Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.
Se, että tosissasi kysyt tätä, kertoo miten kujalla olet. Mutta tässä on mm Juhani Tammisen muutamia kommentteja tästä asiasta:
”Hyvä” valmentaja hyödyntää joukkueen psyykkiset vahvuudet ja kompensoi heikkoudet. Ihmissuhdetaitojen ja tunneälyn avulla, valmentaja pysyy tunnetilanteiden ajan tasalla. Haettaessa parasta mahdollista suoritusta, on aina tärkeä muistaa, että ihmiset reagoivat ensin useimmiten sydämellään ja sen jälkeen vasta järjellään, joten valmentajalle on tärkeää ymmärtää, miltä pelaajasta tuntuu. Pelaajan fyysinen kapasiteetti ei auta vähääkään, jos pelaajalla ei ole tarpeeksi henkistä voimaa. Psyykkinen kapasiteetti mitataan varsinkin uran alkuvaiheessa, kun huipulle on pitkä matka. Toisen kerran psyykkinen kapasiteetti testataan, kun henkilö on huipulla. Näin ollen joukkueen henkinen valmentaminen vaatii äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymistä. Valmentajan täytyy olla kokoajan hereillä, sillä väärin hoidetut tilanteet voivat vahingoittaa joukkuetta pitkään.
Pelaajien tunteminen ja minä-sinä -suhteen luominen pelaajien kanssa tuo henkilökohtaisuutta suhteisiin ja näin ollen pelaajien viihtyvyys ja turvallisuus lisääntyvät. Pelaaja-valmennussuhde perustuu luottamukselle, jossa myös pelaajat tuntevat valmentajansa. Tällainen suhde ilmenee läheisenä henkilökohtaisena kontaktina. Näin ollen valmennussuhteesta tulee avoimempi.
Valmentajan tulisi usein kannustaa pelaajia, antaa paljon myönteistä palautetta ja välttää kielteisiä kommentteja. Valmentajan antaman palautteen on todettu vaikuttavan urheilijan itsetuntoon, koettuun pätevyyteen ja motivaatioon. Tamminen painottaa negatiivisten reaktioiden välttämistä ja positiivisen asenteen löytämistä.
Lisäksi tuosta linkin takaa löytyy paljon enemmän tästä aiheesta.