Sen suuremman kansallinen yhtenäisyyden saavuttamiseksi tarvittiin viimeksi korona. Nyt puhun siis ihan kansalaisten mindsetistä näkymätöntä vihollista kohtaan. Käytännössä valtaosa ymmärsi poikkeukselliset olot ja oli valmis luopumaan monesta normielämään elimellisesti kuuluvasta asiasta. Se "kaksi viikkoa" muuttui lentäväksi vitsiksi, mutta oli myös jonkinlainen symboli sille, että kun vähän vielä jaksetaan ja puhalletaan koronatoimissa yhteen hiileen, niin koettelemus on kohta ohi. Toki soraääniäkin kuului. Nyt ei muuta kuulukaan kuin soraääniä ja koronan me-hengestä on jäljellä enää rippeet. Jos kansallisen yhtenäisyyden nimissä jatkossa vähemmän etsittäisiin piilo- ja kaksoismerkityksiä joka kalvosinnapista ja paitakuosista, niin ehkä toisella puolella aitaa voisi myös vähentää provosointia ja flamettamista, jotka on kielletty jopa täällä, heh. Ja kyllä, tässä median suuri puolestapuhuja joutuu myöntämään, että sitä liekkiä pitää yllä myös kotimainen lehdistö.
Olen politiikkaa seurannut suht teinistä saakka, mutta en ainakaan itse muista tällaista starttia millekään hallitustaipaleelle. Jopa kuuluisa Kataisen sixpack taisi aloittaa seesteisimmissä merkeissä. Onko kansalle selvää, että mihin kaikkialle leikkaukset ja muutokset kohdistuu ja mitä niillä on tarkoitus saada aikaan? Kohdistuvatko ne tasaisesti kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin, mihin vaan mahdollista ilman ketunhäntää kainalossa, tai eturyhmäajattelua? Koronan aikana tuosta em. "kaksiviikkoisesta" ja siitä, että pian voisi vaikka kulmakunnan kirjasto, tai baari olla auki edes vähän aikaa, muodostui porkkana, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja auttoi jaksamaan arjessa. Millä tavalla tämä viesti on nykyisen hallituksen toimesta kerrottu ihmisille?
Nämä asiat kun kirkastaa ja vähentää päänaukomista, niin uskon homman toimivan. :)