No se nähdään ensi vaaleissa sitten onko vastustajan provosointti päättävästä asemasta voittava vai häviävä taktiikka. Kieltämättä PS sinällään raikas tuulahdus, kun ei kovin paljon muutu oli asema sitten hallitus tai oppositio.
Mielestäni on nimenomaan oikein puhua taktiikasta tai strategiasta.
Kaikki muistaa miten persuille kävi Soinin aikana hallituksessa. Siihan oli monia syitä, osa sellaisia mihin persut eivät voineet itse vaikuttaa(siirtolaiskriisi). Monissa arvioissa kuitenkin keskeisintä oli se, että persut näyttäytyivät puolueena, jolle kaikki oli ihan sama ja Kokoomus ja Keskusta sanelivat. Kuvaa vahvisti se, että Soini oli ulkoministerinä ja poissa päivänpolitiikasta.
Siitä on nyt selvästi opittu. Nyt on tärkeä näyttää, että se mitä hallituksessa tapahtuu, tapahtuu heidän tekemänään. Kun leikataan, niin halutaan näyttää kuka leikkaa. Se voi näyttää tässä kohtaa pahalta, mutta jos talous kohenee merkittävästi hallituskauden loppusuoralla, niin silloin se on persut, joka ottaa siitä kunnian Thatcherinsa johdolla. Poikkeus edelliseen hallituskauteen on myös siinä, että viimeksi kiivaimmat vastustajat ja omia rattaita hiekoittavat henkilötkin( Tynkkynen & Mäkelä) puolustavat kaikella voimalla hallituksen politiikkaa. Purralla on ainakin vielä eduskuntaryhmä todella hyvässä otteessaan. Persuilla on myös some hallussa puolueista kenties parhaiten, joten he eivät ole mediauutisoinnin varassa vaan pääsevät kertomaan myös oman totuutensa. Näin ei ollut vielä 2015.
Nähdäkseni persujen taktiikka kannatuksen pitämiseksi on ainoa oikea. He menevät Kokoomuksestakin oikealta ohi ja kaikki paukut on nyt siinä, että nämä tehdyt toimet alkavat toimimaan ja sitä kautta kannatus pysyy. Ei ole oikein muuta tietä, miten se voisi onnistua. Nähtäväksi jää, onnistuuko. Kolme vuotta ensi vaaleihin - pitkä aika.
Tärkeää on myös, että sisäministeri Mari Rantanen näyttää onnistuvan. Hän on paljon vartijana persujen näkökulmasta.