta, miten jääkiekkoa pelataan oikein ja miten siitä tehdään juttuja.
Teot puhuvat puolestaan, sanotaan. Keskittymällä jääkiekkoon ja tekemällä monipuolisia arvioita ja analyysejä siitä, Sihvonen voisi samalla osoittaa olevansa tätä Rantasta parempi toimittaja (kun se hänelle niin tärkeää tuntuu olevan), mutta jääkiekon sijasta PS keskittyy vahvalta alemmuuden tunteilta haiskahtaviin, urheilun kannalta epäolennaisiin, epätoivoisiin hyökkäyksiin kollegoitansa vastaan. Riitaa ja itsearvoisesti vastaikkain asetteluja kylvämällä PS valitettavasti pelaa vain itsensä ulos vakavasti otettavien urheilutoimittajien kentästä.
Palaa PS Vancouverin aikaan, jolloin suolsit myös asiallisia juttuja ulos. Jätä kritiikki kriitikoille, sinähän olet analyytikko.

 

[passenger]

Sihvonen ratsastaa omassa yhden totuuden maailmassaan keppihevosella "peli kertoo kaiken".
Sihvosen mielestä Suomi on jäänyt pelin "evoluutiosta" jälkeen jämähtämällä 90-luvulle tai minne lie. Tästä hän on käyttänyt esimerkkeinä Suomen maajoukkuetta ja vaikkapa Rauman Lukkoa. Jo tutustumalla evoluutio käsitteen määrittelyyn, pitäisi valjeta se, että teitä menestykseen voi olla useita. Sama pätee Sihvosen suhtautumisessa journalismiin. Koko Suomen tulisi nyt kuunnella Sihvosta, miten jääkiekkoa pelataan oikein ja miten siitä tehdään juttuja.
Teot puhuvat puolestaan, sanotaan. Keskittymällä jääkiekkoon ja tekemällä monipuolisia arvioita ja analyysejä siitä, Sihvonen voisi samalla osoittaa olevansa tätä Rantasta parempi toimittaja (kun se hänelle niin tärkeää tuntuu olevan), mutta jääkiekon sijasta PS keskittyy vahvalta alemmuuden tunteilta haiskahtaviin, urheilun kannalta epäolennaisiin, epätoivoisiin hyökkäyksiin kollegoitansa vastaan. Riitaa ja itsearvoisesti vastaikkain asetteluja kylvämällä PS valitettavasti pelaa vain itsensä ulos vakavasti otettavien urheilutoimittajien kentästä.
Palaa PS Vancouverin aikaan, jolloin suolsit myös asiallisia juttuja ulos. Jätä kritiikki kriitikoille, sinähän olet analyytikko.

Tai sitten tämäkin oli vain juttu jolla saadaan lisää klikkauksia urheilulehden nettisivuille. Huomionhakuisuus paistaa liian usein läpi näistä urheilulehden eri artikkeleista. Kärpäsestä härkäsiä ja lisää huomiota ja ehkä tilaajia.

 

[K.Pylkkänen]

Tai sitten tämäkin oli vain juttu jolla saadaan lisää klikkauksia urheilulehden nettisivuille. Huomionhakuisuus paistaa liian usein läpi näistä urheilulehden eri artikkeleista. Kärpäsestä härkäsiä ja lisää huomiota ja ehkä tilaajia.

Näinhän se ketju saattaa mennä. Tosin PSn uskottavuuden kannalta tilanne on toinen. Myyhän "Seiska" lehtikin hyvin, mutta empä ole kuullut kenenkään kehuvan sen toimittajia. Mutta jos PS ei tästä välitä, niin antaa palaa vaan..

 

[Vesuri]

Näinhän se ketju saattaa mennä. Tosin PSn uskottavuuden kannalta tilanne on toinen. Myyhän "Seiska" lehtikin hyvin, mutta empä ole kuullut kenenkään kehuvan sen toimittajia. Mutta jos PS ei tästä välitä, niin antaa palaa vaan..

On perin säälittävää, että valtakunnan johtavana urheilumediana itseään pitävä aviisi laskeutuu jatkuvalla syötöllä Seisojen ja muiden roskamedioiden tasolle ja jopa alapuolelle. Kilpailijoiden julkinen mollaaminen on ollut iät ja ajat varmin keino epäonnistua markkinoinnissa ja viimeinen oljenkorsi mihin tarttua kun omat argumentit on loppu. Petteriltä näiden asioiden ymärtämistä ei voi odottaakaan, mutta olisin luullut Röngän olevan edes joltain osin asioista perillä. Ehkäpä strategiaan ei kuulukaan rakentaa pitkäjänteisempää kuviota laadukkaan lehden ympärille, vaan kerätä hetkellistä huomiota ja lyödä sitten koko paska lihoiksi kun kauppa ei enää käy.

Kaupantekijäisinä tuossa prosessissa tuleekin sitten teurastettua Petterin kaltaiset hölmöt, jotka ovat valmiita tuhoamaan oman uskottavuutensa rippeetkin toteuttaessaan Röngän rahastusta. Petteri yrittää kovasti pitää yllä lätkäjätkän sädekehäänsä, vaikka hänet on jo aikaa sitten suljettu käytännössä lätkän sisäpiirien ulkopuolelle. Viimeisenä tekonaan lätkän parissa Petteri yrittääkin sitten työntää kaiin voimin kapuloita niiden henkilöiden rattaissii, jotka ovat pois kuvioista jättäneet. Petterin toimittajahistoria on täynnä säälittävää katkeran miehen tilitystä, joka veisi häneltä uskottavuuen rippeetkin, jos niitä olisi olemassa.

 

[Johannes]

Jos joku haluaa lukea Urheilulehden ilman yhtään Petteri Sihvosen tuotosta, niin 18.3.2010 ilmestyneessä numerossa ei ole yhtään Sihvosen juttua. PS lienee ollut viime viikon talvilomalla...

 

[Fordél]

Petteri Sihvonen - Johtava pelitapa-analyytikko

Sihvosen mielestä Suomi on jäänyt pelin "evoluutiosta" jälkeen jämähtämällä 90-luvulle tai minne lie. Tästä hän on käyttänyt esimerkkeinä Suomen maajoukkuetta ja vaikkapa Rauman Lukkoa. Jo tutustumalla evoluutio käsitteen määrittelyyn, pitäisi valjeta se, että teitä menestykseen voi olla useita. Sama pätee Sihvosen suhtautumisessa journalismiin. Koko Suomen tulisi nyt kuunnella Sihvosta, miten jääkiekkoa pelataan oikein ja miten siitä tehdään juttuja.

Samaan syssyyn voitaisiin kysyä, että onko Sihvosen journalismi ja ajatukset pelistä kehittyneet vuosien aikana juuri mihinkään vaan mennäänkö tässä vuodesta toiseen lähes samalla levyllä?

Itse en ymmärrä miten jääkiekkoa voitaisiin pelata jotenkin yhdellä tapaa oikein. Olisihan se hienoa, jos asiat voisi vetää noin yksinkertaiseksi, mutta valitettavasti kun kyseessä on hyvin monipuolinen joukkuelaji, on muuttujia aivan liikaa tuollaiseen yksinkertaistamiseen. Yhdelle joukkueelle sopii yksi tapa, toiselle toinen.

Mielestäni kiekkojournalismi kaipaa jotain ihan muuta kuin näitä Sihvosen löpinöitä, joissa on toki omat hyvät puolensa, mutta ne kattavat vain pienen osan lajista nimeltä jääkiekko. Sihvonen kutsuu itseään maan johtavaksi kiekkoanalyytikoksi, mutta tuo harhaanjohtava nimitys. Parempi olisi maan johtava pelitapa-analyytikko. Odotan sitä kun hän (tai joku muu) laajentaa analysointinsa kattamaan myös muita pelin osa-alueita ja pystyisi näistä analyyseistaan muodostamaan kokonaisvaltaisemman näkymyksen siitä mitkä ovat minkäkin seuran vahvuudet, heikkoudet, miten pelaaminen on kehittynyt jne. Nykyinen analysointi antaa valmennukselle ja pelitavalle aivan liian korostuneen merkityksen. Kattavammalla analyysilla peli palautettaisiin enemmän pelaajille, joille se kuuluukin.

 

[Vesuri]

Mielestäni kiekkojournalismi kaipaa jotain ihan muuta kuin näitä Sihvosen löpinöitä, joissa on toki omat hyvät puolensa, mutta ne kattavat vain pienen osan lajista nimeltä jääkiekko. Sihvonen kutsuu itseään maan johtavaksi kiekkoanalyytikoksi, mutta tuo harhaanjohtava nimitys. Parempi olisi maan johtava pelitapa-analyytikko. Odotan sitä kun hän (tai joku muu) laajentaa analysointinsa kattamaan myös muita pelin osa-alueita ja pystyisi näistä analyyseistaan muodostamaan kokonaisvaltaisemman näkymyksen siitä mitkä ovat minkäkin seuran vahvuudet, heikkoudet, miten pelaaminen on kehittynyt jne. Nykyinen analysointi antaa valmennukselle ja pelitavalle aivan liian korostuneen merkityksen. Kattavammalla analyysilla peli palautettaisiin enemmän pelaajille, joille se kuuluukin.

Ei Petterin kapasiteetti riitä hahmottamaan jääkiekkoa kokonaisuutena. Jos riittäisi, toimisi hän median rakkikoirana räksyttämisen sijaan ammattivalmentajana todellisen kutsumuksensa mukaan. Tosin veikkaan, että aikaisemmat näytöt ja viime aikoina poltellut sillat vähän joka suuntaan ovat sulkeneet Petterin lopullisesti pois kiekkoammattilaisten harvalukuisesta joukosta.

Aina ihannoimani Hannu Jortikka sai aikoinaan ikuiset sympatiat kuitatessaan Petterin oksennusta, jossa vaadittiin Jortikalle potkuja. Jortikka totesi ykskantaan, ettei häntä ammattivalmentajana hetkauta pätkääkään potkuilla spekuloinnit, se on arkipäivää kiekkovalmentajan työssä. Sen sijaan sanoi olevansa valmentajana hyvinkin huolissaan, jos niitä työtarjouksia ei kuulu mistään.

 

[Mänizeri]

Odotan sitä kun hän (tai joku muu) laajentaa analysointinsa kattamaan myös muita pelin osa-alueita ja pystyisi näistä analyyseistaan muodostamaan kokonaisvaltaisemman näkymyksen siitä mitkä ovat minkäkin seuran vahvuudet, heikkoudet, miten pelaaminen on kehittynyt jne. Nykyinen analysointi antaa valmennukselle ja pelitavalle aivan liian korostuneen merkityksen. Kattavammalla analyysilla peli palautettaisiin enemmän pelaajille, joille se kuuluukin.

Tämä vaatisi aikamoisia resursseja, jotta yksi ihminen pystyisi muodostomaan kaikista joukkueista. Vaatisi koko kauden mittaista seurantaa, tilastojen jatkuvaa analysointia, joukkueen henkisen tilan reaaliaikaista tuntemista etc. Jotain sen tyylistä satsausta toimittajiin painotaloilta ja tv-yhtiöiltä kuin esim. Toronto Maple Leafsin perässä juokseva armeija. En oikein usko, että kukaan on niin kyvykäs, että yksi peli riittää analyysiin, vaikka kuinka olisi valmennus- ja pelaajataustaa. (Sehän on vähän sama kuin tieteissä piirtäisi koordinaatistoon yhden pisteen ja ilmoittaisi sen tutkimustulokseksi.)

Onhan jääkiekko edelleen pelaajien peli, jossa ilman hyvää materiaalia ei tule hyvää tulosta. Toki siis riippuu siitä, että missä on hyvän tuloksen raja, toisille se on pleijarit, toisille mestaruus. Keskinkertaisella materiaalilla päästään johonkin pisteeseen asti hyvällä valmennuksella, mutta jokaisella joukkueella joka pyttyjä on nostellut, on ollut sillä kaudella ja hetkellä ollut terävä kärki rosterissaan. Puhumattakaan maalivahtipelin merkityksestä, joka on aina ja edelleen se numero yksi, kun painepelit alkavat.

 

[papera]

Itse en ymmärrä miten jääkiekkoa voitaisiin pelata jotenkin yhdellä tapaa oikein. Olisihan se hienoa, jos asiat voisi vetää noin yksinkertaiseksi, mutta valitettavasti kun kyseessä on hyvin monipuolinen joukkuelaji, on muuttujia aivan liikaa tuollaiseen yksinkertaistamiseen. Yhdelle joukkueelle sopii yksi tapa, toiselle toinen.

Mielestäni kiekkojournalismi kaipaa jotain ihan muuta kuin näitä Sihvosen löpinöitä, joissa on toki omat hyvät puolensa, mutta ne kattavat vain pienen osan lajista nimeltä jääkiekko. Sihvonen kutsuu itseään maan johtavaksi kiekkoanalyytikoksi, mutta tuo harhaanjohtava nimitys. Parempi olisi maan johtava pelitapa-analyytikko. Odotan sitä kun hän (tai joku muu) laajentaa analysointinsa kattamaan myös muita pelin osa-alueita ja pystyisi näistä analyyseistaan muodostamaan kokonaisvaltaisemman näkymyksen siitä mitkä ovat minkäkin seuran vahvuudet, heikkoudet, miten pelaaminen on kehittynyt jne. Nykyinen analysointi antaa valmennukselle ja pelitavalle aivan liian korostuneen merkityksen. Kattavammalla analyysilla peli palautettaisiin enemmän pelaajille, joille se kuuluukin.

Klassinen esimerkki siitä miten otetaan asiaan kantaa, vaikka ei ymmärretä sisältöä alkuunkaan. Mistä olet keksinyt, että Sihvoselle olisi vain yksi oikea tapa pelata jääkiekkoa? Kerrotko Fordel hyvä, mikä se tapa on? Onko se Pekka Virran ylikiekotteleva tyyli, Jukka Jalosen kolmen rytmin pelitapa, Tammisen kuudenkymmenen minuutin paine, Dufvan jääkiekko? Kaikkia heitä ja monia muita Sihvonen nimittäin pitää huippuvalmentajina, mutta pelitavoissa on löydettävissä ratkaisevan laatuisia eroja. Virran jääkiekosta Sihvonen on kirjoittanut, että se on fantastista poikkeuksellisuutensa ja omaperäisyytensä takia. Jalosen kiekkoa Sihvonen pitää tämän hetken kiekkoilun lipunkantajana ja siksi tärkeänä, että juuri jaloslaista kiekkoa pelataan maajoukkueessa. Tammisen ja Dufvan pelitavat ovat timanttisia kun haetaan suurvoittoja. Miksei näitä kirjoituksia ei osata laittaa oikeaan asiayhteyteen ja tarkastella niitä sen kautta? Eikö kompetenssi riitä ja sitten tulee näitä väsyneitä "Sihvosella on vain yksi tapa joka on oikea".

Johtava analyytikko on markkinointikeino. Jos siitä vetää herneet nenään, kannattaa hieman kysellä huumorintajunsa perään. Mitä pelin palauttaminen pelaajille journalistisessa mielessä tarkoittaa? Väsyneitä erätaukohaastatteluita, joissa halutaan lisää liikettä, kiekkoa maalille ja omaa peliä? Pelaajahaastattelut ovat yksi osa urheilujournalismia, mutta eivät analyytikon heiniä. Näitä juttuja voivat tehdä toimittajat, jotka eivät kykene analysoimaan mitä kentällä tapahtuu.

Tässä ketjussa on myös otettu kantaa Sihvosen epäonnistuneisiin ennakkoveikkailuihin. Ensin täytyy muistaa, että hän on analyytikko, ei ennustaja. Toisekseen, kukaan ei ole täydellinen. Sihvonen on tehnyt virheitä ennakkoarvioissaan, mutta kuka ei olisi? Ehkä johtava analyytikko nimitys on kuitenkin painunut suurimmalle osalle alitajuntaan, kun johtavan analyytikon virheitä ei hyväksytä. Muut toimittajat, täälläkin käsittämättömästi hehkutettu Vesa Rantanen etunenässä saavat läpi mitä käsittämättömämpiä hasardeja, mutta johtava analyytikko niitataan pienestäkin virheestä.

En minäkään ole hyväksynyt tai ymmärtänyt Sihvosen kaikkia ajatuksia. Viimeisimpänä väite, ettei ilman pelaaja- ja valmentajataustaa kannata alkaa tekemään analyysejä on ihan tuulesta temmattu. Asiasisältö ratkaisee, ei aiemmat teot. Silti osaan laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja Sihvonen on kiistatta mullistanut koko suomalaisen kiekon keskustelukulttuurin ja on edelleen johtava pelitavallinen asiantuntija mediassa. Ihmettelen hieman sitäkin kun Sihvonen jossain yhteyksissä on kehunut tämän palstan pelitapakeskusteluita. Missä ne ovat? Aika nopeasti vähän syvääluotaavammat analyysirupeamat katkeavat. Vielä meillä on opittavaa. Vuodesta toiseen ei kuitenkaan kannata lisätä liikettä, koska kyllä se olisi jo opittu jos siinä kultainen siemen itäisi.

 

[Fordél]

Klassinen esimerkki siitä miten otetaan asiaan kantaa, vaikka ei ymmärretä sisältöä alkuunkaan. Mistä olet keksinyt, että Sihvoselle olisi vain yksi oikea tapa pelata jääkiekkoa? Kerrotko Fordel hyvä, mikä se tapa on? Onko se Pekka Virran ylikiekotteleva tyyli, Jukka Jalosen kolmen rytmin pelitapa, Tammisen kuudenkymmenen minuutin paine, Dufvan jääkiekko? Kaikkia heitä ja monia muita Sihvonen nimittäin pitää huippuvalmentajina, mutta pelitavoissa on löydettävissä ratkaisevan laatuisia eroja. Virran jääkiekosta Sihvonen on kirjoittanut, että se on fantastista poikkeuksellisuutensa ja omaperäisyytensä takia. Jalosen kiekkoa Sihvonen pitää tämän hetken kiekkoilun lipunkantajana ja siksi tärkeänä, että juuri jaloslaista kiekkoa pelataan maajoukkueessa.

Klassinen esimerkki siitä kun keuhkotaan asiasta kun käsitetään kirjoitus väärin.

Kritisoin sitä, että miksi maajoukkueessa pitäisi pelata juuri tietynlaista jääkiekkoa ja sitten jos sellaista ei pelata (esim. Shedden), tulee Sihvoselta kovaa kritiikkiä. Tiedän kyllä oikein hyvin Sihvosen analyysit eri pelitavoista enkä ole väittänyt, että niistä Sihvonen olisi julistanut jonkun oikeaksi tai vääräksi. Juuri tämän takia kun liigassa on monta toimivaa pelitapaa, voi maajoukkueessakin mennä aina kulloisen valmentajan näkemysten mukaan enkä ymmärrä mitenkä joku pelitapa voi olla erityisen vahingollista suomalaiselle kiekkoilulle jos sillä kerran tulee tulosta. Menestystä voi maajoukkueessakin hakea montaa eri tietä kulkien.

Ja edelleen, pelitapa on vain yksi osa-alue kun valitaan sitä tietä menestykseen.

 

[papera]

Myönnän, että käsitin väärin kun tulkitsin kirjoituksesi yhdestä ainoasta pelitavasta siten kun tekstissäsi luki.

Avaan vielä Sihvosen sanomaa Jalosen pelitavan puolesta. Sihvosen näkemyksen mukaan tarvitaan suomalainen pelitapa ja sen jatkuvaa kehittämistä. Siksi Jalonen, jonka pelikirja Sihvosen mukaan on kiekkomaailman aallonharjalla, on paras mahdollinen mies maajoukkueen peräsimeen. Johtavan analyytikon mukaan maajoukkueen pelitavallinen esimerkki on jopa tuloksen tekemistä tärkeämpi asia. Tässä analyysissä nähdään tuloksen teon yli. Kumpi on yksioikoisempaa, tuijottaa pelkkää tulosta vai analysoida asioita sen takaa? Jos sanotaan, ettei pelitavalla niin väliä kunhan tulosta. Se on yksi näkemys. Toinen on Sihvosen näkemys maajoukkueesta koko suomalaista kiekkoa sivistävänä instituutiona. Näistä voidaan keskustella kumpi näkökulma on mielekkäämpi, mutta en millään voi hyväksyä erilaisen näkökulman esilletuomista leimattavan surkeaksi journalismiksi. Tästä itse ajatuksesta ei osata puhua, vaan tuodaan väsyneitä "Sihvoselle on vain yksi oikea pelitapa".

 

[tant gredulin]

Tai sitten tämäkin oli vain juttu jolla saadaan lisää klikkauksia urheilulehden nettisivuille. Huomionhakuisuus paistaa liian usein läpi näistä urheilulehden eri artikkeleista. Kärpäsestä härkäsiä ja lisää huomiota ja ehkä tilaajia.

Tämä onkin mielenkiintoinen juttu - miten nämä klikkaukset toimivat lehden tilaukseen johtavina leadeina? Vai toimivatko? Jos klikkaat, kuinka monennen klikkauksen kohdalla tilaat - 'tätä täytyy saada lisää'?

Voi olla, että Jatkoajan kohdalla on vääristymä - että ne jotka klikkaavat, eivät kuitenkaan tilaa. Keskimäärin voisin kuvitella, että Jatkoajan jääkiekkopuolen kirjoittajat ovat itse melko hyvillä tiedoilla varustettuja. Klikkauksiin voi siis johtaa joku muukin syy kuin pelkkä sensaatiohakuisuus. Voisin kuvitella sen syyn olevan Petteri Sihvosen asiantuntemus. Tämä on ainakin omalla kohdalla totta - arvostan joitakin hänen näkemyksiään ja ajatuksiaan todella paljon. Mutta sitten taas toisaalta täytyy elää näiden Tami, Summanen ja Jalonen -juttujen kanssa, ja sen kanssa, että tämä liturgia täytyy joka hemmetin kerran käydä läpi ennen kuin päästään itse asiaan...

Haetaanko 'sensaatiojutuilla' Karjalalippisten massaa, vai jotain vielä suurempaa - sensaatioista sinänsä kiinnostuneita? Mikä on loppujen lopuksi Urheilulehden kohderyhmä? Tämä olisi mielenkiintoista tietää.

Ja toimiiko sama konsepti Seiskan kanssa? Varmasti asiaa on mitattu ja varmasti siinä on perää - määrätty määrä klikkauksia johtaa tilaukseen.

Urheilulehden kohdalla sitä vaan jotenkin toivoisi, ettei asia olisi niin - vaan että Urheilulehti eläisi ja voisi hyvin sen takia, että sitä lukevat urheilusta kiinnostuneet ihmiset. Mutta mä olenkin idealisti :)

 

[passenger]

Tämä onkin mielenkiintoinen juttu - miten nämä klikkaukset toimivat lehden tilaukseen johtavina leadeina? Vai toimivatko? Jos klikkaat, kuinka monennen klikkauksen kohdalla tilaat - 'tätä täytyy saada lisää'?

Voi olla, että Jatkoajan kohdalla on vääristymä - että ne jotka klikkaavat, eivät kuitenkaan tilaa. Keskimäärin voisin kuvitella, että Jatkoajan jääkiekkopuolen kirjoittajat ovat itse melko hyvillä tiedoilla varustettuja. Klikkauksiin voi siis johtaa joku muukin syy kuin pelkkä sensaatiohakuisuus. Voisin kuvitella sen syyn olevan Petteri Sihvosen asiantuntemus. Tämä on ainakin omalla kohdalla totta - arvostan joitakin hänen näkemyksiään ja ajatuksiaan todella paljon. Mutta sitten taas toisaalta täytyy elää näiden Tami, Summanen ja Jalonen -juttujen kanssa, ja sen kanssa, että tämä liturgia täytyy joka hemmetin kerran käydä läpi ennen kuin päästään itse asiaan...

Haetaanko 'sensaatiojutuilla' Karjalalippisten massaa, vai jotain vielä suurempaa - sensaatioista sinänsä kiinnostuneita? Mikä on loppujen lopuksi Urheilulehden kohderyhmä? Tämä olisi mielenkiintoista tietää.

Ja toimiiko sama konsepti Seiskan kanssa? Varmasti asiaa on mitattu ja varmasti siinä on perää - määrätty määrä klikkauksia johtaa tilaukseen.

Urheilulehden kohdalla sitä vaan jotenkin toivoisi, ettei asia olisi niin - vaan että Urheilulehti eläisi ja voisi hyvin sen takia, että sitä lukevat urheilusta kiinnostuneet ihmiset. Mutta mä olenkin idealisti :)

Osa kirjoittajista toki on melko asiantuntevaa, mutta tälläkin hetkellä täällä paikalla on muutama tuhat rekisteröimätöntä lukijaa, joiden asiantuntevuudesta tai lippalakkimallista ei ole tietoa. Sensaatiojutuilla varmasti haetaan sitä huomiota ja "mainostilaa" muissa medioissa, esim. Jatkoaika.

Urheilulehtihän lähti jossain vaiheessa tälle "sensaatiolinjalle" kun tilaajamäärä oli laskenut merkittävästi ja Rönkä päätti vähän räväköittää lehden linjaa tilaajamäärien saamiseksi korkealle, pitämällä kuitenkin tietynlaisesta laadusta ja asiantuntemuksesta kiinni. Petteri Sihvonen on ollut merkittävä osa tätä lehden brändäämistä tietynlaiseksi.

Olen samaa mieltä Sihvosen asiantuntemuksesta, mutta minä en enää jaksa lukea siinä sivussa niitä mukana tulevia jankutuksia. Harmittaa myös Sihvosen yksipuolisuus pelin näkemisessä, on hyvä että keskivertofanit oppivat pelistä enemmän, mutta se pelikirja ei ole ainoa asia, mikä ihmisiä kiinnostaa. Minusta ainakin olisi mukava lukea asiantuntevia juttuja muistakin jääkiekkoon liittyvistä asioista. Vaan saan aina lukea ja kuulla samaa levyä pelikirjoista ja sitä miten peli näyttää kaiken.

 

[Fordél]

Myönnän, että käsitin väärin kun tulkitsin kirjoituksesi yhdestä ainoasta pelitavasta siten kun tekstissäsi luki.

Ihan ymmärrettävää, mutta kyseessä oli tosiaan jatkohajatelmaa K.Pylkkäseltä lainattuun viestiin, jossa hän käsitteli Suomen ja maajoukkueen pelin evoluutiota.

Avaan vielä Sihvosen sanomaa Jalosen pelitavan puolesta. Sihvosen näkemyksen mukaan tarvitaan suomalainen pelitapa ja sen jatkuvaa kehittämistä. Siksi Jalonen, jonka pelikirja Sihvosen mukaan on kiekkomaailman aallonharjalla, on paras mahdollinen mies maajoukkueen peräsimeen. Johtavan analyytikon mukaan maajoukkueen pelitavallinen esimerkki on jopa tuloksen tekemistä tärkeämpi asia. Tässä analyysissä nähdään tuloksen teon yli. Kumpi on yksioikoisempaa, tuijottaa pelkkää tulosta vai analysoida asioita sen takaa? Jos sanotaan, ettei pelitavalla niin väliä kunhan tulosta. Se on yksi näkemys. Toinen on Sihvosen näkemys maajoukkueesta koko suomalaista kiekkoa sivistävänä instituutiona. Näistä voidaan keskustella kumpi näkökulma on mielekkäämpi, mutta en millään voi hyväksyä erilaisen näkökulman esilletuomista leimattavan surkeaksi journalismiksi. Tästä itse ajatuksesta ei osata puhua, vaan tuodaan väsyneitä "Sihvoselle on vain yksi oikea pelitapa".

En edelleenkään käsitä miten joku yksi pelitapa voi olla selkeästi "aallonharjalla" ja täten muita parempi. Kyse on edelleen kokonaisuudesta, jossa on niin monta muuttuvaa tekijää ja pelitapa on vain yksi osa tätä palapeliä. Jos vaikka joukkuehenki, pelaajien yksilötaidot tai valmentajan auktoriteetti eivät riitä toteuttamaan pelitapaa, on ihan sama millä aallonharjan pelikirjalla mennään. Kaipaisin siis edelleen sitä, että analyyseihin otettaisiin yhä enemmän mukaan muita elementtejä kuin vain pelitapaa, jossa nostetaan valmentajat liian suureen rooliin.

Toiseksi en voi ymmärtää, että miten maajoukkue voi jotenkin sivistää koko kansaa ja että sillä olisi tulosta merkittävämpiä tehtäviä. Sillä on toki muitakin tavoitteita, mutta ne on priorisoitu voittamisen jälkeen. Suomen maajoukkueelle tärkeintä on voittaminen ja tämä kansa menee totaalisen sekaisin taas silloin joskus kun se voittaa kultaa. Silloin on aivan sama onko se tullut Jalosen pelikirjalla vai onko pelikirja lainattu Kälviän kirjastosta. Tuollaisella tuloksella on paljon suuremmat positiiviset vaikutukset suomalaiseen kiekkoiluun kuin jollain pelitavan hienoudella.

Jälleen kerran jääkiekosta tehdään aivan liian hienoa ja analyyttista. Ja kaiken lisäksi analyysit ovat hyvin vailinaisia. Kyse on kuitenkin lopulta tunteella tapahtuvasta toiminnasta (niin kentällä, penkin takana kuin katsomossa) eikä sitä tunnetta pidä tappaa eikä peliä viedä pelaajilta jonkun korkeamman tavoitteen takia. Se on pelin, pelaajien ja katsojien aliarvioimista ja samalla oman tietotaidon pönkittämistä ja itsensä nostamista kaiken tämän tunteen yläpuolelle.

 

[Jone29]

Tämä onkin mielenkiintoinen juttu - miten nämä klikkaukset toimivat lehden tilaukseen johtavina leadeina? Vai toimivatko? Jos klikkaat, kuinka monennen klikkauksen kohdalla tilaat - 'tätä täytyy saada lisää'?

Voi olla, että Jatkoajan kohdalla on vääristymä - että ne jotka klikkaavat, eivät kuitenkaan tilaa. Keskimäärin voisin kuvitella, että Jatkoajan jääkiekkopuolen kirjoittajat ovat itse melko hyvillä tiedoilla varustettuja. Klikkauksiin voi siis johtaa joku muukin syy kuin pelkkä sensaatiohakuisuus. Voisin kuvitella sen syyn olevan Petteri Sihvosen asiantuntemus. Tämä on ainakin omalla kohdalla totta - arvostan joitakin hänen näkemyksiään ja ajatuksiaan todella paljon. Mutta sitten taas toisaalta täytyy elää näiden Tami, Summanen ja Jalonen -juttujen kanssa, ja sen kanssa, että tämä liturgia täytyy joka hemmetin kerran käydä läpi ennen kuin päästään itse asiaan...

Haetaanko 'sensaatiojutuilla' Karjalalippisten massaa, vai jotain vielä suurempaa - sensaatioista sinänsä kiinnostuneita? Mikä on loppujen lopuksi Urheilulehden kohderyhmä? Tämä olisi mielenkiintoista tietää.

Ja toimiiko sama konsepti Seiskan kanssa? Varmasti asiaa on mitattu ja varmasti siinä on perää - määrätty määrä klikkauksia johtaa tilaukseen.

Urheilulehden kohdalla sitä vaan jotenkin toivoisi, ettei asia olisi niin - vaan että Urheilulehti eläisi ja voisi hyvin sen takia, että sitä lukevat urheilusta kiinnostuneet ihmiset. Mutta mä olenkin idealisti :)

Pääasiallinen hyöty klikkauksistahan on mainosmyynnin kasvattaminen. Noita sivuilla olevia mainoksia myydään nykyisin paljon sillä periaatteella, että x määrä mainosnäyttöjä maksaa y euroa. Eli aina kun sivu avataan ja nettisurffaaja näkee mainoksen, tästä merkitään yksi mainosnäyttö. Näin ollen, mitä useammin ja useampi sivun avaa, sitä paremmin rahaa ropisee suoraan Urheilulehden laariin.

Toki noita mainoksia myydään varmaankin myös määräajaksi tuonne tietyllä kiinteällä hinnalla, mutta niitäkin on helpompi kaupata, kun voidaan todistaa, että sivuilla on esim. 300 000 viikottaista kävijää.

Kolmas tapa millä mainoksia voidaan myös myydä, on se, että veloitetaan kerroista kun surffaaja klikkaa itse mainosta.

Voi olla, että muitakin tapoja on nykyisin olemassa. Itse olen työskennellyt näiden kolmen kanssa lähinnä.

 

[siffa]

Ihmettelen hieman sitäkin kun Sihvonen jossain yhteyksissä on kehunut tämän palstan pelitapakeskusteluita. Missä ne ovat? Aika nopeasti vähän syvääluotaavammat analyysirupeamat katkeavat. Vielä meillä on opittavaa. Vuodesta toiseen ei kuitenkaan kannata lisätä liikettä, koska kyllä se olisi jo opittu jos siinä kultainen siemen itäisi.

Näin on minunkin kokemukseni mukaan käynyt. Pelikirjakeskustelut eivät ole olleet pitkäaikaisia. Tärkeintä on kuitenkin, että noita jo Suomessakin vuosikymmeniä jääkiekossa käytössä olleita pelikirjoja on avattu sieltä valmentajien maailmasta meille jääkiekkoa innokkasti seuraaville katsojille Urheilulehden toimesta jo muutaman vuoden ajan.

Meillähän oli sinun kanssasi pieni keskustelu pelin rytmittämisestä ja sen seurannasta. Sitä käytiin videotuomarit...-keskustelussa ja lopetin sen, koska se ei oikein kuulunut sinne osioon. Kevään mittaan on vielä paljon mielenkiintoisia pelejä tulossa Mestiksessä, SM-liigassa, NHL:ssä ja MM-kisoissa. Koska tämän viestiketjun nimihenkilö on tuonut tälle kaudelle julkisuuteen pelin rytmityksen eli 5vs5 pelin nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt, niin niiden seuraaminen voisi olla hedelmällistä täällä. Voin omalta osaltani vielä toistaa jo tässä ketjussa tekemäni määrittelyt noille pelin eri rytmeille. Nopeat ja puolinopeat hyökkäyksiinlähdöt ovat selviä, mutta viivelähtöjen määrittelyssä esiintyy epäselvyyttä, joten sovitaan, että jaetaanko ne vielä osiin.