Torstain Urheilulehdessä — siis nettisaitilla — Petteri Sihvonen osoittaa pätevän analyytikon toimintatapoja: kysyttäessä Tammisen pelikirjasta hän vastaa: "Tammisen pelikirja on tällä hetkellä kakkonen tai kolmonen koko Suomessa! ... Ja on muistettava: Tamminen on lyönyt vieraissa päävastustajista Hokin ja KooKoon. Sitä ei tehdä heikolla pelikirjalla. Ja tappiot keskikastille jätän omaan arvoonsa."
Toisin sanoen Tammisen pelikirjan toimivuus todistuu sillä, että Sportin otteluista, siis analyysimateriaalista, poistetaan tappiolliset pelit. Aika niinku jänskä tulokulma, suorastaan syväanalyyttinen. Ehkä olemme tässä imperatiivisen kategorian äärellä?
Koska tämäntyyppinen lähestymistapa tutkimusmateriaalin poimintaan, analysointiin ja johtopäätösten tekemiseen on Sihvosen itsensä puolesta nyt lanseerattu ja päteväksi havaittu, suoritan oppimielessä lyhyen analyysin Sihvosen itsensä tekstistä. Valitsen ylläolevasta siteerauksesta sanan "heikolla". Muilla sanoilla ei ole väliä, koska jätän ne Sihvosen viitoittamalla tavalla "omaan arvoonsa".
"Heikolla". Kahdeksan kirjainta, joista kaksi samaa, siis seitsemän eri kirjainta. Sihvonen siis rakentaa kielioppinsa vain seitsemän kirjaimen varaan!
H, E, I, K, O, L, A.
Seitsemänkin kirjainta riittää, jos haetaan äärimmäisen yksinkertaista perusilmaisua. Ylläolevista kirjaimista saa rakennettua esimerkiksi sanat "kela" ja "alko", joilla Suomessa pärjää jo suhteellisen pitkälle. Tämäkö on Sihvosen viesti? Että Kela ja Alko muodostavat sen imperatiivisen kategorian, jonka pohjalta meidän jääkiekkoa ymmärtämättömien ihmisten on oivallettava, että analyysi tehdään poimimalla tutkimusmateriaalista vain ennalta päätettyyn lopputulokseen sopivat tekijät?
Tai toisin: Sportin yks pakki teki tokan erän about kolmannella minuutilla harhasyötön. Näin todistettiin, että Tammisen pelikirja on toiseksi tai kolmanneksi huonoin koko Suomessa. Onnistuneet syötöt jätän omaan arvoonsa.