Neuvostoliitto oli Neuvostoliitto vielä Calgaryn kisojen aikaan, mutta viimeisessä ottelussaan se ei pelannut täysillä, kuten pronssille jääneet ruotsalaiset asiallisesti ja perustellusti heti huomauttivatkin. Neuvostoliiton paineeton esitys, joukkuehan oli varmistanut jo kultaa, mahdollisti Timo Suden mainiot esitykset jäällä. Tosin Suomi oli jo varmistanut pronssia, joten mitalikannassa oltaisiin oltu Neuvostoliiton esityksestä riippumatta.
Menestystä tulee sijoitusten lisäksi tarkastella merkityksellisten pelien voittojen kautta, pronssipelien tulokset vuoden 1998 kisojen uutuudenviehätyksestä huolimatta kalpanevat tässä tarkastelussa. Kaikki kunnia Slovakialle esimerkiksi vuoden 2010 kisoista, se pelasi selkeästi paremman turnauksen kuin Suomi, vaikka merkityksettömässä ottelussa jäikin Suomen taakse.
Maailmancuppien merkitystä vähäteltäessä olisi otettava huomioon, että verrattasessa pettyneiden miesten jokakeväisiin keväthöntsäyksiin (MömMöm), niin maailmancupin merkitystä tulisi korostaa. Tuomaritoiminta on joka tapauksessa NHL/NHLPA:n ollessa järjestämisvastuussa objektiivisesti parempaa ja sekä karnevaalihenkeä ja että merkityksettömiä otteluita on kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti vähemmän.
Valmentajan integrointipyrkimysten tulos, pelillinen ilme jäällä, tulee kertoa aika paljon pelillisestä onnistumisesta, vaikka historia ehdollistaakin meitä tarkastelemaan hieman muitakin asioita. Valmentaja ei kuitenkaan voi olla mikään Viktor Tihonov, se olkoon poissa meistä.