Soten kanssa sählättiin käsittämättömän pitkään - ja sitten lopulta saatiin ratkaisuksi raskas ja kallis sekasotku. Ei luoja. Viisi sotealuetta ja n. 60-80 kuntaa sekä vahvaa rationalisointia, aitoa tehostamista ja virtaviivaistamista. Samalla sosiaaliturvan rakenteiden muuttaminen aktivoiviksi sekä madaltaa kaikin keinoin kynnyksiä vaikka vain tilapäisen ja vähäisenkin työn tekoon - niin että työ välittömästi lisää tuloja eikä esim. katkaise tukia älyttömään byrokratiaan. Nyt on menossa hidas hätätila, luulisi että meiltä löytyisi tahtoa ja joustavuutta todella karujen tulevaisuudennäkymien edessä hoitaa tämä asia kunnolla.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tomi Lämsä on levollisin mielin Lukon pelillisen prosessin suhteen – näkee urheilujohtaja Sahlstedtissa yhtäläisyyksiä Jarmo KekäläiseenLue lisää »
-
Connor McDavid teki jälleen historiaa – 1 000 pisteen rajapyykki rikki neljänneksi pienimmällä ottelumäärälläLue lisää »
-
Ruotsin kaukalot jäävät taakse − Sanni Vanhanen suuntaa ensi kaudeksi YhdysvaltoihinLue lisää »
-
Liiga-kierros: JYP katkaisi Kiekko-Espoon vahvan vireen väkevillä ylivoimillaLue lisää »
-
Ortio solmi jatkosopimuksen Ässien kanssa – "Annamme tulevina viikkoina Niklas Rubinille mahdollisimman optimaalisen paluun"Lue lisää »
-
NL-katsaus: Suomalaiset loistavat pistepörssissä ja Harri Säteri pelaa huippukauttaLue lisää »
Petteri Orpon hallitus
- Viestiketjun aloittaja Tadu
- Alkaa
- 1 551 743
- 18 510
Edustuksellinen demokratia ja monipuoluejärjestelmä. Varmaankin paras vaihtoehto olemassa olevista, mutta siinä puolueet toimivat yhdessä vasta kun on ihan pakko. Vielä emme ilmeisesti ole tarpeeksi kusessa.
4
444
Eli ”köyhät” valittavat ihan turhaan, koska jossain Mosambikissa on oikeammin köyhiä ja niillä se vasta paskaa onkin. Ehdotan siis, että lähetetään suomalaiset ”köyhät” opintomatkalle Mosambikiin (bisnesluokassa tietenkin, jos lento on ikävään aikaan perillä) katsomaan ja sisäistämään, mitä on olla oikea köyhä. Loppuu se valitus. Ja onhan se ”köyhänkin” kiva päästä välillä vähän etelään.
Saahan sitä valittaa. Valittaakin voi fiksusti tai typerästi. Keskustelu lähti siitä käyntiin kun minä vastasin tähän viestiin:
Se nyt vaan on fakta, että Suomi on yksi parhaita maita olla ”köyhä” tai erityisesti ”duunari”. Eikä siinä itsessään ole mitään pahaa tai väärää. Sehän on hyvä asia.
Ei tästä oikein eri mieltä voi olla. Mutta Suomessakin köyhyys ja jonkinlainen näköalattomuus periytyy, ja kierteestä on vaikea päästä pois. Tällaiset yhteiskunnan kehitykseen liittyvät asiat ovat jollain tavalla sukupolvikysymyksiä. Esimerkiksi 70-luvulla aloitettu peruskoulu pystyi aluksi tarjoamaan kaikille yhtenäisen koulutien, periaatteessa jonkinlaisen tasa-arvon, jota kunnollisilla resursseilla pystyttiin pitämään yllä. Tapahtui "luokkahyppyjä", köyhemmänkin duunariperheen lapsista saattoi tulla vaikkapa maistereita. Nykyään tähän ei enää samalla tavalla pystytä. Oppilaiden kotitaustat näkyvät koulussa hyvin vahvasti. Maksuton toinen aste on yritys parantaa tilannetta, mutta siihen käytetyillä rahoilla olisi saatu paljon aikaan, ehkä enemmän, jos rahat olisi kohdistettu nuorempiin ikäluokkiin.
@mjr kirjoitti noidankehästä. Se pitäisi katkaista iskemällä johonkin kohtaan kiila. Meillä on työvoimapula, pula nuorista tekijöistä. Samaan aikaan meillä on 50 000 syrjäytynyttä nuorta, 15 - 29 -vuotiasta, jotka eivät opiskele tai käy töissä. Lehdistä saa jatkuvasti lukea nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista. Omalla työpaikallani yläkoulussa ongelmien lisääntyminen näkyy myös. Minusta noidankehä pitäisi katkaista panostamalla voimakkaasti lapsiin ja nuoriin sekä lapsiperheisiin. Tähän asti Orpon hallitukselta on kuultu puhetta ja lupauksia, mitään konkreettista on vähän saatu. Lapsilisiä ollaan nostamassa. Peruskouluille annetaan lisää rahaa, mutta ne katoavat valtionosuuksien putoamisen myötä.
Emme ole. Joululahjarahoja jaetaan kuten ennenkin ja olemme toistaiseksi nähneet lähinnä hallituspuolueille mieluisia päätöksiä. Hallitusneuvotteluissa on ollut vain eri korvaankuiskuttelijat.
Tästä olemme samaa mieltä. Valitettavasti se on tämän - ja muidenkin menneiden hallitusten - arvovalinta panostaa eläkeläisiin eikä nuoriin.
Kansan tahto toteutuu tässä valitettavasti.
Suomessa köyhät valittavat siitä, että elintaso laskee, kun tukia pyritään mitoittamaan sen suuruiseksi, mihin maalla on oikeasti varaa. Jossain muualla köyhät valittavat siitä, että ei ole paikkaa missä nukkua tai ruokaa mitä syödä. Ottaen huomioon, miten ponnekkaasti tietyt tahot vastustavat julkisen talouden välttämättömiä uudistuksia, taitaa Suomessa olla myös sellaisia tahoja, joiden mielestä voidaan hyvin ajautua tilanteeseen, jossa köyhät täälläkin valittavat siitä, ettei ole paikkaa missä nukkua tai ruokaa mitä syödä. Paradoksaalista kyllä, että nuo tahot ovat puhuvinaan köyhien puolesta.
Jo suomalainen keskituloinen on globaalisti mitaten satumaisen rikas. Hänen turvallisuutensa ja kulutusmahdollisuutensa ovat huikeat. Vain hyvin hyvin pienellä joukolla maailmassa asiat ovat yhtä hyvin. Silti hänelle ei riitä mikään. Hän ei halua luopua omastaan yhtään muiden hyväksi, vaikka elää äärimmäisessä yltäkylläisyydessä.
Suhteettomuus toimii molempiin suuntiin.
Koskee erityisesti keskiluokkaan kuuluvia SAK:n duunarijäseniä.
Nyt niitetään sitä satoa, mitä on viimeiset vuosikymmenet viljelty. Katsotaan millainen panostus meillä on ollut TKI-toimintaan ja koulutukseem vs BKT vs muut maat, niin eipä ole ihme kun talous ei kasva kun muut meille oleelliset kilpailijat panostaa enemmän. Tietointensiivisyyden kasvaessa ja viennistä elävänä maana meidän pitäisi pärjätä globaaleilla markkinoilla osaamisella ja innovaatioilla ja kasvattaa kotimaisen tuotannon arvonlisää (mikä vaatii myös tki).
Historiaan peilaten saamme mitä ansaitsemme. Ja tahti tuskin paranee kun katsotaan mitä maassa nyt tapahtuu ja missä päivän politiikan puheet on.
Historiaan peilaten saamme mitä ansaitsemme. Ja tahti tuskin paranee kun katsotaan mitä maassa nyt tapahtuu ja missä päivän politiikan puheet on.
Mistä tämä "köyhät valittavat" tulee? Todennäköisesti harva köyhä edes äänestää.
Sanoisin, että kurjistamiseta kritisoivien kritiikki kuulostaa siltä että "köyhät valittavat."
Kun köyhillä asiat on tarpeeksi huonosti, voivat rikkaammat rakentaa säästyneillä verovaroillaan vaikka aitoja kotinsa ympärille ja palkata vartijat kuljettamaan lapsensa kalliiseen kouluunsa, ettei heitä kidnapata.
Tätä se on niissä maissa, jonne ollaan köyhempiä laittamassa opintomatkoille.
Kyllä se on ihan kaikkien etu, että heikoimmillakin olot ovat kohtuulliset.
Sanoisin, että kurjistamiseta kritisoivien kritiikki kuulostaa siltä että "köyhät valittavat."
Kun köyhillä asiat on tarpeeksi huonosti, voivat rikkaammat rakentaa säästyneillä verovaroillaan vaikka aitoja kotinsa ympärille ja palkata vartijat kuljettamaan lapsensa kalliiseen kouluunsa, ettei heitä kidnapata.
Tätä se on niissä maissa, jonne ollaan köyhempiä laittamassa opintomatkoille.
Kyllä se on ihan kaikkien etu, että heikoimmillakin olot ovat kohtuulliset.
Samoin kuin kaikkien etu on se, että niiden köyhien oloihin on varaa jatkossakin.
Vasemmisto toki ei välitä tulevaisuudesta.
Leikkauskeskustelu käy jo kuumana – Marin ja Andersson torjuvat VM:n jättisopeutuksen
Vasemmistopuolueiden puheenjohtajat painottavat veropohjan tilkitsemistä. Valtiovarainministeriön viime viikolla julkaisema virkamiespuheenvuoro kahden seuraavan vaalikauden sopeutustarpeesta ei mene niin sukkana sisään kuin
www.ku.fi
Ei mikään ihme, että vasemmisto äänestettiin oppositioon. Lindtmanin SDP tosin on uusimman vaihtoehtobudjetin mukaan tullut VM:n linjoille.
Ja miten tyypillinen keskituloinen on asemansa saavuttanut? Opiskelemalla, menemällä töihin, kehittämällä itseään, pyrkimällä eteenpäin. Rohkeimmat, ja joidenkin mielestä hulluimmat, perustavat oman yrityksen, joidenkin mielestä omasta työstä hyötyäkseen ja toisten mielestä viattomia alistaakseen. Sosiaalinen liikkuvuus ylöspäin onnistuu, tai ei ainakaan ole rakenteista kiinni.
Ja tietysti voi ajatella, ettei keskituloiselle riitä mikään jos se keskituloinen alkaa ääneen kysellä, että minkä takia tässä pitäisi aina vaan enemmän antaa omistaan niille, jotka eivät panosta itseensä. Koska jos ne, jotka voivat panostaa itseensä mutta eivät niin tee, panostaisivat, niin sitten apua riittäisi enemmän niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat. Mutta olen ymmärtänyt, että näin ei saa ajatella, koska ihmisarvo ja tasa-arvo ja moni muu tähän jotenkin liittyvä juttu.
Kyllä tuloeroja voi olla, ja näyttäähän noissa kommunistissa valtiossa olevan vielä kovemmat tuloerot eliitin ja sen orjan välillä, joten sielläkin se tuloerojen kannattaja voisi paremmin. Tosin seillä voi toki olla vaikemapaa päästä mukaan siihen porukkaan, mutta kuitenkin.
Ja köyhiähän kyllä hyvinkin "potkitaan päähän", joten kyllä ennemmin heille suon sen oikeuden valittaa. Melko useinhann se köyhyys ei kuitenkaan ole mikään valinta, vaan ainoastaan summa vahvasti kapitalistisesta järjestelmästä, tai vaihtoehtoisesti siitä orjan paikasta kommunismissa. Harvoin kuitenkaan valinta.
Mutta siis toisaalta on tosiaankin hvyin hyvin vaikeaa ymmärtää, että jos ihminen täällä on saanut kaiken sen minkä on saanut, niin miten siinä kohtaa kun hiukan menestyy elämässä -eikä aina edes lainkaan omaa ansiotaan- niin missä kohtaa se mieli muuttuu sellaiseksi, että pitää päästä muuttamaan kaikki se mikä itselle on ollut hyödyksi, ettei se enää toisille olisi?
Eikö siis sen menestyneen olisi helpompaa siirtyä sinne veroparatiisiin ennemmin, kuin sen köyhän vähintäänkin ojasta allikkoon? Onko siis tarve saada koko maailma muutettua yhdeksi isoksi yhdysvalloiksi, ja sitten nauttia kadunvarteen joutuneiden ihmisten ahdingosta, koska köyhyys jotenkin kiihottaa mieltä? Näyttää kuitenkin siltä, että ei ne ääripäät oikein kannusta kumpaankaan suuntaan lähtemään.
Ja ei, en tarkoita että täällä olisi asiat näin huonosti, mutta hyvin vahvasti olen sen puolesta, ettei se myöskään ota askeltakaan huonompaan suuntaan, ja siksi mieluummin karsin niitä tuloeroja kuin pyrin niitä korostamaan. Kun kuitenkin olisi melko vaivatonta rakentaa järjestelmää joka mahdollistaa laajemman menestymisen, eikä edes tarvitse olla se sama palkka edelleenkään. Ei kurjistamisen kuitenkaan tarvitse olla vain yhteen osaan kanssa kohdistuvaa jos sille linjalle mennään. Mieluummin kuitenkin pyritään maksimoimaan kurjuuden sijaan sitä hyvinvointia.
Jotain nyt kuitenkin on tehtävä kun ei rahat riitä nykyisen kaltaisen yhteiskunnan pyörittämiseen. Rikkaat, hyvätuloiset ja keskituloiset eivät ole kustannuserä, vaan he kustantavat tämän yhteiskunnan pyörittämisen.
JYP Liigassa on itse asiassa loistava analogia Suomesta Euroopassa. Eli kuinka pienen paikkakunnan joukkue kasvaa kestomenestyjäksi ja jopa Euroopan parhaaksi seurajoukkueeksi ja tätä tuhkimotarinaan ihmetellään laajalti. Tyytyväisyys kuitenkin tappaa kehityksen ja menestys otetaan itsestään selvyytenä. Arjen realiteetit unohtuvat matkan varrella, innovatiivisuus ja oma juniorituotanto etunenässä, keskitytään epäoleellisuuksiin ja nautitaan helposta elämästä. Huolehditaan liikaa vanhuksista ("luokkakokous") tulevaisuuden kustannuksella tehden järjettömiä ja ylikalliita sopimuksia ja kriisi on lopulta valmis. Kynnetään vuosia pohjamudissa ja vetovastuulliset vaihtuu tiuhaan tahtiin mutta ovat tekemättömän paikan edessä, materiaali kun on vain liian heikko kilpailuun nähden. Rosteri täynnä puukätisiä duunareita, eikä 1-2 tähteä riitä tuomaan menestykseen vaadittavaa laajuutta. Syytetään alakulosta milloin mitäkin, pääosin vetovastuullisia ja niiden ”pelikirjaa”, mutta ei kyetä katsomaan totuutta silmiin.
Valoa on nyt ehkä tunnelin päässä, mutta se on vaatinut paluuta perusasiohin ja niiden laadukkaaseen tekemiseen. Ei vielä pelata pitkään aikaan mitaleista aikuisten oikeasti, mutta kenties sääleihin palataan tällä kaudella? Resurssit ovat rajalliset ja muita pienemmät eli on tehtävä asiat fiksummin kuin isommat ja rikkaammat.
Suomen osalta vain tuo viimeisen kappaleen analogia ontuu.
Valoa on nyt ehkä tunnelin päässä, mutta se on vaatinut paluuta perusasiohin ja niiden laadukkaaseen tekemiseen. Ei vielä pelata pitkään aikaan mitaleista aikuisten oikeasti, mutta kenties sääleihin palataan tällä kaudella? Resurssit ovat rajalliset ja muita pienemmät eli on tehtävä asiat fiksummin kuin isommat ja rikkaammat.
Suomen osalta vain tuo viimeisen kappaleen analogia ontuu.
Viimeksi muokattu:
Muutoksia tarvitaan, se lienee kaikille selvää. On mielestäni ymmärrettävää ja luonnollista, että tuensaajat eivät pidä tukien leikkauksista. Aivan samoin työssäkävijät tuskin riemuitsevat korkeasta ansiotuloverotuksesta, vaan pitäisivät mieluummin isomman osan palkastaan itsellään. Tukien varassa elämisestä on tullut jopa ”perintö” seuraavalle sukupolvelle. Tunnen useita ihmisiä ja perheitä, joissa laskutaito riittää siihen, että mitä tukia on mahdollista saada tekemättä työtä. Myös tukien varassa elelyn ja palkkatyön välinen erotus osataan laskea eurolleen. Meillä on samaan aikaan iso joukko työttömiä sekä työvoimapula. Kaikki ei tietenkään johdu tukiverkosta, josta on tullut monelle seitti vailla järkevää ulospääsyä. Nähdäkseni yksi keino saada näitä ihmisiä työhön tai opiskelemaan on repiä matalapalkkatyön ja sosiaaliturvan välistä eroa isommaksi, johon nyt käsittääkseni pyritään hallituksen toimesta.
Toinen ulospääsytie kannustinloukusta on tehdä ”luokkahyppy”. Isoin muutos tulee saada aikaan pään sisällä ajattelutavassa. Jos odottaa yhteiskunnan (lue muiden ihmisten) huolehtivan yksilön koko elämänkaaren kehdosta hautaan, voi siinä tulla ennen pitkää ns. ei voittoa -kortti käteen. Jos ihminen ei itse edes yritä satsata itseensä ja osaamiseensa, niin onko se muiden tehtävä? Tällöin ”kurjuus” on oma valinta ja sen saa puolestani tehdä, mutta omalla kustannuksella. On kestämätön tilanne, että kymmenet- tai sadantuhannet ovat huutamassa yhteiskuntaa rahoittamaan yksilöiden omia valintoja. Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Koskee niin yksilön asemaa yhteiskunnassa kuin valtion taloutta.
Toinen ulospääsytie kannustinloukusta on tehdä ”luokkahyppy”. Isoin muutos tulee saada aikaan pään sisällä ajattelutavassa. Jos odottaa yhteiskunnan (lue muiden ihmisten) huolehtivan yksilön koko elämänkaaren kehdosta hautaan, voi siinä tulla ennen pitkää ns. ei voittoa -kortti käteen. Jos ihminen ei itse edes yritä satsata itseensä ja osaamiseensa, niin onko se muiden tehtävä? Tällöin ”kurjuus” on oma valinta ja sen saa puolestani tehdä, mutta omalla kustannuksella. On kestämätön tilanne, että kymmenet- tai sadantuhannet ovat huutamassa yhteiskuntaa rahoittamaan yksilöiden omia valintoja. Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Koskee niin yksilön asemaa yhteiskunnassa kuin valtion taloutta.
Jotakin varmasti pitää tehdä, mutta tässä punnitaan itse kunkin arvoja, ja ennen kuin päätää toisten puolesta mitkä ne arvot ovat, voisi ihan oikeasti kartoittaa tämän asian. Uskon kyllä että hyvinkin laaajasti monella olisi halua maksaa enemmän veroja kuin vähemmän tässä tilanteessa. Mutta ehkä mä vaan olen idealisti.
Vaikeanan aikana kai kuitenkin pitää ottaa sieltä missä on resursseja ottaa, ja sitten taas hyvänä aikana ehkä on mukavempaa. Pitää siis tässä valossa niille yrityksillekin jättää enemmän vastuusta siitä, että sen hyvän toimeentulonsa eteen tekevät sitten parempaa työtä siellä markkinoilla, eivätkä aina hae syytä esim siitä työntekijästä.
En mä tässä sun kanssa mitään kiukkua synnytä, ja arvostan että käyt keskustelua kuitenkin vaikka varmasti ärsyttääkin. Ei tämä maailman ainakaan hyssyttelyllä ja kiukuttelulla parane, se lienee ainakin varma.
Ei mua itse asiassa ärsytä. Parasta keskustelua on sellainen mitä käydään asiallisesti eri mieltä olevien kanssa. Joskus itsekin tässä epäonnistun. Keskustelu samanmielisten kanssa on kaikista turhinta.
Eiköhän tuo koske kaikkia keskituloisia. Aiemmin mainitussa Mosambikissa asuneena tiedän keskiluokan siellä ansaitsevan muutama sata euroa kuukaudessa.
Joo kyllähän tässä on viimeisen parin vuoden aikana saanut kuulla keskiluokaltakin mitä ihmeellisimpiä itkuja mm. sähkön hinnasta. Tai vaikka kuinka velalla ostettuja sijoitusasuntoja ei pystykään enää kustantamaan vaan tulee tappiota. Voi morjes.
Muuten hyvä keino, mutta mitä oikeasti tapahtuu:
- Koska matalapalkkatyön ongelmallisin kohta eli palkka ei voi nousta ja samalla näillä aloilla ollaan usein kiinni suorittavassa työssä (=ei etätyötä), syntyy uusi ongelma: palkka, jolla ei pärjää kaupungissa. Eniten tehtäviä tällä alalla on juuri kaupungissa, joten maaseudulla ei palvelutyötä oikein voi tehdä.
- Kun palkalla ei tule toimeen eikä palkka nosta ihmistä elämässään eteenpäin (=palkka riittää ainoastaan minimaaliseen elämään) seurauksena on näköalattomuus. Jotta henkilö voisi matalapalkkatyöstä päästä eteenpäin ja vaurastua, niin hänen täytyisi pystyä samalla kouluttautumaan, jotta hän tulevaisuudessa voi nauttia isompia palkkaa.
Tässä mielestäni typistät ajatuksen "luokkahypystä" melko isosti. Tämä on juuri sellaista - anteeksi sinulle - hyväosaisten jauhantaa, joka syyllistää voimakkaasti yksilöä tilanteestaan. Ikään kuin köyhät lähtöolot sekä tausta elämässä olisivat valintoja, jotka yksilö on tehnyt. Yksilö on valinnut nuorena, että perheessä on ongelmia ja vanhempien rahat ovat olleet tiukassa. Yksilön pitää vaan haluta muuttaa omaa ajatteluaan, jotta hän alkaa nousta kohti parempiosaisuutta.
Kaikella rakkaudella, tämä ajatus on paitsi hölmö, se on täysin utopistinen. Ei kukaan valitse osattomuutta, huonoja lähtökohtia sekä heikkoa yhteiskunnallista asemaa ja tulotasoa. Jotkut päätyvät tähän, mutta se on niin ison palapelin summa, ettei sitä voi yksinkertaistaa tällä tavalla. Jotta heikoista lähtökohdista, olivat ne lähtökohdat heikkoja miten tahansa, voi nousta "luokkahyppynsä" niin tarvitaan jotain muuta kuin ajattelun muutos. Tarvitaan resursseja, joilla voi nostaa omaa statustaan. Resursseja ovat esimerkiksi poikkeukselliset kyvyt ja taidot, joita voi muuttaa rahaksi, mutta perinteisempi reitti on opiskella korkeammalle.
Tutkimusten mukaan varmin tapa nostaa yhteiskunnallista asemaa on opiskella. Juuri opiskeluun kokoomuksen johdolla ollaan tekemässä kovat leikkaukset. Luokkahypyt näiden muutosten jälkeen harvenevat, eivätkä suinkaan lisäänny. Minua meinaa hävettää, *ituttaa ja harmittaa, kun hyväosaiset eivät tunnu ikinä tajuavan sitä, ettei köyhyys tai osattomuus ole valintoja. Jos kyseessä ei ole valinta, niin siitä ulos ei päästä asennemuutoksella, vaan ulos päästään konkreettisilla resursseilla. Yleensä tarvitaan toki molemmat.
Minua taas tympii eniten että opiskelijoita on alettu pitää jonain uutena köyhälistönä jota se ei todellakaan ole. Ihan 90-luvun tapaan baarit täyttyvät opiskelijoista niin viikonloppuisin kuin keskiviikkoisinkin. Wolttaaminen taitaa olla myös opiskelijoiden piirissä kaikkein yleisintä. Ilmaista rahaa on tarjolla vähän vähemmän mutta sopivia osa-aikaduuneja taas varmasti halukkaille riittää. Vielä on pakko myös mainita asumisesta. Saunallinen yksiö ei ollut omina opiskeluaikoina edes mahdollinen. Sinne mentiin mistä katto pään päälle saatiin. Kovasti on vaatimustaso noussut.
Toki siitä samaa mieltä että opiskelu se on joka kannattaa ja ratkaisee yksilön tulevaisuudesta eniten.
On hyvä muistaa, ettei korkea verotus ja hyvinvointivaltio ole synonyymeja keskenään. Jotain on asioissa pielessä jo ruohonjuuritasolla, jos yhdellä maailman korkeimmista verotuksista ei saada hyvinvointipalveluita toimimaan kunnolla. Jos rahan käyttö ei ole järkevää, on valtiokin yhtä lailla rahaton kuin juuri omilleen muuttanut piloille hemmoteltu kakara, vaikka rahaa olisi käytettävissä millainen määrä tahansa. Suomessa verotulot ohjautuvat ihan muualle kuin lopulliseen kansalaisten hyvinvointiin ja siksi täällä tarvitaan uudistuksia. Se on ihan toinen kysymys että mitä ne uudistukset olisivat, mutta jos mitään ei uudisteta koska "ei ei ja vielä kerran ei", sitten me jatketaan ainoastaan tätä nykyistä syöksyä alaspäin. Naapurimaat vilkuttivat ohituskaistalta vuosia sitten.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy