Suomessa köyhät valittavat siitä, että elintaso laskee, kun tukia pyritään mitoittamaan sen suuruiseksi, mihin maalla on oikeasti varaa. Jossain muualla köyhät valittavat siitä, että ei ole paikkaa missä nukkua tai ruokaa mitä syödä. Ottaen huomioon, miten ponnekkaasti tietyt tahot vastustavat julkisen talouden välttämättömiä uudistuksia, taitaa Suomessa olla myös sellaisia tahoja, joiden mielestä voidaan hyvin ajautua tilanteeseen, jossa köyhät täälläkin valittavat siitä, ettei ole paikkaa missä nukkua tai ruokaa mitä syödä. Paradoksaalista kyllä, että nuo tahot ovat puhuvinaan köyhien puolesta.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Ilari Melartille kahden ottelun pelikielto − Henri Nikkanen palaa kehiin heti joulun jälkeenLue lisää »
-
Jukurit väänsi voiton TPS:staLue lisää »
-
Porissa harvinainen törkytemppu – HIFK:n Petr Kodýtek potkaisi vastustajaa kättelyissäLue lisää »
-
Martin Jandus sai lähtöpassit KärpistäLue lisää »
-
Tomi Lämsä johtaa Lukon joukkoja myös ensi kaudellaLue lisää »
-
HIFK:n kokoonpanosta puuttuu 13 pelaajaa – lauantaina mukana jälleen uusi debytanttiLue lisää »
Petteri Orpon hallitus
- Viestiketjun aloittaja Tadu
- Alkaa
- 1 632 655
- 18 858
Jo suomalainen keskituloinen on globaalisti mitaten satumaisen rikas. Hänen turvallisuutensa ja kulutusmahdollisuutensa ovat huikeat. Vain hyvin hyvin pienellä joukolla maailmassa asiat ovat yhtä hyvin. Silti hänelle ei riitä mikään. Hän ei halua luopua omastaan yhtään muiden hyväksi, vaikka elää äärimmäisessä yltäkylläisyydessä.
Suhteettomuus toimii molempiin suuntiin.
Koskee erityisesti keskiluokkaan kuuluvia SAK:n duunarijäseniä.
Nyt niitetään sitä satoa, mitä on viimeiset vuosikymmenet viljelty. Katsotaan millainen panostus meillä on ollut TKI-toimintaan ja koulutukseem vs BKT vs muut maat, niin eipä ole ihme kun talous ei kasva kun muut meille oleelliset kilpailijat panostaa enemmän. Tietointensiivisyyden kasvaessa ja viennistä elävänä maana meidän pitäisi pärjätä globaaleilla markkinoilla osaamisella ja innovaatioilla ja kasvattaa kotimaisen tuotannon arvonlisää (mikä vaatii myös tki).
Historiaan peilaten saamme mitä ansaitsemme. Ja tahti tuskin paranee kun katsotaan mitä maassa nyt tapahtuu ja missä päivän politiikan puheet on.
Historiaan peilaten saamme mitä ansaitsemme. Ja tahti tuskin paranee kun katsotaan mitä maassa nyt tapahtuu ja missä päivän politiikan puheet on.
Mistä tämä "köyhät valittavat" tulee? Todennäköisesti harva köyhä edes äänestää.
Sanoisin, että kurjistamiseta kritisoivien kritiikki kuulostaa siltä että "köyhät valittavat."
Kun köyhillä asiat on tarpeeksi huonosti, voivat rikkaammat rakentaa säästyneillä verovaroillaan vaikka aitoja kotinsa ympärille ja palkata vartijat kuljettamaan lapsensa kalliiseen kouluunsa, ettei heitä kidnapata.
Tätä se on niissä maissa, jonne ollaan köyhempiä laittamassa opintomatkoille.
Kyllä se on ihan kaikkien etu, että heikoimmillakin olot ovat kohtuulliset.
Sanoisin, että kurjistamiseta kritisoivien kritiikki kuulostaa siltä että "köyhät valittavat."
Kun köyhillä asiat on tarpeeksi huonosti, voivat rikkaammat rakentaa säästyneillä verovaroillaan vaikka aitoja kotinsa ympärille ja palkata vartijat kuljettamaan lapsensa kalliiseen kouluunsa, ettei heitä kidnapata.
Tätä se on niissä maissa, jonne ollaan köyhempiä laittamassa opintomatkoille.
Kyllä se on ihan kaikkien etu, että heikoimmillakin olot ovat kohtuulliset.
Samoin kuin kaikkien etu on se, että niiden köyhien oloihin on varaa jatkossakin.
Vasemmisto toki ei välitä tulevaisuudesta.
Leikkauskeskustelu käy jo kuumana – Marin ja Andersson torjuvat VM:n jättisopeutuksen
Vasemmistopuolueiden puheenjohtajat painottavat veropohjan tilkitsemistä. Valtiovarainministeriön viime viikolla julkaisema virkamiespuheenvuoro kahden seuraavan vaalikauden sopeutustarpeesta ei mene niin sukkana sisään kuin
www.ku.fi
Ei mikään ihme, että vasemmisto äänestettiin oppositioon. Lindtmanin SDP tosin on uusimman vaihtoehtobudjetin mukaan tullut VM:n linjoille.
Ja miten tyypillinen keskituloinen on asemansa saavuttanut? Opiskelemalla, menemällä töihin, kehittämällä itseään, pyrkimällä eteenpäin. Rohkeimmat, ja joidenkin mielestä hulluimmat, perustavat oman yrityksen, joidenkin mielestä omasta työstä hyötyäkseen ja toisten mielestä viattomia alistaakseen. Sosiaalinen liikkuvuus ylöspäin onnistuu, tai ei ainakaan ole rakenteista kiinni.
Ja tietysti voi ajatella, ettei keskituloiselle riitä mikään jos se keskituloinen alkaa ääneen kysellä, että minkä takia tässä pitäisi aina vaan enemmän antaa omistaan niille, jotka eivät panosta itseensä. Koska jos ne, jotka voivat panostaa itseensä mutta eivät niin tee, panostaisivat, niin sitten apua riittäisi enemmän niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat. Mutta olen ymmärtänyt, että näin ei saa ajatella, koska ihmisarvo ja tasa-arvo ja moni muu tähän jotenkin liittyvä juttu.
Kyllä tuloeroja voi olla, ja näyttäähän noissa kommunistissa valtiossa olevan vielä kovemmat tuloerot eliitin ja sen orjan välillä, joten sielläkin se tuloerojen kannattaja voisi paremmin. Tosin seillä voi toki olla vaikemapaa päästä mukaan siihen porukkaan, mutta kuitenkin.
Ja köyhiähän kyllä hyvinkin "potkitaan päähän", joten kyllä ennemmin heille suon sen oikeuden valittaa. Melko useinhann se köyhyys ei kuitenkaan ole mikään valinta, vaan ainoastaan summa vahvasti kapitalistisesta järjestelmästä, tai vaihtoehtoisesti siitä orjan paikasta kommunismissa. Harvoin kuitenkaan valinta.
Mutta siis toisaalta on tosiaankin hvyin hyvin vaikeaa ymmärtää, että jos ihminen täällä on saanut kaiken sen minkä on saanut, niin miten siinä kohtaa kun hiukan menestyy elämässä -eikä aina edes lainkaan omaa ansiotaan- niin missä kohtaa se mieli muuttuu sellaiseksi, että pitää päästä muuttamaan kaikki se mikä itselle on ollut hyödyksi, ettei se enää toisille olisi?
Eikö siis sen menestyneen olisi helpompaa siirtyä sinne veroparatiisiin ennemmin, kuin sen köyhän vähintäänkin ojasta allikkoon? Onko siis tarve saada koko maailma muutettua yhdeksi isoksi yhdysvalloiksi, ja sitten nauttia kadunvarteen joutuneiden ihmisten ahdingosta, koska köyhyys jotenkin kiihottaa mieltä? Näyttää kuitenkin siltä, että ei ne ääripäät oikein kannusta kumpaankaan suuntaan lähtemään.
Ja ei, en tarkoita että täällä olisi asiat näin huonosti, mutta hyvin vahvasti olen sen puolesta, ettei se myöskään ota askeltakaan huonompaan suuntaan, ja siksi mieluummin karsin niitä tuloeroja kuin pyrin niitä korostamaan. Kun kuitenkin olisi melko vaivatonta rakentaa järjestelmää joka mahdollistaa laajemman menestymisen, eikä edes tarvitse olla se sama palkka edelleenkään. Ei kurjistamisen kuitenkaan tarvitse olla vain yhteen osaan kanssa kohdistuvaa jos sille linjalle mennään. Mieluummin kuitenkin pyritään maksimoimaan kurjuuden sijaan sitä hyvinvointia.
Jotain nyt kuitenkin on tehtävä kun ei rahat riitä nykyisen kaltaisen yhteiskunnan pyörittämiseen. Rikkaat, hyvätuloiset ja keskituloiset eivät ole kustannuserä, vaan he kustantavat tämän yhteiskunnan pyörittämisen.
JYP Liigassa on itse asiassa loistava analogia Suomesta Euroopassa. Eli kuinka pienen paikkakunnan joukkue kasvaa kestomenestyjäksi ja jopa Euroopan parhaaksi seurajoukkueeksi ja tätä tuhkimotarinaan ihmetellään laajalti. Tyytyväisyys kuitenkin tappaa kehityksen ja menestys otetaan itsestään selvyytenä. Arjen realiteetit unohtuvat matkan varrella, innovatiivisuus ja oma juniorituotanto etunenässä, keskitytään epäoleellisuuksiin ja nautitaan helposta elämästä. Huolehditaan liikaa vanhuksista ("luokkakokous") tulevaisuuden kustannuksella tehden järjettömiä ja ylikalliita sopimuksia ja kriisi on lopulta valmis. Kynnetään vuosia pohjamudissa ja vetovastuulliset vaihtuu tiuhaan tahtiin mutta ovat tekemättömän paikan edessä, materiaali kun on vain liian heikko kilpailuun nähden. Rosteri täynnä puukätisiä duunareita, eikä 1-2 tähteä riitä tuomaan menestykseen vaadittavaa laajuutta. Syytetään alakulosta milloin mitäkin, pääosin vetovastuullisia ja niiden ”pelikirjaa”, mutta ei kyetä katsomaan totuutta silmiin.
Valoa on nyt ehkä tunnelin päässä, mutta se on vaatinut paluuta perusasiohin ja niiden laadukkaaseen tekemiseen. Ei vielä pelata pitkään aikaan mitaleista aikuisten oikeasti, mutta kenties sääleihin palataan tällä kaudella? Resurssit ovat rajalliset ja muita pienemmät eli on tehtävä asiat fiksummin kuin isommat ja rikkaammat.
Suomen osalta vain tuo viimeisen kappaleen analogia ontuu.
Valoa on nyt ehkä tunnelin päässä, mutta se on vaatinut paluuta perusasiohin ja niiden laadukkaaseen tekemiseen. Ei vielä pelata pitkään aikaan mitaleista aikuisten oikeasti, mutta kenties sääleihin palataan tällä kaudella? Resurssit ovat rajalliset ja muita pienemmät eli on tehtävä asiat fiksummin kuin isommat ja rikkaammat.
Suomen osalta vain tuo viimeisen kappaleen analogia ontuu.
Viimeksi muokattu:
Muutoksia tarvitaan, se lienee kaikille selvää. On mielestäni ymmärrettävää ja luonnollista, että tuensaajat eivät pidä tukien leikkauksista. Aivan samoin työssäkävijät tuskin riemuitsevat korkeasta ansiotuloverotuksesta, vaan pitäisivät mieluummin isomman osan palkastaan itsellään. Tukien varassa elämisestä on tullut jopa ”perintö” seuraavalle sukupolvelle. Tunnen useita ihmisiä ja perheitä, joissa laskutaito riittää siihen, että mitä tukia on mahdollista saada tekemättä työtä. Myös tukien varassa elelyn ja palkkatyön välinen erotus osataan laskea eurolleen. Meillä on samaan aikaan iso joukko työttömiä sekä työvoimapula. Kaikki ei tietenkään johdu tukiverkosta, josta on tullut monelle seitti vailla järkevää ulospääsyä. Nähdäkseni yksi keino saada näitä ihmisiä työhön tai opiskelemaan on repiä matalapalkkatyön ja sosiaaliturvan välistä eroa isommaksi, johon nyt käsittääkseni pyritään hallituksen toimesta.
Toinen ulospääsytie kannustinloukusta on tehdä ”luokkahyppy”. Isoin muutos tulee saada aikaan pään sisällä ajattelutavassa. Jos odottaa yhteiskunnan (lue muiden ihmisten) huolehtivan yksilön koko elämänkaaren kehdosta hautaan, voi siinä tulla ennen pitkää ns. ei voittoa -kortti käteen. Jos ihminen ei itse edes yritä satsata itseensä ja osaamiseensa, niin onko se muiden tehtävä? Tällöin ”kurjuus” on oma valinta ja sen saa puolestani tehdä, mutta omalla kustannuksella. On kestämätön tilanne, että kymmenet- tai sadantuhannet ovat huutamassa yhteiskuntaa rahoittamaan yksilöiden omia valintoja. Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Koskee niin yksilön asemaa yhteiskunnassa kuin valtion taloutta.
Toinen ulospääsytie kannustinloukusta on tehdä ”luokkahyppy”. Isoin muutos tulee saada aikaan pään sisällä ajattelutavassa. Jos odottaa yhteiskunnan (lue muiden ihmisten) huolehtivan yksilön koko elämänkaaren kehdosta hautaan, voi siinä tulla ennen pitkää ns. ei voittoa -kortti käteen. Jos ihminen ei itse edes yritä satsata itseensä ja osaamiseensa, niin onko se muiden tehtävä? Tällöin ”kurjuus” on oma valinta ja sen saa puolestani tehdä, mutta omalla kustannuksella. On kestämätön tilanne, että kymmenet- tai sadantuhannet ovat huutamassa yhteiskuntaa rahoittamaan yksilöiden omia valintoja. Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Koskee niin yksilön asemaa yhteiskunnassa kuin valtion taloutta.
Jotakin varmasti pitää tehdä, mutta tässä punnitaan itse kunkin arvoja, ja ennen kuin päätää toisten puolesta mitkä ne arvot ovat, voisi ihan oikeasti kartoittaa tämän asian. Uskon kyllä että hyvinkin laaajasti monella olisi halua maksaa enemmän veroja kuin vähemmän tässä tilanteessa. Mutta ehkä mä vaan olen idealisti.
Vaikeanan aikana kai kuitenkin pitää ottaa sieltä missä on resursseja ottaa, ja sitten taas hyvänä aikana ehkä on mukavempaa. Pitää siis tässä valossa niille yrityksillekin jättää enemmän vastuusta siitä, että sen hyvän toimeentulonsa eteen tekevät sitten parempaa työtä siellä markkinoilla, eivätkä aina hae syytä esim siitä työntekijästä.
En mä tässä sun kanssa mitään kiukkua synnytä, ja arvostan että käyt keskustelua kuitenkin vaikka varmasti ärsyttääkin. Ei tämä maailman ainakaan hyssyttelyllä ja kiukuttelulla parane, se lienee ainakin varma.
Ei mua itse asiassa ärsytä. Parasta keskustelua on sellainen mitä käydään asiallisesti eri mieltä olevien kanssa. Joskus itsekin tässä epäonnistun. Keskustelu samanmielisten kanssa on kaikista turhinta.
Eiköhän tuo koske kaikkia keskituloisia. Aiemmin mainitussa Mosambikissa asuneena tiedän keskiluokan siellä ansaitsevan muutama sata euroa kuukaudessa.
Joo kyllähän tässä on viimeisen parin vuoden aikana saanut kuulla keskiluokaltakin mitä ihmeellisimpiä itkuja mm. sähkön hinnasta. Tai vaikka kuinka velalla ostettuja sijoitusasuntoja ei pystykään enää kustantamaan vaan tulee tappiota. Voi morjes.
Muuten hyvä keino, mutta mitä oikeasti tapahtuu:
- Koska matalapalkkatyön ongelmallisin kohta eli palkka ei voi nousta ja samalla näillä aloilla ollaan usein kiinni suorittavassa työssä (=ei etätyötä), syntyy uusi ongelma: palkka, jolla ei pärjää kaupungissa. Eniten tehtäviä tällä alalla on juuri kaupungissa, joten maaseudulla ei palvelutyötä oikein voi tehdä.
- Kun palkalla ei tule toimeen eikä palkka nosta ihmistä elämässään eteenpäin (=palkka riittää ainoastaan minimaaliseen elämään) seurauksena on näköalattomuus. Jotta henkilö voisi matalapalkkatyöstä päästä eteenpäin ja vaurastua, niin hänen täytyisi pystyä samalla kouluttautumaan, jotta hän tulevaisuudessa voi nauttia isompia palkkaa.
Tässä mielestäni typistät ajatuksen "luokkahypystä" melko isosti. Tämä on juuri sellaista - anteeksi sinulle - hyväosaisten jauhantaa, joka syyllistää voimakkaasti yksilöä tilanteestaan. Ikään kuin köyhät lähtöolot sekä tausta elämässä olisivat valintoja, jotka yksilö on tehnyt. Yksilö on valinnut nuorena, että perheessä on ongelmia ja vanhempien rahat ovat olleet tiukassa. Yksilön pitää vaan haluta muuttaa omaa ajatteluaan, jotta hän alkaa nousta kohti parempiosaisuutta.
Kaikella rakkaudella, tämä ajatus on paitsi hölmö, se on täysin utopistinen. Ei kukaan valitse osattomuutta, huonoja lähtökohtia sekä heikkoa yhteiskunnallista asemaa ja tulotasoa. Jotkut päätyvät tähän, mutta se on niin ison palapelin summa, ettei sitä voi yksinkertaistaa tällä tavalla. Jotta heikoista lähtökohdista, olivat ne lähtökohdat heikkoja miten tahansa, voi nousta "luokkahyppynsä" niin tarvitaan jotain muuta kuin ajattelun muutos. Tarvitaan resursseja, joilla voi nostaa omaa statustaan. Resursseja ovat esimerkiksi poikkeukselliset kyvyt ja taidot, joita voi muuttaa rahaksi, mutta perinteisempi reitti on opiskella korkeammalle.
Tutkimusten mukaan varmin tapa nostaa yhteiskunnallista asemaa on opiskella. Juuri opiskeluun kokoomuksen johdolla ollaan tekemässä kovat leikkaukset. Luokkahypyt näiden muutosten jälkeen harvenevat, eivätkä suinkaan lisäänny. Minua meinaa hävettää, *ituttaa ja harmittaa, kun hyväosaiset eivät tunnu ikinä tajuavan sitä, ettei köyhyys tai osattomuus ole valintoja. Jos kyseessä ei ole valinta, niin siitä ulos ei päästä asennemuutoksella, vaan ulos päästään konkreettisilla resursseilla. Yleensä tarvitaan toki molemmat.
Minua taas tympii eniten että opiskelijoita on alettu pitää jonain uutena köyhälistönä jota se ei todellakaan ole. Ihan 90-luvun tapaan baarit täyttyvät opiskelijoista niin viikonloppuisin kuin keskiviikkoisinkin. Wolttaaminen taitaa olla myös opiskelijoiden piirissä kaikkein yleisintä. Ilmaista rahaa on tarjolla vähän vähemmän mutta sopivia osa-aikaduuneja taas varmasti halukkaille riittää. Vielä on pakko myös mainita asumisesta. Saunallinen yksiö ei ollut omina opiskeluaikoina edes mahdollinen. Sinne mentiin mistä katto pään päälle saatiin. Kovasti on vaatimustaso noussut.
Toki siitä samaa mieltä että opiskelu se on joka kannattaa ja ratkaisee yksilön tulevaisuudesta eniten.
On hyvä muistaa, ettei korkea verotus ja hyvinvointivaltio ole synonyymeja keskenään. Jotain on asioissa pielessä jo ruohonjuuritasolla, jos yhdellä maailman korkeimmista verotuksista ei saada hyvinvointipalveluita toimimaan kunnolla. Jos rahan käyttö ei ole järkevää, on valtiokin yhtä lailla rahaton kuin juuri omilleen muuttanut piloille hemmoteltu kakara, vaikka rahaa olisi käytettävissä millainen määrä tahansa. Suomessa verotulot ohjautuvat ihan muualle kuin lopulliseen kansalaisten hyvinvointiin ja siksi täällä tarvitaan uudistuksia. Se on ihan toinen kysymys että mitä ne uudistukset olisivat, mutta jos mitään ei uudisteta koska "ei ei ja vielä kerran ei", sitten me jatketaan ainoastaan tätä nykyistä syöksyä alaspäin. Naapurimaat vilkuttivat ohituskaistalta vuosia sitten.
Ongelma tässä tietysti on se että päähallituspuolueen mantrana on viimeiset pari vuosikymmentä ollut tuloverotuksen löysentäminen, joten tuota tuskin on odotettavissa. Samalla tietysti on luvattu vahvistaa veropohjaa, mutta se nyt on konkreettisesti näkynyt aikamoisena "urheilukilpailujen palkinnot veronalaista tuloa" piiperryksenä(jota verottajalla ei ole mitään resursseja valvoa)kun samalla aggressiivinen verosuunnittelu on saanut olla suht rauhassa.
Ei kukaan valitsekaan sitä osattomuutta, mutta aika moni silti ajattelee niin, että jonkun muun pitäisi se osattomuus poistaa kuin sen peilistä kurkistelevan ukon/akan. Tuossa lainauksessa toi viimeinen lause kiteyttää aika hyvin ongelman. Meillä pääsee käytännössä kaikki halukkaat opiskelemaan jotain. Ei välttämättä sitä mitä itse haluaa, mutta jotain kuitenkin. Silti todella moni valitsee sen opiskelemattomuuden. Miksi? Eikö tämä olisi juuri se yksilöstä lähtevä tapa muuttaa sitä omaa statustaan, josta kirjoitat?
@peterra Kiitos opponoinnista.
Asioita pitää tällaisella forumilla typistää ja usein käy, ainakin minulle, että typistää liikaakin eli jotain oleellista jää vain omaan tietoon. Jos ja kun sosiaalietuuksia ihan aiheesta leikataan, niin samalla voisi tietysti pudottaa alempien tuloluokkien veroprosenttia roimasti. En ole ekonomisti, joten mitään tarkkoja lukuja en osaa antaa, mutta huomattavasti pienemmät prosentit matalapalkkatyöhön voisi lisätä osaltaan työn kannustavuutta.
Toinen asia on ns. luokkahyppy. Lainasit sopivia kohtia ja tartuit niihin. Siellä lukee myös näin: Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Tarkoitin nimenomaan opiskelua itseensä ja osaamiseen sijoittamisella, vaikka se jäikin auki kirjoittamatta. Näin olen ”hyväosaisena” ja hölmönä tehnyt itsekin. Vanhempani ovat nipin napin selvinneet kansakoulusta läpi ja olisi kai minunkin kuulunut jäädä kouluttamattomaksi, koska satuin sellaiseen perheeseen syntymään? Olin aikanaan vuosia matalapalkkatyössä, vaikka olisin voinut saada liki saman toimeentulon etuuksista. Elin melkeinpä kädestä suuhun, toimeen tultiin, mutta niukasti elettiin. En kuitenkaan tyytynyt siihen. En koe omaavani poikkeuksellisia kykyjä tai taitoja, mutta päätin, että teen ”luokkahypyn”. Otin aikanaan isosti opintolainaa, jonka näin sijoituksena osaamiseeni. Tämä on se ajattelutavan muutos, jota tarkoitin; tyydytkö ns. annettuun rooliin/asemaan vai voinko itse tehdä asialle jotain, mikäli et ole tyytyväinen? Itse tekemäni ”luokkahyppy” vanhempiini verrattuna näkyy koulutustasossa, ei niinkään tilinauhassa.
Asioita pitää tällaisella forumilla typistää ja usein käy, ainakin minulle, että typistää liikaakin eli jotain oleellista jää vain omaan tietoon. Jos ja kun sosiaalietuuksia ihan aiheesta leikataan, niin samalla voisi tietysti pudottaa alempien tuloluokkien veroprosenttia roimasti. En ole ekonomisti, joten mitään tarkkoja lukuja en osaa antaa, mutta huomattavasti pienemmät prosentit matalapalkkatyöhön voisi lisätä osaltaan työn kannustavuutta.
Toinen asia on ns. luokkahyppy. Lainasit sopivia kohtia ja tartuit niihin. Siellä lukee myös näin: Huono-osaisuus ei ole kaikille mikään annettu tila, johon ei voisi omilla teoilla vaikuttaa. Jos asiat ovat huonosti, niin niitä tule pyrkiä korjaamaan. Tarkoitin nimenomaan opiskelua itseensä ja osaamiseen sijoittamisella, vaikka se jäikin auki kirjoittamatta. Näin olen ”hyväosaisena” ja hölmönä tehnyt itsekin. Vanhempani ovat nipin napin selvinneet kansakoulusta läpi ja olisi kai minunkin kuulunut jäädä kouluttamattomaksi, koska satuin sellaiseen perheeseen syntymään? Olin aikanaan vuosia matalapalkkatyössä, vaikka olisin voinut saada liki saman toimeentulon etuuksista. Elin melkeinpä kädestä suuhun, toimeen tultiin, mutta niukasti elettiin. En kuitenkaan tyytynyt siihen. En koe omaavani poikkeuksellisia kykyjä tai taitoja, mutta päätin, että teen ”luokkahypyn”. Otin aikanaan isosti opintolainaa, jonka näin sijoituksena osaamiseeni. Tämä on se ajattelutavan muutos, jota tarkoitin; tyydytkö ns. annettuun rooliin/asemaan vai voinko itse tehdä asialle jotain, mikäli et ole tyytyväinen? Itse tekemäni ”luokkahyppy” vanhempiini verrattuna näkyy koulutustasossa, ei niinkään tilinauhassa.
Viimeksi muokattu:
No eikö paras tapa vahvistaa kokonaisverotusta olisi verotuksen alentuminen ja samanaikaisesti työpaikkojen lisääminen, jolloin kokonaissumma kasvaisi? Jos lähdetään sille linjalle, että veroja maksaa pieni osa kansasta mutta sitäkin suuremmalla ja alati kasvavalla veroprosentilla, järjestelmä tulee romahtamaan hyvin nopeasti.
Mitenhän tämä käytännössä tapahtuu, kun nytkin matalapalkkatöissä veroprosentti on olematon? Ellei sitten haluta kajota näihin yhteisiin veroihin, jotka maksetaan tuotteista/palveluista. Siinähän se prosentti on köyhällä ja rikkaalla sama.
The false consensus effect is the tendency people have to overestimate how much other people agree with their own beliefs, behaviors, attitudes, and values. For example:
- Thinking that other people share your opinion on controversial topics
- Overestimating the number of people who are similar to you
- Believing that the majority of people share your preferences
:max_bytes(150000):strip_icc()/three-multi-ethnic-senior-men-sitting-on-bench-talking-642629026-5b37928ec9e77c0037e42272.jpg)
Types of Cognitive Biases That Distort How You Think
Cognitive biases can impair rational judgment, lead to poor decisions, and cause us to believe falsehoods. Learn more about common biases that sway your thinking.
Otan tämän keskusteluun, muttei tämä koske ainoastaan sinua. Näissä keskusteluissa näkee toistuvasti juuri tämän kyseisen psykologisen puolueellisuuden, jossa omia kokemuksia ja omia valintoja alleviivataan jonkinlaisena oikeana valintana. Se, että sinä olet yksilönä voinut tehdä luokkahypyn, ei vielä tarkoita mitään sadoille muille. Ihmisen on hyvin vaikea subjektiivisesta näkökannasta ymmärtää huono-osaisuutta, koska hänellä voi olla ihan tavallinen perhe tavanomaisilla ongelmilla.
Toinen vika tässä näkökulmassa on se, että maailma on muuttunut siitä. Usein muistetaan kyllä mainita, kun puhutaan näistä opiskelijoista, että kun minä olin nuori niin silloin syötiin makaronia ja asuttiin purkissa. Toinen perspektiivi asiaan onkin sitten se, että silloin opinto-oikeus oli käytännössä ikuinen ja pystyit helposti hyppäämään työelämään ja palaamaan myöhemmin opiskelemaan. Nyt kun tutkinnot pitää tehdä purkkiin tutkintoajassa niin yhä useamman nuoren on tehtävä erilaisia valintoja kuin aikaisempien sukupolvien: täytyy valita menetykset (opintolainahyvitys & syömävelka) vs. työnteko ja hitaampi valmistuminen. Jos nykyisellä sukupolvella olisi samanlainen 10 vuoden tai 30 vuoden opintoaika kuin ennen niin varmasti jaksaisivat työn ohella tehdä töitä.
Omakohtainen kokemus: olen nostanut yliopistotutkintoni aikana opintovelkaa 13 000 €. Olen saanut aikuisopintotukea 10 kuukautta ja tavanomaista opintotukea 2 vuotta. Olen opiskellut oman tutkintoni täysin omakustanteisesti. En minäkään valita, kun en ole oikeutettu opintotukihyvitykseen, mutta en voisi edelleenkään kuvitella, miten olisi opiskellut väsymättä, jos olisi tehnyt samalla vuorotyötä.
Aika harva valitsee itse elämisen yhteiskunnan turvaverkon varassa. Jos kotoa saadut eväät ja malli on, mitä on, tee siinä sitten luokkahyppy kun ainoa tapa elää on se mitä kotona näet. Onneksi se hyppy kuitenkin on mahdollinen vielä. Tosin ei enää samalla tavalla kuin vaikka vielä 20-vuotta sitten.
Aika moni tekee myös luokkahypyn alaspäin, vaikka olisi kaikki kontaktit ja rahat ja perinnöt käytössä. Silti omilla valinnoilla mennään luiskaan.
Rahankäytössä varmastikin on ongelmia, mutta kaiketi ainakin osin vastassa nyt vihdoinkin on myös se ikääntyminen, sekä koulutuksessa tehdyt huonot päätökset, tai paremminkin se, ettei sitä ole kehitetty oikein.
Uudistuksiasiis varmastikin tarvitaan monella rintamalla, sekä tietenkin terävöitystä ehdottomasti erilaisten tekijäiden sisällössä. Mainitaan nyt esimerkiksi se työperäinen maahanmuutto, joka jatkuvasti törmää jonkinlaiseen -jos ei suoraan, niin vähintäänkin piilorasistiseen paskaan.
Olisi siis hyvä sisäistää hyvinkin tarkkaan se, ketä me tänne haluamme ja millaisin ehdoin, mutta ilman että se rasismi on siinä yhtään vaikuttava tekijä. Nyt tuntuu, että sivusta seuraavan on hyvin vaikea saada sisäistettyä kokonaisuutta tämänkään suhteen. Esim itse olen sitä mieltä, että ei voida käyttää ihmistä hyväkseen tuottamalla tänne vain halpatyövoimaa voidakseen laskea palkkatasoa maassa. Ja varsinkaan kun minkään työn ei tarvitse olla halapatyötä, jos sitä ei aseteta sellaiseksi. Eli voitaisin hyvinkin kehittää suuntaa myös sellaiseksi, että se vähenätisi aidosti työssä olevien tarvetta sosiaalisiin tukiin. Ei siis voi olla markkinataloudelklisesti oikein, että valtio tai kunnat maksavat näin osan yksityisen voitoista, kun voivat sen kerätä sillä perusteella, että työstä ei makseta riittävää palkkaa. Se on aidosti nöyryyttävää työssä käyvälle henkilölle.
Verotuksellisesti tällä hetkellä -vaikka se kyllä osuukin hyvin itseen- poistaisin tuon pienenkin vähennyksen tuosta polttoaineiden hinnasta. Peruisin kuitenkin sen olut alen, ja ihan vaikka muuta kiristetäänkin alkoholi puolella. Nostaisin luksus ALVia vaikka sen pari pinnaa suoraan, mutta en suin surminkaan koskisi ruuan ALViin.
Lisäksi miettisin kyllä tarkasti, että tarvitseeko tässä kohtaa veroja alentaa missään alinta desiiliä lukuunottamatta, sillä en usko sen tuovan juurikaan lisää entiseen kulutukseen, ja uskon itse vahvasti siihen, että Suomalaisilla on ihan veronmaksuhalukkuutta.
Miettisin myös hyvin vakavasti sitä lapsilisän -ainakin väliaikaista poistamista- sieltä missä sille ei tarvetta ole, sekä alkaisin myös hyvin vakavasti miettimään sitä eläkekattoa kuin myös muutakin eläkkeisiin kajoamista.
Yritystuet olisi myös ehdottomasti tässä kohtaa pitänyt saada työn alle, ja tiputettua sieltä merkittävästi. Energiatukien tilasta yrityksille en tiedä millä tolalla ne ovat, mutta niitä voisi tarkastella kilpailukykyä parantavaksi jos se on mahdollista.
Hyvä olisi tarkastella myös kollektiivista päivähoito-oikeutta, eli onko pakollista -ja jos, niin miksi- ylläpitää tilannetta, jossa kotona olevat vahemmatkin tuovat lapsen kokopäiväiseen hoitoon.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy