Kirjoittajaa kiukuttaa se, että hallitus keskittyy talouden ongelmien ratkaisemiseen eikä keskity niihin kahteen muuhun hyvinvoinnin elementtiin, jotka kirjoittaja itse on päättänyt esiin nostaa.
Kirjoittajahan viittasi muiden tekemään määritelmään hyvinvoinnista ja miten ongelmallista on keskittyä vain yhteen aspektiin siitä.
Jo hyvinvointialueiden nimille irvailtiin aikanaan kun ne päätettiin, ja mielenterveysongelmien ja työkyvyttömyyden lisääntyessä (joita tämän hallituksen toimet myös väistämättä lisäävät) on ihan perusteltua kysyä voidaanko hyvinvoinnin nimissä perustella toimia.
Jos nyt käännetään tuon kolmen osa-alueen kokonaisuus esimerkiksi työpaikan kontekstiin niin ei liene yllätys että menestyviä ja haluttuja yrityksiä ovat juurikin ne jossa:
1) Työstä maksettava palkka on riittävällä tasolla (lisämainintana mahdollisuus rahallisesti myös sitoutua yritykseen pienomistajana)
2) Työyhteisö on tiivis tai töitä tehdään yhdessä suuremman kokonaisuuden saavuttamiseksi
3) Työntekijät voivat itse vaikuttaa työnsä sisältöön
Luen itseni todella onnekkaaksi että tällaisessa työpaikassa saan töitä tehdä. Ja että työnantajani myös tämän näkökulman jakaa työntekijöiden ohella. Toivottavaa olisi, että varsinkin ne perinteisemmät alat joissa mennään edelleen vanhoilla johtamismalleilla osaisivat myös uudistaa toimintaansa pala kerrallaan tähän suuntaan. Kaikkea ei tarvitse toteuttaa kerralla, mutta luottamuksen rakentamisesta se lähtee.
Kyttäily/kyräilykulttuurista molemminpuoliseen arvostukseen.