Menee jo vähän offtopicin puolelle, mutta eiköhän tästä jostain kohdasta päästä ruopimaan takaisin tielle ja yhteiskunnallisiin juttuihin...
Pointti tässä lienee se, että jos yrityksen pitää myydä asiakkailleen osaamista niin halvalla, että se ei ole kannattavaa yritykselle ja aiheuttaa suurta epävarmuutta työn jatkuvuuden osalta työntekijällekin, niin jossain on valuvirhe, eli joko kyseiselle työlle ei ole markkinaa, työn laatu on liian huonoa jotta sitä ostettaisiin tai yksinkertaisesti hinnoittelu on väärää.
Juuri näin. Kertaan pikaisesti, mistä olin tuossa sanomassa: valtio lainsäädännöllään vaikuttaa siihen, mikä kyseisessä maassa on kannattavaa ja mikä ei. Yritys ei voi (pitkäjänteisesti) myydä tuotetta (tavara tai palvelu), joka tulee sille itselleen tappiolliseksi. Siksi valtio voi tehdä työstä kannattamatonta.
Toinen pointti tuossa oli se, että yritysten on tehtävä jonkun verran voittoa. Ja kolmas pointti oli se, että markkinat voidaan tappaa myös tekemällä liiketoiminta-alueelle voittoa tavoittelematon yritys joka pystyy myymään samaa tuotetta polkuhintaan, paljon alle tuotantokustannusten. Yksityisenä yrityksenä tuollainen kielii veronkierrosta ja lakisääteisten maksujen jättämisestä maksamatta.
Se mun pääpointti on se, että minä en vastustaisi, vaikka työllistämistä tuettaisiin niin, että matalapalkkaisemmasta työstä tehtäisiin yrityksille halvempaa, jotta sitä voitaisiin teetättää. Valtion harjoittama työn hinnoittelu on osasyynä rakenteelliseen työttömyyteen, ja viimeisten kahden vuosikymmenen suuntaus on ollut usealla alalla sen kaltainen, että koska matalapalkkaista työtä ei voi teetättää, niin teetätetään se työ sitten niillä korkeapalkkaisemmilla: eli siis vaikkapa että annetaan opettajille ja sairaanhoitajille tehtäväksi hallinnolliset työt, tai IT-alalla teetätetään projekti kuin projekti alimiehitettynä. IT-ala varsinkin on lähes jatkuvaa stressiä aikatauluista, kun yhdestä projektista pääsee jotenkin eroon, niin seuraava on sitten samanlainen stressipesäke ja murheenkryyni, jossa työntekijöiltä kaivataan venymistä tai "muuten meiltä loppuu hommat".
En ihan osta myöskään tuota että ainoa muuttuja joka vaikuttaa ostamiseen on kustannus, koska vaikka periaattessa voi ajatella että sijoittamalla rahaa on mahdollista ostaa myös osaamista, niin ei yrityksen ole järkevää monessakaan tapauksessa siltikään tehdä ydinliiketoimintansa ulkopuolisia asioita itse.
Luonnollisesti, totta kai, ja ihan samaa mieltä. Kyseinen kohta on yleistys.
Tästä hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi digitaaliset palvelut. Jos yrityksen strategisena tavoitteena on digitalisoida palveluketjunsa, niin tuohon ketjuun tarvitaan jo nykyaikana niin suuri määrä eri alan osaajia, että monessa yrityksessä se tarkoittaisi aivan valtavia panostuksia, jossa silloinkin jokainen rekrytointi olisi riski ja homma aloitettaisiin nollapisteestä.
Joka alleviivaa pointtiani.
Tässä ollaan erityisesti digitaalisia palveluita tuottavien palvelutoimistojen osalta epäonnistuttu, halutaan kauppa sisään "hinnalla millä hyvänsä" ja ollaan hoidettu rekrytoinnit siten, että pohjapalkan päällä on bonusmalli tuotetun työn arvosta, mutta kun lähtökohtaisesti työ ei tuota mitään, niin myöskään työn tekijä ei tienaa juuri mitään ilman että tekee sutta ja sekundaa. Palveluyritys ei tuota käytännössä mitään muuta lisäarvoa, kuin vetää siivun välistä kaupatessaan CV:tä yrityksille, monesti yritys ei tarjoa työntekijöilleen mitään tapaa toimia, tiimin tukea, kehitysmalleja jne, vaan ihan yksinkertaisesti rekrytointi tapahtuu kun tarve on ja työntekijä siirtyy nollan päivän kokemuksella suoraan asiakkaan tiloihin tekemään tuotantoa.
Oletan tämän koskevan IT-alan alihankintaa. Se on itselleni tuttua puuhaa, kun olen ollut hommassa mukana pöydän molemmilla puolilla. Vielä joku 20-25 vuotta sitten oli tyypillisempää, että ohjelmistoalan vuokratyöntekijät tulivat ikään kuin joukon jatkoksi, istahtivat asiakkaan organisaatioon yhdeksi työntekijäksi, usein pitkäaikaisilla "voimassa toistaiseksi" -tyyppisillä sopimuksilla.
Sittemmin homma on muuttunut tilaajan puolelta enemmän sellaiseksi, että tilaussopimukset ovat lyhyitä, irtisanomisaika on luokkaa "heti" ja vuokratyöntekijä tulee "kiireapulaiseksi" (eli juuri kuten sanot, nollan päivän kokemuksella uuteen tiimiin ja uuteen projektiin), usein tekemään jonkun tietyn projektin A, alusta loppuun kuudessa kuukaudessa (tai jossain muussa ajassa). Tämä on usein ihan kuin urakkasopimus, mutta ilman, että voit vaikuttaa itse työmenetelmiin ja aikatauluihin.
Työntekijöitä projekteihin vuokratessa tilaaja ulkoistaa toimittajalle työntekijään liittyvät riskit ja maksaa siitä hyvästä ekstraa toimittajalle, joka riskit kantaa.
Minua on jonkun verran hämmentänyt kuinka huono tietämys tilaavissa organisaatioissa usein on näistä kuvioista hankintapuolen ihmisiä lukuunottamatta. Ei ole yksi kerta, kun asiakasfirman projektipäällikkö tai vastaava on taivastellut, kuinka kalliita vuokralaiset ovat suhteessa omiin työntekijöihin. Minua itseä se on henkilökohtaisesti nyrppinyt, koska tosiaankaan se hinta millä asiakas on työn ostanut ei näy minun omassa palkkapussissani, ja toisekseen siksi, että projektipäälliköt näyttävät yleisesti tietävän oman porukkansa bruttopalkat ja vuokralaisten sopimusten hinnat, mutteivät näytä tietävän, että sen oman työntekijän bruttopalkka ei suinkaan ole se hinta, mitä työnantaja tästä maksaa (vaan luokkaa 2x brutto, kun kaikki kustannukset otetaan mukaan).
Eli siis: jos oman tuotekehityksessä olevan työntekijän brutto on vaikka 4000 e/kk, niin kustannus työnantajalle on luokkaa 8000 e/kk, ja jos tuo kaveri vuokrataan toiseen firmaan, laskutus on luokkaa 10000 e/kk. Sitten projektipäällikkö taivastelee bruttopalkkoja ja vuokrasopimuksia vertaillessaan, että jopa on tuo ulkopuolinen jamppa kallis, sen täytyy kyllä tuolla hinnalla olla ihan sateentekijä.
/img-s3.ilcdn.fi/6a4dc0f57b4b3bcccd5c49299955501e646bc59046cc66bd6e82f26d1e067517.jpg)
www.iltalehti.fi
