Tuossa tämänpäiväistä eduskuntakeskustelua seuratessa tuli taas aika surullinen olo. Eihän ministeri Juuso ole mitenkään hyvin virkaansa hoitanut, mutta monista puheenvuoroista tuli mieleen ihan silkka koulukiusaaminen ja en minä ainakaan pysty tuollaisessa käytöksessä näkemään mitään positiivista. Lisäksi jatkuvaa naureskelua ja puheenvuorojen keskeyttämisiä aivan turhalla huutelulla ja muulla mölinällä. Ne lyhyet ja osuvat välihuudothan ovat hyviä, mutta nyt oltiin kaukana sellaisesta. Eikä tämä koske mitenkään pelkästään nykyistä oppositiota, vaan siitä on valitettavasti tullut jonkinlainen uusi normaali eduskunnassakin puoluerajoihin katsomatta. Asioista voi ja pitääkin olla eri mieltä, mutta silti voisi odottaa kansanedustajienkin hallittavan edes alkeelliset käytöstavat.
Paljon puhutaan lasten koulukiusaamiseen puuttumisesta ja niin siihen tietysti pitääkin puuttua, joten onhan se irvokasta nähdä valtakunnan huipulla tapahtuvan ihan samaa kansan valitsemien edustajiensa toimesta.
En myöskään pidä tästä, että yksittäiselle ministerille esitetään epäluottamusta näin kevyesti. Hallitukseen se pitää kohdistaa, jonka ohjelmaa ministeri toteuttaa. Juuso ei ole onnistunut kummoisesti, mutta kyllä kaiken juurisyy on kuitenkin ikärakenne, talouden tilanne sekä opposition luoma epäonnistunut sotemalli. Tai ehkä oikeammin muotoiltuna aivan väärä arvio uudistuksen vaatimasta rahoituksen tasosta.