Tietenkin provosoin, se lienee selvä, sillä edelleen kiinnostaa se, että onhan tavallaan niinkin, että kun palkka on vaikkapa summan x, jolla tulee siis jo erinomaisesti toimeen ja sukanvarteenkin jää jos ei elele kuin sika pellossa, niin jos vaihtoehtona olisikin, että jos ei homma maistu, niin ei tartte nostaa tätäkään, sillä jollekin varmaan kelpaa. Siis se sama selitys joka usein annetaan siellä desiilien alapäässä, jossa työtä myyvä yritys ei oikeastaan -eikä usein muuten tilaavakaan- odotakaan sen työn olevan laadukkaasti tehty, sillä ihan jokaisella alalla kuitenkin loppuviimeksi tarvitaan ammattilainen jos halutaan laatuakin.Sun tapa kirjoittaa on laittaa viestiin provokaatioita ja äärimmäisyyksiä. Joko teet sitä tahattomasti kovalla tunnelatauksella (=olet katkera) tai sitten tarkoituksella trollailet. Boldasin sun viestistäsi muutaman tuollaisen liioittelun ja provokaation. Sitten kaiken lisäksi valitat itse siitä kuinka "eletään vain äärilaidoissa", vaikka oma viestisi on erinomainen esimerkki juuri sellaisesta käytöksestä, kun kuvittelet viestissäsi Suomessa olevan jotain millin tienaavia, jotka kitisevät aamusta iltaan. Taitaa asia olla kuitenkin ihan päinvastoin kun sinunkin kitinääsi lukee.
Jostain syystä myös kirjoitat siitä, että palkan pitää olla sellainen, että sillä tulee toimeen. Palkka työstä ei määräydy sen mukaan millä tulee toimeen. Kansaneläke määräytyy sen mukaan, että sillä tulee toimeen. Toimeentulotuki määräytyy sen mukaan millä tulee väliaikaisesti toimeen. Työn palkka määräytyy ihan muiden asioiden perusteella.
Hyvin menestyvät yhteiskunnat perustuvat sille, että töitä tekemällä voi rikastua. Se motivoi ihmisiä tekemään enemmän. Tottakai jotkut saavat tähän paremmat lähtökohdat kuin toiset. En sitä kiellä missään tapauksessa. Köyhästä alkoholistiperheestä on paaaljon vaikeampi ponnistaa lääkäriksi kuin hyvinvoivasta kahden lääkärivanhemman perheestä. Se on totta. Yhteiskunta ei voi valita lapsen vanhempia.
Jos Suomessa ei voisi rikastua, eläisimme kaikki helvetin moisessa köyhyydessä. Sellaista yhteiskuntaa ei ole ollut, jossa ei olisi kapitalismia, mutta heikoista huolehdittaisiin hyvin. Joko niin, että osa voi paremmin kuin toiset, tai sitten kaikki voivat helvetin huonosti.
Tienaavatko sitten lääkärit liikaa? Ehkä, ehkä ei. Tunnen erään julkisella työskentelevän hammaslääkärin, jonka palkka nousi Sanna Marinin hallituksen sote-ratkaisun palkkaharmonisoinnin myötä noin tuhannella eurolla. Palkka, joka oli jo noin 10 000 euroa kuussa. Ei hän valittanut. Hän vain nauroi kuinka tuo on aivan älytöntä, eikä olisi tarvinnut tai ansainnut kyseistä korotusta. Samalla hän nautti Sanna Marinin hallituksen säätämistä sähkötuista, joilla sai sitten valtion piikkiin lämmitettyä porealtaansa. Tämä on tositarina, jonka olen tänne kirjoittanut aikaisemmin. Olitko silloin johdonmukaisesti vastustamassa hallituksen toimia rikkaiden puolesta? Jos olit, niin hyvä.
Siitä olemme toki samaa mieltä, että noiden ylikalliiden vuokralääkäreiden käyttö on ihan oikea ongelma. Harmillisesti vasemmisto ei pystynyt tekemään parempaa ja oikeudenmukaisempaa sote-ratkaisua. Ilmeisesti taustalla on kyvyttömyys tai olivat lääkäriliiton lobattavissa. Onneksi vasemmistohallitusta ei varmaan ihan heti valtaan äänestetä uudelleen. Tosin eihän sitä kansasta tiedä. Äänestiväthän he juuri Suomessa putinmieliselle EU-ryhmittymälle jytkyn.
Tämä hallitus tekee tarvittavat leikkaukset, jotka toki olisi voinut kohdistaa paremmin ja oikeudenmukaisemmin. Seuraava hallitus (kok+sdp+kesk+vihr+rkp) sitten tekee marginaalisia löyhennyksiä työperäiseen maahanmuuttoon ja hoitaa sen asian kuntoon.
Mä en ole missään vaatinut ihmisille esim samaa palkkaa, mutta itse en usko kasvavien tuloerojen maailmaan lainkaan, sillä selvää lienee ettei se loppumattomasti ole kestävällä pohjalla, sillä talous kuitenkin perustuu rahan kiertoon, ja sitä on hyvin vaikea kierrättää jos se on kiinni esim kiinteässä omaisuudessa, joka osaltaan taas vaikuttaa mm hintojen kasvuun. Siksi esim on ihan järkevää -tai olisi- kasvattaa entisestäänkin vaikkappa kiinteistöveroja kaikkien sellaisten asuntojen kohdalla joissa ei itse asu x-määrää vuodessa. Ja muutenkin voidaan katsoa tuossa tapauksessa, että useampi asunto ei liene välttämättömyys elämässä, joten kaikkia asuntoja sen varsinaisen asuinpaikan jälkeen voi huoleti verottaa hyvinkin rankasti ja erityisestikin jos eivät edes ole vuokralla.
Olen koko ajan ollut -ja siksi provoan- erittäin kiinostunut kuulemaan, että mikä se on se riittävästi, että se työ maistuu, ja kokee että siitä kannattaa pitää kiinni odottamatta lisää, sillä täällä hyvin usein se "kitinä" painottuu juurikin siihen, että ei oikeastaan mikään, ja aina vaan enemmän pitäisi kaataa samaa koriin, joka siis aivan väistämättä on pois jostakin muualta tai sanotaanko joltakin muulta.
Edelleenkin itse arvostan kaikkea tehtyä työtä, ja sen pitää siis myös siinä näkyä palkan muodossa, että sitä arvostetaan. Pitää siis -jos kerran halutaan vain sitä markkinaa- pitää huolta siitä, että sitä kilpailua sitten riittää sinnekin missä ollaan desiilien yläpäässä, niin tasoittuu sielläkin odotukset niiden numeroiden suhteen.
Ja tiedät toki itsekin, että veroista kitiseminen on hyvin arkipäivää täälläkin palstalla, ja osin myös siki ole kiinnostunut siitä, että mikä mahtaa olla sellainen riittävästi, ettei enää kitise. Ihmettyyä siis edelleen myös se monen Suomalaisen ihmeellinen tapa, jossa katsovat ainoastaan sitä kohtaa palkkakuitista, jonka ns "menettävät", vaikka usein taitaa kuitenkin se osa, jonka sitten saavat, olla hyvunkin riittävä hyvinkin säälliseen elämäntasoon, josta jää vielä niitä säästöjäkin joita voi sitten tenaville jaella.
Itse siis kuitenkin näen rahan kierron edelleen olevan parempi vaihtoehto kuin sen keräämisen rahasäilöihin, tai herra ties minne. Ja koska siellä desiilien alapäässä on edelleen tilaa rahalle joka ihan varmasti lähtee kiertoon, niin sinnehän sitä kannattaisi panostaa, kuten esimerkkitapauksesi hammaslääkäristäkin kertoi.
Edelleenkään en ole saanut vastausta siihen alkuperäisiin kysymykseeni, että mikä on sitten se "riittävästi", jossa kohtaa ei enää itketä. Tai vastaavasti, mikä on riittävän pieni verotus omalla kohdalla, ettei se enää itketä. Enemmän siis kuiternkin näen ja koen olevan itkun aihetta siellä desiilien alapäissä kuin eläpäissä, joten vaikea aina ymmärtää, että mikä siellä oikein hiertää, vai sairastuttaako raha sitten lopulta niin, että mikää ei tosiaankaan ole enää niin tarpeeksi, että ihminen voi julkisesti todeta olevansa onnekas tilanteestaan, ja samalla suo parannusta muidenkin elämään.
Viimeksi muokattu: