Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

...Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Ensimmäiseksi joukkueeseen pitää luoda avoin ja keskusteleva ilmapiiri, jossa pelaajat uskaltavat tuoda mielipiteensä esille, mutta samaan aikaan kunnioittavat valmentajan auktoriteettiä tehdä lopulliset päätökset. Tämän dialogin lisäksi joukkueessa pitää olla epäonnistumisen oikeus, mutta samalla kunnioitus joukkueen tavoitteita kohtaan.

Itsetunnon kehittäminen ei ole mitään salatiedettä vaan normaalia älyllistä toimintaa, jossa pyritään samaan joukkueeseen positiivinen voittamista haluava, ei häviämistä pelkäävä ilmapiiri.

 

[LaTe_Show]

Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Se, että tosissasi kysyt tätä, kertoo miten kujalla olet. Mutta tässä on mm Juhani Tammisen muutamia kommentteja tästä asiasta:

”Hyvä” valmentaja hyödyntää joukkueen psyykkiset vahvuudet ja kompensoi heikkoudet. Ihmissuhdetaitojen ja tunneälyn avulla, valmentaja pysyy tunnetilanteiden ajan tasalla. Haettaessa parasta mahdollista suoritusta, on aina tärkeä muistaa, että ihmiset reagoivat ensin useimmiten sydämellään ja sen jälkeen vasta järjellään, joten valmentajalle on tärkeää ymmärtää, miltä pelaajasta tuntuu. Pelaajan fyysinen kapasiteetti ei auta vähääkään, jos pelaajalla ei ole tarpeeksi henkistä voimaa. Psyykkinen kapasiteetti mitataan varsinkin uran alkuvaiheessa, kun huipulle on pitkä matka. Toisen kerran psyykkinen kapasiteetti testataan, kun henkilö on huipulla. Näin ollen joukkueen henkinen valmentaminen vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymistä. Valmentajan täytyy olla kokoajan hereillä, sillä väärin hoidetut tilanteet voivat vahingoittaa joukkuetta pitkään.

Pelaajien tunteminen ja minä-sinä -suhteen luominen pelaajien kanssa tuo henkilökohtaisuutta suhteisiin ja näin ollen pelaajien viihtyvyys ja turvallisuus lisääntyvät. Pelaaja-valmennussuhde perustuu luottamukselle, jossa myös pelaajat tuntevat valmentajansa. Tällainen suhde ilmenee läheisenä henkilökohtaisena kontaktina. Näin ollen valmennussuhteesta tulee avoimempi.

Valmentajan tulisi usein kannustaa pelaajia, antaa paljon myönteistä palautetta ja välttää kielteisiä kommentteja. Valmentajan antaman palautteen on todettu vaikuttavan urheilijan itsetuntoon, koettuun pätevyyteen ja motivaatioon. Tamminen painottaa negatiivisten reaktioiden välttämistä ja positiivisen asenteen löytämistä.

Lisäksi tuosta linkin takaa löytyy paljon enemmän tästä aiheesta.

 

[siffa]

Yksi tapa tutkailla itseluottamusta on se, kuinka hyvin pelaaja tuntee itsensä – omat hyvät ja huonot puolensa. Tämän tiedon vieminen joukkuepeliin asti, ikään kuin yhteiseen käyttöön, edellyttää määrättyä kypsyyttä ihmisenä ja yksilönä. Olla oma itsensä vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä, koska siihen kuuluu omien huonojen puolien ymmärtäminen ja lopulta hyväksyminen. Mutta olemalla oma itsesi tuot joukkueen yhteiseen ’ominaisuuspankkiin’ lisän, jonka annat muiden käyttöön, ja josta itse voit ’nostaa’ silloin kun joukkue on kypsä ja yhtenäinen.

Tämä on hienoa teoriaa, joka voi parhaimmillaan toteutua määrättyjen elämän kriisitilanteiden kautta. Terapioissa tai vertaistukiryhmissä voidaan päästä alkuun itsetutkistelun saralla. Perusteellisesti ja rehellisesti tehty itsetutkistelu on käsittääkseni hyvin harvinaista parhaassa peli-iässä olevilla joukkuepelaajilla. Niin tärkeää kuin omien heikkouksien ja vahvuuksien tuntemus pelaajille olisikin.

Miten sinusta tälläinen itsetutkistelu on mahdollista tehdä joukkuepelaajille? Riittääkö ammattitaitoa, aikaa ja, mikä tärkeintä, halua tämäntyyliseen itseluottamusta nostavaan toimintaan jääkiekkojoukkueissa?

 

[TosiFani]

...Miten sinusta tälläinen itsetutkistelu on mahdollista tehdä joukkuepelaajille? Riittääkö ammattitaitoa, aikaa ja, mikä tärkeintä, halua tämäntyyliseen itseluottamusta nostavaan toimintaan jääkiekkojoukkueissa?

Ilmeisesti et ole ollut tekemisissä valmentamisen kanssa tai työelämässä johtamisen kanssa.

Pelaajien, oppilaiden tai työntekijöiden itseluottamuksen/ minäkuvan kehittäminen pitää olla normaalia, jokapäiväistä toimintaa joukkueessa, luokassa tai työpaikalla. Sinä puhut henkisenpuolen kehittämisestä irrallisena asiana, vaikka se tapahtuu muun toiminnan mukana. Työpaikalla on työnohjaukset, luokassa keskusteluhetket ja joukkueessa erityyppiset palaverit. Ei ole kysymys mistään Veltto Virtasen luennoista tai terapia hetkistä. Valmentaja, yhdessä muun johtoryhmän kanssa luo joukkueelle sellaisen ilmapiirin, jossa pelaaja saa itsestään parhaan irti.

SM-liigavalmentajalla on jonkin verran tietoa henkisestä valmentamisesta tai oikeammin johtamisesta. Mutta jos homman haluaa hoitaa kunnolla, rinnalle palkataan alan ammattilainen, joka pystyy konsultoimaan valmentajia tämän alan asioissa. Aivan kuten työpaikalla käytetään työnohjaajaa.

 

[Pula-ajan Tretjak]

...

Siffan lisäksi Summanen se vasta kujalla onkin!

En itse usko tuohon hölynpölyyn aivan samalla tavalla, vaan tulkitsen enemmän Tammista ilman sen kummempaa psykologiaa. Uskon pelaajien kasvavan ilman erillisiä psykologisia valmennuksia huipulle niin yksilönä kuin joukkueena. Joukkueen sisällä pienestä asti koetut tilanteet ja tuntemukset tulevat sitten tukena tuossa psykologiassa. Tamminen tekee kuten kuka tahansa motivoija ja haistelee mitä kyseinen yksilö/joukkue tarvitsee sillä hetkellä kuulla. Sen saa ajatella psykologiana, mutta itse olen jokaisessa joukkueessa pistänyt sen vain hengen luonnin piikkiin. Sitähän se kansankielellä on ja uskonpa suurimman osan valmentajista sen käsittävän samalla tavalla.

Faktaa kuitenkin on, että mikäli olet harjoitellut asiat selkäytimeen ja vieläkin pidemmälle, niin ei tarvita mitään ihmeellisiä psykologisia valmennuksia ollaksesi henkisesti vahva. En usko hetkeäkään, että Venäläiset, Kanadalaiset, USAlaiset tai vaikkapa Suomalaiset sen kummemmin treenaavat jotain "henkistä kanttia". Se kehittyy matkan varrella, jos on kehittyäkseen. Yleensä huippuhyvät yksilöt ovat vieläpä tarpeeksi itsekkäitä tajutakseen, että heidän joukkueensa häviö ei välttämättä johdu heistä vaan kokonaisuudesta. Ei siis välttämättä tarvita edes joukkueen onnistumisa, kun yksilö voi niitä jo saada.

 

[TosiFani]

Siffan lisäksi Summanen se vasta kujalla onkin!

En itse usko tuohon hölynpölyyn aivan samalla tavalla, vaan tulkitsen enemmän Tammista ilman sen kummempaa psykologiaa...

Tulee mieleen Eppu Normaalien laulu Sarvikuonojen maasta...

Jos ei terva, viina ja sauna auta, tauti on kuolemaksi. Tämähän on vanha suomalainen kansanviisaus terveydenhuollon alalta. Tämä ajatus ja vanhat metsurikämpät tulee mieleen kun lukee näitä viestejä, jossa henkinen valmennus on hölynpölyä.

Erikoista silti, että erittäin suuri osa maailman huippu-urheilijoista käyttää henkistä valmennusta.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Jos ei terva, viina ja sauna auta, tauti on kuolemaksi. Tämähän on vanha suomalainen kansanviisaus terveydenhuollon alalta. Tämä ajatus ja vanhat metsurikämpät tulee mieleen kun lukee näitä viestejä, jossa henkinen valmennus on hölynpölyä.

Tarkoitin kyllä sanoa, mihin koko teksti viittaa, että tämä henkinen valmennus käydään jo nytkin ihan riittävällä tasolla ilman eri psykologeja tai ilman eri ilmoitusta. Se on yksi tapa millä valmentajat eroavat toisistaan. Toiset aistivat mikä on kellekin tai millekin porukalle oikea lähestymistapa motivoida ja saada pelaajista kaikki irti ja toiset ei.

Mielestäni tämä on myöskin koko pelaajauran kestävä prosessi, eikä mikään yhtenä keväänä otettu kurssi.

 

[siffa]

Vastaatko vielä tuohon Summaskysymykseen, jonka sinulle esitin.

Millaisena näet Juri Hanin roolin Summasen menestyksessä?

Tähän vastaaminen vaatii asioihin perehtymistä. Vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin, kun jaksat odottaa. Määrittelisitkö tarkemmin tuon Summasen menestymisen, niin voidaan rajata aihealue. Summanen on menestynyt niin pelaajana kuin valmentajanakin.

Summanen sai potkut Suomen jääkiekkovalmentajan tehtävistä sen jälkeen, kun hänen valmentamansa maajoukkue saavutti Suomen kaikkien aikojen parhaimman menestyksen jääkiekossa. Juri Hanin oli tuolloin maajoukkueen johtoryhmän ulkopuolinen analyytikko ja tuki. Mielenkiintoinen kysymys on se, kenen joukoissa Hanin oli silloin, kun kesken World Cup-turnausta Summaselle päätettiin antaa potkut. Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä sai tiedon Summaselle annettavista potkuista syväkurkultaan ja julkaisi tietonsa Urheilulehdessä. Summanen oli havainnut tukijoidensa (esim. pitkäaikaisen Juri Haninin tutun Erkka Westerlundin) häipyvän yksi kerrallaan ympäriltään. Vain Kalervo Kummola oli Jääkiekkoliitossa enää Summasen takana Suomen edetessä sensaatiomaisesti World Cup 2004 finaaliin. Suoraselkäisenä johtajana ja Summasen päävalmentajaksi valitsijana Kummola totesi television suorassa lähetyksessä World Cup 20004 finaaliottelun päätyttyä mm.: "Se nyt on ainakin varmaa, että Summanen jatkaa maajoukkueen päävalmentajana". Se oli selkeä viesti Summasen erottajille.
Kummolan lisäksi ainoita näkyviä Summasen kannattajia oli Urheilulehden jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen.

 

[mjr]

Se oli selkeä viesti Summasen erottajille.
Kummolan lisäksi ainoita näkyviä Summasen kannattajia oli Urheilulehden jääkiekkotoimittaja Petteri Sihvonen.

Minä kun luulin, että sinä kutsut Sihvosta Kaikkivaltiaaksi, Kaikkitietäväksi Ylijumalaksi, mutta tuossa kuitenkin vaan kirjoitat että "jääkiekkotoimittaja". Eikös siitä tule jotain fatwaa uskovaisten piiristä?

 

[Fordél]

Tähän vastaaminen vaatii asioihin perehtymistä. Vastaus tulee ennemmin tai myöhemmin, kun jaksat odottaa. Määrittelisitkö tarkemmin tuon Summasen menestymisen, niin voidaan rajata aihealue. Summanen on menestynyt niin pelaajana kuin valmentajanakin.

Nyt puhutaan valmentamisesta, jotan tottakai aihe on rajattu Summasen valmennusjaksoon maajoukkueessa. Mutta toivottavasti pidät lupauksesi ja todellakin vastaat sinulle esitettyyn kysymykseen.

Mitä taas tulee sinun jälkimmäiseen kappaleeseen, ei sillä ole mitään tekemistä henkisen valmennuksen kanssa, mutta totusti kun ei ole aiheesta kirjoitettavaa, lähtee teksti rönsyilemään muualle.

 

[msg]

Sitä minä vain tässä mietin, että jos ja kun Juhani Tamminen ja Petteri Sihvonen ovat monestakin asiasta eri mieltä, niin kumpaa pitäisi uskoa? Olen aiemmin ollut siinä uskossa, että molemmat ovat täydellisiä, virheettömiä ja aina oikeassa. Maailman kuvani on nyt kriisissä. Jo Mestiksen playoffien aikaan havaitsin Petterin kritisoivan Juhania ja nyt henkisestä valmennuksestakin nämä kiekkoilevan maailman parhaat toimijat ovat eri linjoilla.

Olen totaalisen hämmentynyt.

 

[Fordél]

Jo Mestiksen playoffien aikaan havaitsin Petterin kritisoivan Juhania ja nyt henkisestä valmennuksestakin nämä kiekkoilevan maailman parhaat toimijat ovat eri linjoilla.

Olen totaalisen hämmentynyt.

Olen myös erittäin hämmentynyt kun nämä kaksi ovat eri linjoilla. Mielestäni tuollaista ei pitäisi tapahtua, sillä se repii monen maailmankuvan täysin kahtia. Olen kuitenkin päässyt tästä yli ja olen samassa leirissä Tammisen kanssa.

 

[siffa]

Mitä taas tulee sinun jälkimmäiseen kappaleeseen, ei sillä ole mitään tekemistä henkisen valmennuksen kanssa, mutta totusti kun ei ole aiheesta kirjoitettavaa, lähtee teksti rönsyilemään muualle.

Henkisestä valmennuksesta olen kirjoittanut jo useampaan kertaan. Minun mielestäni ylivoimaisesti merkittävintä henkistä valmennusta pelaaja saa niiltä tukijoiltaan, jotka kehottavat häntä hankkimaan sellaisen lajitaidon, että pärjää pelaajana tilanteessa kuin tilanteessa. Se on erittäin pitkä prosessi vuosien 4-17 aikana. Mitään muuta ulkopuolista henkistä valmennusta ei tuona ajanjaksona tarvita. Paras itseluottamus pelaajalle syntyy, kun osaa pelata hyvin. Lajia tuntemattomat kasvatustieteilijät on ymmärrettävä pitää kaukana silloin, kun rakennetaan pelaajan itseluottamusta lajitaidon kautta.

Jälkimmäisen kappaleeni tarkoitus oli hieman auroitella sinulle sitä tilannetta, mikä vallitsi silloin, kun Juri Hanin toimi Suomen jääkiekkomaajoukkueen johtoryhmän ulkopuolisena jäsenenä analyytikkona ja tukijana. Kysyithän minulta Juri Haninin merkityksestä Raimo Summasen menestykseen. Vastaan vielä sinulle, mutta asia vaatii vielä selvittelyä.

Sen tiedän World Cup 2004 Suomen johtavien pelaajien lausunnoista, että tukeutuminen vaihto vaihdolta Raimo Summasen luomaan pelitapaan antoi pelaajille heidän lajiosaamisensa lisäksi sen itseluottamuksen, johon tukeutuen menestys oli sensaatioimaisen hyvä.

 

[TosiFani]

Tarkoitin kyllä sanoa, mihin koko teksti viittaa, että tämä henkinen valmennus käydään jo nytkin ihan riittävällä tasolla ilman eri psykologeja tai ilman eri ilmoitusta. Se on yksi tapa millä valmentajat eroavat toisistaan. Toiset aistivat mikä on kellekin tai millekin porukalle oikea lähestymistapa motivoida ja saada pelaajista kaikki irti ja toiset ei.

Mielestäni tämä on myöskin koko pelaajauran kestävä prosessi, eikä mikään yhtenä keväänä otettu kurssi.

Henkinen valmennus tarkoittaa alan ammattilaisen tietotaidon käyttämistä. Lähes jokaisella SM-liigajoukkueella on erikseen fysiikkavalmentaja, joillakin on luisteluvalmentajia yms. Heidät on palkattu tuomaan oman alansa huippuosaaminen joukkueen käyttöön.

Otetaan esimerkiksi Harri Hakkarainen, HIFK ja Suomen maajoukkue. Hän on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja lääketieteen lisensiaatti sekä kovan luokan valmentaja, toiminut mm. Heli Koivulan valmentajana. Kalpa, Kärpät ja nyt IFK ovat halunneet Hakkaraisen tietotaidon fyysisen valmennuksen saralta käyttöönsä. Eli he ovat hankkineet jääkiekkoilijan yhden osa-alueen osaamista. Samoin Tappara ja Lukko ovat palkanneet Risto Rosendalin luisteluvalmentajaksi.

Henkinen valmennus koetaan hölynpölyksi, kuten asian ilmaisit, vaikka kysymys on aivan samasta kuin edellä kerroin eli yhden jääkiekon osa-alueen osaamisesta. Nyt vaan tämä osa-alue mielletään makailuiksi pimeässä huoneessa, jossa Veltto Virtanen puhuu innostavasti. Tästä ei ole kyse.

Jääkiekkovalmentajalla ei ole tarpeeksi tietoa ihmisen mielen toiminnasta, tuskin kellään on. Mutta on ihmisiä, ammattilaisia, jotka ovat kouluttautuneet tälle alalle ja omaavat työkokemusta tältä alalta. Tälläisen ihmisen palkkaaminen valmennusryhmään on mielestäni järkevää ja jopa välttämätöntä nykyaikana. Itse näen hänen roolinsa tarkkailijana ja työnohjaajana, joka käy valmennuksen kanssa ongelma tilanteita tai pelaajia läpi ja antaa oman käsityksensä tilanteesta. Valmentajan tehtävä on sitten käyttää tätä tietoa hyväkseen.

Aina kun on kysymys ihmisten johtamisesta, työnohjaus on välttämätöntä. Omassa työssäni, huostaanotettujen nuorten kanssa, olen siinä onnellisessa asemassa, että meillä on työnohjaus viiden viikon välein. Siellä keskustelemme työnohjaajan johdolla nuorten toiminnasta ja mielenliikeistä. Saamme ulkopuolista, ammattitaitoista, sparrausta käsityksiimme. Joskus niistä ei ole apua, mutta aika usein sieltä löytyy työkaluja erilaisiin tilanteisiin.

Korostan edelleen, ettei henkinen valmennus ole omasta mielestäni mitään salatiedettä, kaiken ratkaisevaa psykologista psyykausta vaan arkipäiväistä asioiden pohditaa.

 

[TosiFani]

...Summanen sai potkut Suomen jääkiekkovalmentajan tehtävistä sen jälkeen, kun hänen valmentamansa maajoukkue saavutti Suomen kaikkien aikojen parhaimman menestyksen jääkiekossa...

Tässä on kyllä virhe. World Cup ei ole kovin turnaus, sillä sen ajoitus ennen varsinaista kautta teki siitä harjoitusturnauksen ja tämä näkyi pelaajien otteissa. Mielestäni World Cup saavutus on verrattavissa vuoden 1995 maailmanmestaruuteen eli molemmissa Suomi pääsi iskemään muiden joukkueiden heikkouteen.

Kautta aikojen kovin saavutus on Torinon olympialaisten hopea, jopa Naganon pronssikin on mielestäni kovempi saavutus kuin World Cup hopea

edit:

PS. Aika hyvin lähdet viemään keskustelua sivuraiteelle, kun et halua/ pysty vastaamaan sinulle annettuun kysymykseen.

 

[Surprise Me]

Korostan edelleen, ettei henkinen valmennus ole omasta mielestäni mitään salatiedettä, kaiken ratkaisevaa psykologista psyykausta vaan arkipäiväistä asioiden pohditaa.

Olet ihan oikeassa. Monimutkaisiin asioihin on olemassa ylensä melko yksinkertainen ratkaisu.
Sihvonen saa leipänsä sitä, että kertoo yksinkertaiset asiat monimutkaisesti. Takoituksella? Kyllä. Sihvosen "näkemys" on tuote.

 

[tant gredulin]

Sen tiedän World Cup 2004 Suomen johtavien pelaajien lausunnoista, että tukeutuminen vaihto vaihdolta Raimo Summasen luomaan pelitapaan antoi pelaajille heidän lajiosaamisensa lisäksi sen itseluottamuksen, johon tukeutuen menestys oli sensaatioimaisen hyvä.

Muna vai kana? Entäpä jos pystyivät tukeutumaan pelitapaan siksi, että heillä oli riittävästi itseluottamusta? Pelasivat joukkueelle, joka siis edellytti Raimo Summasen THT-mallin mukaan itseluottamusta ja -tuntemusta.

 

[Gags]

Sen tiedän World Cup 2004 Suomen johtavien pelaajien lausunnoista, että tukeutuminen vaihto vaihdolta Raimo Summasen luomaan pelitapaan antoi pelaajille heidän lajiosaamisensa lisäksi sen itseluottamuksen, johon tukeutuen menestys oli sensaatioimaisen hyvä.

Joka taasen oli pitkälti urheilupsykologian ja Juri Haninin ansiota. Kyllä täällä muutkin ovat sen Summasen kirjan lukeneet ;)

 

[LaTe_Show]

Jälkimmäisen kappaleeni tarkoitus oli hieman auroitella sinulle sitä tilannetta, mikä vallitsi silloin, kun Juri Hanin toimi Suomen jääkiekkomaajoukkueen johtoryhmän ulkopuolisena jäsenenä analyytikkona ja tukijana. Kysyithän minulta Juri Haninin merkityksestä Raimo Summasen menestykseen. Vastaan vielä sinulle, mutta asia vaatii vielä selvittelyä.

Raimo Summanen itse kuvailee tätä merkitystä näin:

"Toisin kuin monessa alan kirjassa, Summanen kirjoittaa paljon johtoryhmästä, sen dynamiikasta ja johtoryhmän jäsenten toiminnan psykologisista vaikutuksista pelaajiin. Entisenä pelaajana hän näkee joskus lähes mitättömiltä tuntuvien asioiden ja tekemisten vaikuttavan pelaajien henkiseen puoleen. Summanen myös analysoi jokaisen johtoryhmän jäsenen erikseen. Suuressa roolissa on myös venäläislähtöinen urheilupsykologi Juri Hanin, jonka Summanen nimeää tärkeimmäksi mentorikseen."

 

[Pula-ajan Tretjak]

Osaako joku sanoa, kuka oli tämän kevään MM-kultaa voittaneen venähän henkitohtori ja mikä oli hänen osuutensa? Tai viime vuoden? Tai minkä tahansa, pois lukien Summasen WC-mentorin?

Kävivätkö he yhdessä jonkinlaisia harjoitteita tai hyvänolonhetkiä?

Itselle ei tule mieleen kuin kulta-Curre, joka haki yhteisillä positiivisilla hetkillä joukkuehenkeä. Sen rinnastan normaaliin joukkuehengen hakemiseen.

 

[Knower]

Jonkinlaisena valmennuksen ammattilaisena haluaisin tästä henkisen valmennuksen merkityksestä todeta, että onhan se nyt päivän selvä juttu, että sillä henkisellä puolella on valtava merkitys. Yksin pelikirja ei tarjoa riittävästi tukea pelaajalle, tietenkään. Ei se Sihvonenkaan oikeasti ole sitä mieltä, että yksin pelikirja vie autuaaseen tilaan.

Sen sijaan olen ehkä hieman Pula-ajan Tretjakin kanssa samoilla linjoilla siinä, että ehkä joukkueurheilussa tuota henkistä valmennusta ei _tarvita_ irrallisena osa-alueena. Tämä nyt on vain sellaisen ihmisen mielipide, joka on valmentajana poikanen. Siihen ei yksinkertaisesti pysty jokaisen parinkymmenen pelaajan kohdalla panostamaan niin paljoa, että siitä aidosti olisi hyötyä. Yksilölajit on tässä kohtaa hieman erotettava joukkuelajeista, sillä ne on vaan niin eri maailmansa.

Valmentaminen on perhanan vaikea ja kokonaisvaltainen juttu. Tarvitaan,
- hyvä pelikirja
- hyvät tiedot valmentamisesta (fysiologia, taito, tekniikka jne.)
- johtamistaitoja
- opettajan taitoja
- karismaa
- KOMMUNIKOINTItaitoja, tämä äärimmäisen tärkeä juttu ihmissuhdetyössä
- jne.

Ei tässä järjestyksessä, vaan kaikkia erikseen ja yhtä paljon. Ei voida erottaa mielestäni toisistaan. Pelikirjakeskustelu ei ole turhaa, sillä se on ihan perkeleen tärkeä juttu myös erityisesti Suomen kohdalla kun pitää kuroa kiinni kaverien taitoetumatkaa. Näiden lisäksi voidaan listata myös asioita, jotka auttavat:

- KOKEMUS
- huumorintaju
- uskottava ulkoinen olemus
- sinnikkyys
- ikuinen halu oppia lisää
- jne.

Pelikirja-asiat eivät ole ydinfysiikkaa, toki ei aivan yksinkertaisiakaan juttuja - muutenhan kaikki pelaisivat fiksusti ja helvetin hyvin. Ei riitä, että on hyvä ajatus viisikkopelistä, pitää olla harjoitepankki, näkemys miten oppimisprosessi etenee ja taas niin edelleen. Kaiken tämän joukkueen rakennus- ja valmennusprosessin aikana se henkinen valmennus on läsnä.

Niin. Ne pelikirja-asiat eivät ole ydinfysiikkaa, mutta valmentaminen huipputasolla alkaa lähennellä sitä. Ehkä sen takia esimerkiksi jalkapallossa ne kaikkein kovimmat jätkät ovat 60-vuotiaita.

 

[TosiFani]

...Kävivätkö he yhdessä jonkinlaisia harjoitteita tai hyvänolonhetkiä?...

Niin justiin...

Entä jos Jalonen ja muu ryhmä kävivät joukkuetta ja sen toiminmalleja läpi palaverissa, jossa oli mukana ulkopuolinen ohjaaja?

Miksi jankkaat henkisistä harjoitteista tai hyväolonhetkistä?? Henkinen valmennus jotain aivan muuta kuin hevosella ohjastamista tai rentoutusharjoitteet.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Miksi jankkaat henkisistä harjoitteista tai hyväolonhetkistä?? Henkinen valmennus jotain aivan muuta kuin hevosella ohjastamista tai rentoutusharjoitteet.

Jankkaan kun kukaan ei kerro muuta kuin "henkistä valmennusta pitää olla ja se on tärkeää". Olen kovasti kiinnostunut onko se muutakin kuin esim. Summasen henkilökohtaista opastusta mitä kannattaa sanoa ja milloin.

EDIT: tuoltahan seasta löytyikin. Eli pelaajia ei sittenkään henkisesti valmenneta sen kummemmin kuten ajattelinkin, vaan mennään arkipäiväisiä asioita. Tekemättä tutkimusta olen sillä kannalla, että valtaosa valmentajista osaa motivoida ja reagoida tilanteisiin ilman erikoisauttajaa. He ovat monesti kokeneet vuosikymmenten aikana jokaisen mahdollisen tilanteen lajissaan ja ovat kantapään kautta oppineet reagoimaan siihen.

 

[Fordél]

Tässä on kyllä virhe. World Cup ei ole kovin turnaus, sillä sen ajoitus ennen varsinaista kautta teki siitä harjoitusturnauksen ja tämä näkyi pelaajien otteissa. Mielestäni World Cup saavutus on verrattavissa vuoden 1995 maailmanmestaruuteen eli molemmissa Suomi pääsi iskemään muiden joukkueiden heikkouteen.

Niin pelin tasolla mitattuna olympialaiset voivat olla kovempi turnaus, mutta jos mitataan saavutuksen kovuutta, täytyy huomioon ottaa se, että onko kaikilla joukkueelle kovimmat miehet kehissä. Näin oli sekä World Cupissa että olympialaisissa.

Miten Suomi pääsi iskemään World Cupissa muiden maiden heikkouteen, jos kerran meillä oli pelaajat samassa tilanteessa? Ymmärtäisin väitteen jos Suomen joukkue olisi vaikka treenannut koko ajan yhdessä tai Suomessa olisi ollut kausi vielä kesken jne.

 

[Mänizeri]

Nyt minulla ei ole lähdettä, mutta olen ymmärtänyt, että suomalaiset jääkiekkoilijat ovat lajitaidoiltaan aivan maailman kärkitasoa niin kauan, kunnes näitä avuja pitäisi alkaa käyttää ottelutilanteissa. Eli silloin, kun psyykkinen olotila muuttuu rennosta painetilaksi. Jos näin on, niin silloinhan pelaajatuotantomme ei ole kriisissä, vaan kyse on aivan jostain muusta. (Muistaakseni Jukka Jalonenkin on tästä puhunut.)

Muistanko totaalisen väärin, olisiko jolla kulla muulla samansuuntaista muistikuvaa?

Tai sitten tämä on taas niitä kuuluisia unia...