Väittäisin että tuossa on niin paljon muuttujia että tehtävä on mahdoton. Tuossa on niin monenlaisia suoria ja epäsuoria syy-seuraus-suhteita, esim vaikka kuinka olisi optimaalinen tapa hyökätä niin aina ei voi hyökätä samalla tavalla koska muuten se on liian ennakoitavaa.
Pelitavassa oleellista on että hyökkäykset ovat pitkiä, jolloin vastustajan puolustus väsyy, tekee virheitä eikä ole kykenevä kääntämään peliä tehokkaasti. Mahdolliset kiekon menetykset tapahtuvat vastustajan maalin tasolla, jolloin oma joukkue ehtii ryhmittyä puolustamaan.
Jääkiekossa tehdään 5vs5 pelatetessa kontrolloiduilla hyökkäyksillä ehkä 5-15% kaikista maaleista, joten keskittyminen pelkästään niihen ja unohtaen muut pelitavasta seuraavat asiat ja seuraukset on melko riittämätöntä. Hanlonin Jokerit olivat valitettavan hyvä esimerkki tästä.
No joo, eihän mikään ole jääkiekossa sitä miltä se näyttää, jos asiaa kysyy viideltä eri ihmiseltä. Mutta jotain yksinkertaistuksia valmentajakin joutuu tekemään, kun fläppitauluun asioita piirtää. Esimerkiksi vastustajan ryhmitys ole aina se tasapainoinen 1-2-2 tai vastaavaa, mutta silti saatetaan harjoitella avauksia juuri tuollaista ryhmitystä vastaan, koska 90% tapauksissa vastustaja pelaa näin.
Myös maalipaikat on hyvä esimerkki tilastoinnista ja sen vaikeudesta. Toisen mielestä suora laukaus ilman maskia on aina molarin otettavissa etäisyydestä huolimatta, joku taas näkee että 10 metrin etäisyys maalista tarkoittaa maalipaikkaa jne. Mutta johonkin on rajat vedettävä tilastoinnissakin. Se on sitten ihan katsojan silmässä mitä kentällä näki. Liian pilkun tarkka tuijottaminen johtaa siihen, ettei yhdelläkään joukkueella ole edes pelitapaa, koska tilanteet vaihtelevat koko ajan.
En näe mitään syytä siihen, miksi tilastointia ei voisi edes yrittää viedä hieman pidemmälle, eikä KalPan lähtöjen tunnistaminen ole kauhean vaikea tehtävä, sen verran kontrolloitua se on.
Itse olen kyllä erimieltä tuosta lähestymistavasta, jonka otat KalPan pelitapaan. Tuskinpa sen tavoitteena on vastustajan väsyttäminen. Määritelmä sinänsä on hyvin suomalaista ajattelua kuvaava, jossa itse ei pystytä mihinkään vaan pitää odottaa, jos jotain kivaa seuraisi.
Kyllä jokaisen hyökkäyksen tavoitteena pitää olla maalipaikan luonti joko suorasta hyökkäyksestä tai päätypelin kautta. Vastustajan väsyminen voi olla sitten välillinen seuraus.