Opiskelijat kerääntyivät jonottamaan Helsingin keskustaan varhain tiistaiaamuna.
www.is.fi
Yliopistolla lauletaan työväenlauluja ja valitetaan opiskelijoiden ahdinkoa 80€:n menetyksen vuoksi. Samaan aikaan keskustassa moninkertainen määrä opiskelijoita jonottaa 300€:n biletyslippuja aina edulliselle Rukalle. Hieman ristiriitaista viestiä tulee.
Että opiskelijoidenkin keskuudessa on ihmisiä erilaisin taloudellisin realiteetein, erilaisin intressein? Kurikassakin varmasti järkytyttiin.
***
Suhtautuminen opiskelijoihin tuntuu jotenkin vuodesta toiseen erikoiselta. Vaalilupauksissa opiskelijat aina muistetaan, mutta keppiä on aika usein tarjolla ollut puheista huolimatta. Toki osaltaan kyse on haastavasta ryhmästä. Opiskelijat ovat äärimmäisen monimuotoinen ryhmä. On perheen jo perustaneita, on niitä suoraan lukiosta tulijoita. Osa ei ainejärjestöjen vapaa-ajanaktiviteetteihin osallistu ikinä, osa roikkuu mukana haalarikansan riennoissa vielä ännännen vuoden opiskelijana. Taloudelliset lähtökohdat eroavat, elämäntilanteet eroavat, tavoitteet eroavat.... Moni opiskelija on vasta aikuistumassa, monella on jo perhe valmiina. "Pakettiratkaisu" on hiukan hankala tähän luoda.
Faktahan se on, että ei osalle opiskelijoista oikeasti ole merkitystä, vaikka tukia hiukan ruuvattaisiin alaspäin. On sitä vanhempien / sukulaisten tuella elävää porukkaa, on sitä opiskelujen ohessa itsensä töillä elättävää porukkaa. Joku vajaa tuista pois satanen ei monille näistä ole mitenkään olennaista. Taitaapa tuolla nykyisinkin opiskelumaailmassa ihmisiä olla, jotka eivät tukia nosta lainkaan. Vähemmässä määrin, mutta eiköhän joku itsensä puhtaasti töilläkin elätä. Jos ei kokoaikaisesti, niin ainakin osan opinnoista.
Mutta monille ne tuet ovat oikeasti olennainen osa elantoa opiskeluaikana. Lainaan voi aina turvautua, mutta sekin on osaltaan kyseenalainen argumentti. Viimeiset vuodet ovat taas muistuttaneet ihmisille, ettei raha ilmaista ole. Jos joku vaikka maisteriksi asti lukee kutakuinkin tavoiteaikataulun mukaisesti, hiukan pitkäksi vetäen, niin maksimilainoilla puhutaan jo melkoisesta summasta. Vaikka hyvityksen opintolainaan saisi, niin maksettavaa jää kohtuullisen runsaasti. Kun samalla muistetaan, että ihmisiä koulutetaan erilaisille aloille, niin ymmärrän ihmisten nihkeän suhtautumisen lainan ottamiseen. Osa niistä korkeakoulutetuista on tietoisesti valmistumassa alalle, jossa ansiotaso ei ikinä tule kovin korkeaksi nousemaan. "Valintojen maailma", kyllä. Mutta niille alemmankin ansiotason aloille kaivataan tekijöitä. Eivät kaikki voi suunnata vain rahan perässä tietyille aloille. Jos se odotettavissa oleva ansiotaso on maltillinen, ymmärrän hyvin nihkeän suhtautumisen lainaan korkojen juostessa. Kokonaan oma lukunsa ovat toki tutkinnot, jotka eivät oikeastaan johda mihinkään. Mutta se lienee eri keskustelun paikka, mitä korkeakoulujen pitäisi tarjota. Toisen näkökulman voisi hakea vaikka julkisen sektorin kelpoisuusvaatimuksista, onko kaikkialla se vaatimus maisterista perusteltu?
En ihan tarkalleen ottaen vieläkään tiedä, millaista viestiä opiskelijoille halutaan antaa. Halutaanko ihmisten valmistuvan nopeasti työelämään? Vai halutaanko ihmisten viettävän aikansa korkeakouluissa? Tukien vähentäminen mutta samalla toiveet nopeammista valmistumisista tuntuvat ristiriitaisilta. Jotenkin voisi kuvitella, että korkeammat tuet mahdollistaisivat sen nopeamman valmistumisen, kun opiskelijoilla ei olisi tarvetta sivutoimisena töitä tehdä ohessa. Täysipäiväinen keskittyminen opiskelijoille auttaisi monia jaksamaan paremmin sen opiskelun läpi puskemisessa, kun sosiaalisen elämän ja opiskelun lisäksi palapeliin ei tarvitsisi töitäkin sovittaa. Joten ehkä joku kovempi tuki / enemmän lainaa aikataulussa valmistuville kompensoiville voisi porkkanana toimia.
Mutta arvovalintojahan tämäkin tavallaan on. Millaisena investointina opiskelijat tahdotaan nähdä? Opiskelijoiden joukossa kuitenkin on niin paljon erilaisia ihmisiä, että mikä tahansa päätös aina jollekin sopinee. Opiskelut ovat lopulta suhteellisen rajallinen vaihe ihmisten elämässä, niin harvempi äänestäjä näihin liittyen jaksaa isommin ääntä pitää. Oma tulevaisuus kiinnostaa sitä jokusen vuoden ajanjaksoa enemmän.