Suomalaisen työmarkkinan yksi suuria ongelmia on sen joustamattomuus ja jäykkyys.
Tässä pitää lähteä oikeasti liikkeelle sanasta
työmarkkina. Markkinoilla on pääsääntöisesti kaksi osapuolta; yhtäältä siellä on myyjä ja sitten ostaja. Työmarkkinoilla on työn tarjoaja ja sitten on sitä työtä vastaanottava, jotka ovat siellä markkinoilla juurikin neuvottelemassa kumpikin omia etujaan. Kun kumpikin neuvottelee itserakkaasti omaa etuaan tavoitellen niin saavutetaan oikea tasapaino siellä työmarkkinoilla.
Nyt sitten kun otetaan matkaan vielä tuo
suomalainen työmarkkina niin kansainvälinen vertailu muuttuu vaikeammaksi. Aivan samoin kuin esimerkiksi koululaitos, niin samalla periaatteella eri maissa työmarkkina on järjestynyt hyvin erilaisilla tavoilla. Kenen mielestä Suomen työmarkkinat sitten ovat joustamattomat ja kenen mielestä eivät? Yleisesti Suomessa se keskustelu on luonteeltaan sellaista, että työnantajat omalta puoleltaan kertovat, että markkinat eivät ole joustavat. En tunne paljoakaan työnhakijoita, joiden mielestä Suomen työmarkkinat olisivat joustamattomat ja jäykät, mutta sitäkin useammin olen kuullut tämän saman erilaisten yritysten puolelta.
Henkilöstökulut ovat suhteellisessa vertailussa aivan samanlainen valtava menoerä Suomessa ja ulkomailla. Erona on se, että esimerkiksi ihannoitavat Ruotsin, Tanskan ja Saksan työmarkkinat ovat siltä osin sivistyneemmät kuin meillä, että yritysten hallintoon on pakko ottaa työntekijöiden edustus suoraan mukaan. Meillä kyllä halutaan rusinat pullasta eli suomalaisten yritysten pitäisi saada helpommin joustoa aikaiseksi, joka siis tietysti tehdään sillä, ettei ihan niin voimakkaasti sitouduta työntekijöihin. Kun työtä ei ole niin työntekijöistä pitäisi päästä eroon siksi aikaa, ja sitten niitä pitäisi taas löytää paljon lisää, kun töitä on tarjolla paljon.
Olen melko varma, että järjestelmän joustamattomuuden muutoksiin tarvittaisiin muutoksia myös siihen, millaista äänivaltaa työntekijät saavat yrityksessä ylipäätään käyttää. Se vaatisi sitä, että hallituksissa istuisi paljon enemmän edustusta myös sieltä, mutta ei siellä yleensä ole juuri mitään edustusta.
Paikallinen sopiminen on suomalaisten yritysten suosikkifraasi, jossa yleissitovuudesta halutaan eroon. Ei ole ihan vahinko, että mikään työntekijäjärjestö ei oikein suhtaudu lempeästi tähän paikalliseen sopimiseen alle yleissitovuuden, koska yleensä kysymyksessä on paikallinen saneleminen, jossa työntekijöiden tulisi konkreettisti luopua kokonaan jostakin saadakseen vastineeksi pitää työpaikkansa.
Työmarkkinoiden uudistamiseen - oli meillä sitten vasemmisto tai oikeisto vallassa - pitäisi löytyä yhteinen näkökulma, joka ottaa huomioon työmarkkinoiden rakenteen myös työntekijän puolelta. Kuten tiedämme, suomalaiset työnantajat ovat erityisesti muutamilla matalapalkka-aloilla jo valmiiksi hyvin kekseliäitä siihen, miten synnytetään laillisin keinoin joustavuutta. Tämä on ihan tällainen käytännön esimerkki, mutta esimerkiksi kaupan alan TES kyllä tunnistaa sen, että työntekijälle pitää maksaa hälytysrahaa, jos hänet kutsutaan töihin lyhyellä varoitusajalla. Käytännössä tätä ei kuitenkaan koskaan makseta, koska työnantaja on luonut kulttuurin, jossa se alimitoittaa kroonisesti henkilökunnan tunnit suhteessa tarpeeseen: työsopimukseen kirjataan esim. 15 h / viikko vaikka todellinen tarve olisi 37,5 h / viikko. Työntekijät pääsevät tässä sitten kilpailemaan keskenään lisätunneista, jotka saattavat olla esimerkiksi eri työpaikoissa. Kun työntekijät kilpailevat keskenään niin nopein saa tunnit aina, joten silloin firma voittaa aina ja joka kerta.
Oikeisto on huolissaan, miten sitä kilpailukykyä parannetaan ja usein sitä parannetaan työntekijöiden oikeuksia polkemalla. Vielä huonompi asia on se, että valtio subventoi tätä toimintaa merkittävästi, kun ihmiset eivät tule näillä massatyöllistämisaloilla palkallaan toimeen niin siihen kylkeen saadaan liitettyä mukavasti asumistukea ja muuta plussaa. Ja juuri tämän takia esimerkiksi nyt ajatellut leikkaukset asumistukeen ovat oikeastaan oikeistohallitukselta jättimäinen leikkaus: asumistukea poistetaan, joka on osaltaan mahdollistanut sen, että työtä on voinut tehdä pienilläkin tunneilla, mutta palkkahan ei tule nousemaan senttiäkään.
/img-s3.ilcdn.fi/e1de00bb0b158c0d7c29dd45dc6496f76c17104b3076dfbbc73ec8d2d7ecb767.jpeg)
www.iltalehti.fi
yle.fi
www.hs.fi
