Ruotsin väkiluku oli tammikuussa 10,64 miljoonaa ja toden totta tuskin jokainen heistä on alati maansa puolesta innovoiva kansankynttilä, vaan näitä suoratoistoviihde + sipsipussi-ihmisiä riittää myös länsinaapurissa. Voi toki olla, että valveutuneita aktiivikansalaisia on silti suhteellisesti enemmän, kuin täällä.
Ruotsilla on hihassaan tiettyjä valtteja, mille emme valitettavasti mahda mitään ja mihin nykyruotsalaisilla ei ole osaa eikä arpaa, mutta siltikin pitää nostaa hattua, millaisiin suorituksiin tuo kansa kykenee. Kaikessa eivät hekään onnistu, mutta onhan se suorastaan kismittävää nähdä, miten moni asia Ruotsissa muistuttaa Suomea, mutta ne tehdään kuitenkin vähän paremmin. Toki asian laita on ollut näin ennenkin. Vuosituhannen vaihteessa pääsimme käytännössä tasoihin, mutta viimeiset viisitoista vuotta ovat olleet kannaltamme karut, siinä missä Ruotsi on jatkanut voittokulkuaan.
Pelkkä negatiivisuudessa rypeminen ei johda mihinkään, mutta kaiketi parempi se on tiedostaa ikävät tosiasiat, eikä laittaa unimaski silmille, peltorit korville ja työntää pää vielä vielä pensaaseen ja teeskennellä, että asiat etenevät myönteisesti.
Kysyn itseltäni joka päivä, "Mitä minä voin tänään tehdä isänmaani eteen." ja John F. Kennedyn virkaanastujaispuheen kuolemattomat sanat: "- Älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne - kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta." on ohjenuorani.
