Minä tunnen sangen hyvin autismin kirjon tilannetta - inkluusio on yleensä säästötoimi, mikä heittää kirjon lapsia rauhattomaan ja hälisevään yleisopetuksen luokkaan, missä he tuntevat olonsa huonoksi ja oireilevat, mikä puolestaan haittaa toisia oppilaita ja opettajaa. Juhlapuheet toki kuulostavat hyvältä, mutta vaikka tuki seuraisikin oppilaita yleisopetukseen (mitä se lähes aina ei tee) niin siltikin tilanne olisi huono kirjon lapsille. Tämä siis pelkästään autismin näkökulmasta, luulisin että monia muita ryhmiä inkluusio voisi auttaakin, jos se tuki olisi siellä ryhmässä. Mutta kun käytännössä ei ole.
edit: Ja Helsingissä on siis häkellyttävän hyvä tilanne siinä, että on sekä erityiskouluja että sangen runsaasti pienryhmiä. Monilla alueilla Suomessa nuo ovat laajalti eliminoitu säästötoimina - ja sitten toki juhlapuheissa inkluusiona ja integraationa.
Ja yläkouluun siirryttäessä autististen, ääniherkkien ja muiden rauhallista oppimisympäristöä erityisesti kaipaavien oppilaiden tilanne isossa luokassa vain heikkenee. Tulee useampia opettajia, joilla ei ole kunnollista tietoa oppilaan vaikeuksista. Jatkuvasti on vakituisia opettajia poissa, ja heille on sijaisena milloin keitäkin. Avustajat vaihtuvat, jos heitä ylipäänsä on. Tulee uusi luokka, jossa on uudet oppilaat. Tulee valinnaisaineita. Porukka ympärillä vaihtuu koko ajan. Lisäksi vapaus lisääntyy, ja se ei ole hyväksi kaikille.
Meille opettajille pidetään koulutuksia mm. autismin kirjosta, mutta aika niukat eväät sieltä tulee. Tieto oppilaan vaikeuksista ei myöskään oikein kulje oppilashuollosta aineenopettajille, kun Wilmaan ei ole pitkään aikaan saanut kirjoittaa diagnooseja. Sieltä pitää pystyä rivien välistä lukemaan, millaisia haasteita oppilaalla on.
Lainsäädäntö on tiukentunut monen asian suhteen. Nyt uutena hankaluutena saadaan sellainen, että oppilashuolto ei jatkossa edes pääse Wilmaan. Aiemmin siellä on saatu sovittua esimerkiksi palaverien ajat, kun huoltajat, opettajat ja oppilashuollon porukka on voitu liittää samaan viestiketjuun. Nyt en tiedä, miten jatkossa toimitaan.
Oppilashuollon henkilöstön riittävyys on yksi asia, mikä hallituksen pitäisi turvata. Lisätään sinne yliopistoille psykologien aloituspaikkoja samoin, kuin varhaiskasvatukseen ollaan tekemässä. Terveydenhoitajista ja kuraattoreista on huutava pula psykologien ohella. Osa heidän tehtävistään valuu opettajille, joilla ei kuitenkaan ole koulutusta.
Eivät lasten ja nuorten asiat mene eteenpäin, jos ei panostusta löydy. Pahoinvointi ja syrjäytyminen vain lisääntyvät.
/img-s3.ilcdn.fi/3877119fd36954d2a098ff5712e26c6086b659e5ead38a5e312e08c4ef345715.jpg)
