Minusta tässä se skandaali ei ole siinä, että Purra on kirjoitellut kerjäläisten päälle sylkemisestä ja n-lapsien päälle potkimisesta vaan se, ettei hän todella pitkään ole nähnyt yhtään mitään tarvetta pahoitella mitään tästä, lähinnä päinvastoin, ja vasta sitten presidenti ärjähdyksen jälkeen tuli jonkinlainen pahoittelu, mitä sitten perään on liudennellut. Siis minkä helvetin takia? Miten vaikeaa on täydellisesti sanoutua irti tuollaisesta harhaisesta ja epätasapainoisesta vihapuheesta? Suo nyt anteeksi, jos tämä on minulle tietty juttu vaikka selkeästi ei sinulle.
No, en nyt osaa sanoa mitä tämä kansainvälinen juutalais-marxilainen vihervassari-salaliitto asiasta sanoisi. Lähinnä vastaan vain omista reaktioistani. Pidän itseäni hyvänä ihmistuntijana ja minulle ihan riittäisi Purran vilpitön puhe asiasta. Ehkä ei Silvia Modigille ja Anna Kontulalle et kumppaneille, mutta en pidä itseäni vastuullisena heistä. (Kysymys on toki hieman akateeminen koska mitään vilpitöntä puhetta ei vielä ole kuulunut.)Joku muukin on kysynyt, mikä riittäisi oppositiolle että se riittäisi vai onko nyt jo päätetty myös mediassa ettei PS ole hallituskelpoinen?
Mulle ratkaisevinta on se, miten Purra toimii nyt ja jatkossa Suomen valtioneuvoston jäsenenä. Itse en voisi kuvitella häntä äänestäväni, mutta joihinkin hän tuntuu vetoavan. Ehkä kannattaisi selvittää, että miksi niin on?
Niin, eli mitään varsinaista Suomen maakuvan heikkenemistä ei siis ole oikeasti tapahtunut. Ainakaan vielä. Washington Postin juttu keräsi tietysti hurjan määrän lukijoita ja huomiota, mutta Riikka Purra ei ole yhtä kuin Suomi.
Näihin maakuvajuttuihin liittyy ”mä olen maailmannapa” -ajattelua. Samalla tavalla kuin 20v aqu ajatteli, että jokainen kaunis kadulla ohi kävellyt tyttö tsekkaa meikäläisen tarkkaan sillä silmällä ja salilla jokainen nainen katselee ihaillen juuri sitä minun peffaani.
Mitä enemmän Suomesta kirjoitetaan positiivisia juttuja sen parempi, ei sillä, mutta ei kannata yliarvioida asian merkitystä. Sanna Marinin hyvä englanti, kauniit kasvot ja naisministereistämme kertoneet jutut eivät tuoneet Suomeen yhtä ainutta euroa. Suomen hyvä maine rauhallisena, vakaana ja liberaalina oikeusvaltiona ei ole estänyt meitä häviämästä IT-alan diilejä esim. Puolalle, joka saa vähän väliä noottia sieltä suun täältä mm. oikeusvaltiokehityksestään. Ukrainan sodan alun jälkeiset länkkärifirmojen lähdöt osoittivat sen, että siellä ne suomalaisfirmatkin olivat tekemässä bisnestä, vaikka Venäjän ihmisoikeusrekordi ja hallinnon suhtautuminen esim. seksuaalivähemmistöihin on ollut surkea ja kiristyvä läpi 2010-luvun. Raha menee suht kylmästi sinne, missä sen on hyvä lisääntyä ja, ikävä kyllä, valtioiden kilpailu ulkomailta tulevista investoinneista on usein johtanut ”race to the bottom” -ilmiöön.
Totta kai me suomalaiset olemme kiinnostuneita Suomea koskevista kv-median jutuista jne., mutta kannattaa tarkastella asiaa ulkopuolisen silmin ja miettiä, miten – ja millä kiinnostuksen tasolla – itse suhtautuisi vastaavanlaiseen juttuun, joka koskee esim. jotain Slovakiaa.
Se kuinka hyvin Suomi edes tunnetaan ulkomailla, on oma juttunsa ja jota varmaan voitaisiin pyrkiä ihan organisoidusti parantamaan. Meillä oli kesällä vieraana Stokiksen yliopiston opiskelijoita ja yksi, ihan ruotsalainen opiskelija, kertoi ihmetelleensä alkuun tyttöystäväni täydellistä ruotsia… taitaa kasvavassa määrin nuorten ruotsalaistenkin tietämys Suomesta rajautua tyyliin siihen, että tietävät meidän olevan heistä itään.
Jännä kriteeristö. Itse ottaisin tuosta kolmikosta sen, jolla on luottotiedot kunnossa ja vakituinen työpaikka.
Näiden itsestäänselvyyksien lisäksi täytyyhän sinun arvioida mahdollisen vuokralaisesi käytöstä, ja todennäköisyyttä esimerkiksi erilaisille melu-, ja hajuhaitoille, sekä omaisuusvaurioille mitä saattaa aiheutua.
Ja tätäkö on vuokrantajan helpointa arvioida sukunimen perusteella? Esimerkiksi omilla lapsillani on sukunimi, joka ei ole suomalainen. Heillekö minun ei kannattaisi vuokrata asuntoa?
Ok, eli aika tyypillinen kysely, johon vastataan oman fiiliksen mukaan. Itse en kuitenkaan osaisi vastata, koska mielestäni suhtautuminen rasismiin on kansamme keskuudessa niin monitahoinen. Itse en hyväksy sitä ollenkaan, mutta en osaa sanoa, onko suhtautuminen suuressa kuvassa tarpeeksi tuomitsevaa vai ei.Asenteita/suhtautumista rasismiin. Ei tuosta nyt kovin vaikea ole ns. isoa kuvaa muodostaa. Yhtenä kysymyksenä oli mm. tämä:
"Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa".
Se voi olla yksi kriteeri, sillä omien kokemusteni mukaan tietyistä kulttuureista tulevat esimerkiksi ovat äänekkäämpiä myöhään illalla, ja nimen perusteella tätä voi arvioida. Omat lapsesi varmaan tunnet muutenkin hyvin, joten en usko että sinun tarvitsee tätä heidän kohdallaan miettiä.
Mitäs jos pitäisi valita kolmikosta Korhonen, Mäkelä, Virtanen? Kaikilla luottotiedot kunnossa ja vakityöpaikka. Millä perustein arvioisit näistä kolmesta vaihtoehdosta aiheutuvat, mahdolliset, haitat?Näiden itsestäänselvyyksien lisäksi täytyyhän sinun arvioida mahdollisen vuokralaisesi käytöstä, ja todennäköisyyttä esimerkiksi erilaisille melu-, ja hajuhaitoille, sekä omaisuusvaurioille mitä saattaa aiheutua.
Sinulla ei tainnutkaan kriteerinä olla vuokralaisesta (mahdollisesti) aiheutuvat hajuhaitat.Ensimmäiseen arvalla tai haastattelulla, tietysti jos vuokralainen on nainen niin se on myös etu.
Alemmassa sitten Korhonen jää rannalle, tietysti.
Kertoisitko vielä ne kulttuurit, joissa eniten riekutaan myöhään illalla, kun tällainen tieto ilmeisesti on olemassa?
Mitäs jos pitäisi valita kolmikosta Korhonen, Mäkelä, Virtanen? Kaikilla luottotiedot kunnossa ja vakityöpaikka. Millä perustein arvioisit näistä kolmesta vaihtoehdosta aiheutuvat, mahdolliset, haitat?
Entä jos sukunimet olisivat Korhonen, Hagert, Muhamed ja Korhonen työtön ja maksuhäiriö mutta kahdella muulla ei ja heillä lisäksi vakityöpaikat?
Kuulisin myös mielelläni, että liittyykö meluhaitat erityisesti Hagertiin ja hajuhaitat Muhamediin, vai miten nää nyt menee. Että osais toimia sitten oikein tarvittaessa.Sinulla ei tainnutkaan kriteerinä olla vuokralaisesta (mahdollisesti) aiheutuvat hajuhaitat.
Odottelen @Petri1981 vastausta myös, että millä perusteilla ne mahd. haju- ja meluhaitat ovatkin hyväksyttävissä vai ovatko ollenkaan?
Kuulisin myös mielelläni, että liittyykö meluhaitat erityisesti Hagertiin ja hajuhaitat Muhamediin, vai miten nää nyt menee. Että osais toimia sitten oikein tarvittaessa.
Suosittelen tässä vaiheessa menemään Tukholman kaduille ja kyselemään riikinruotsalaisilta, miksi he idiootit eivät jonota halpoja asuntoja Rinkebystä. Kun kerran mitään ongelmiakaan ei ole.
Nyt ei ollutkaan sellainen tilanne, että olisi tarvetta lähteä kysymään ruotsalaisilta, vaan nyt kysyttiin sinulta. Voisitko ystävällisesti vastata, kun täällä niin tietävänä asian osalta esiinnyt?
Onko tästä jotain ihan näyttöäkin? Olen jonkin verran lukenut inkluusioon liittyvää teoriaa sekä nähnyt sitä käytännössä. Toisaalta olen kyllä nähnyt niin vähän inkluusiota vielä käytännössä, etten ole muodostanut kovin jyrkkää kantaa asiaan. Näiden minun lukemieni tutkimusten perusteella oppimista tapahtuu hyvin tehokkaasti sellaisissa ryhmissä, joissa on sekoitus erilaisia oppijoita. Erityisesti heikompien taso nousee näissä ryhmissä merkittävästi, koska ryhmässä on esimerkkejä hyvistä suorituksista.Mitä tulee erityisryhmiin liittyvään pointtiisi niin sen lopettaminen taasen polkee niiden muiden oppimistuloksia. Milloin ollaan siinä tilanteessa että massojen etu menee harvan edun edelle?
Eivät opettajat inkluusiota sinänsä vastusta, eivätkä varsinkaan sen takia, että sekatasoisen ryhmän opettaminen jotenkin olisi mutkikkaampaa. Inkluusiota vastustetaan, koska kunnat käyttävät sitä säästökeinona. Silloin, kun inkluusio, lähikouluperiaate ja kolmiportaisen tuen malli aloitettiin, integroitaville oppilaille luvattiin tuki mukaan isoon ryhmään. Se tuki puuttuu, tai on pelkkää suunnitelmien kirjaamista ja kokoustamista, eli konkretia puuttuu.Onko tästä jotain ihan näyttöäkin? Olen jonkin verran lukenut inkluusioon liittyvää teoriaa sekä nähnyt sitä käytännössä. Toisaalta olen kyllä nähnyt niin vähän inkluusiota vielä käytännössä, etten ole muodostanut kovin jyrkkää kantaa asiaan. Näiden minun lukemieni tutkimusten perusteella oppimista tapahtuu hyvin tehokkaasti sellaisissa ryhmissä, joissa on sekoitus erilaisia oppijoita. Erityisesti heikompien taso nousee näissä ryhmissä merkittävästi, koska ryhmässä on esimerkkejä hyvistä suorituksista.
Opettajat yleisesti vastustavat inkluusiota ensisijaisesti sen vuoksi, että tasollisesta sekavan ryhmän opettaminen on huomattavasti monimutkaisempaa. Oppilaita täytyy laittaa toimimaan pienemmissä yksiköissä ryhmän sisällä, jotta he saavat eniten oppia irti. Suomessa on vuosien perinteet erityisluokista tai tarkkailuluokista, mutta niiden suhteen tutkimukset ovat yksiselitteisiä. Jos erityisluokan tarkoitus on se, että erityisluokalla oleva saadaan nostettua riittävän lähelle muiden tasoa, niin tässä tarkoituksessa luokka ei toimi ollenkaan. Oppimisen erot näissä luokissa vrt. sekaluokkaan ovat niin radikaalit.
Massojen etu on itselleni taas vaikeampi asia kokonaisuutena. Minä en oikein tunnista sitä, mikä olisi esimerkiksi tässä tapauksessa massojen etu. Esimerkiksi maahanmuutossa en tiedä, mikä se massojan haitta oikeasti on. Itse en luokittele sitä haitaksi yhteisössä, ettet tykkää naapureistasi. Suomessa ei ainakaan tällä hetkellä ole havaittavissa nimenomaan maahanmuuttoon kytkettävää merkittävää turvallisuusuhkaa, joka kohdistuisi massoihin. Toki tätä samanlaista argumenttia kuulee erityisesti näin kesäisin erityisesti seksuaalivähemmistöihin liittyvissä asioissa, että heidän etunsa ajaa jotenkin massojen edun ylitse. Eipä seksuaalivähemmistöt ole semmosia kulovalkean tavoin kasvavia kansakunnan osia vaan myös jatkossa heteroseksuaalit tulevat säilyttämään valtaoikeutensa ja edustuksensa määrän valtaväestössä. Yritän välttää sanomasta, että se on luonnollista, mutta eivät seksuaalivähemmistöt millään tavalla uhkaa valtaväestön valtaa.
Kuulostaa siltä, ettet ole niitä heikoimpia oppilaita tavannut. En kirjoita tätä pahalla. On sellaisiakin heikkoja oppilaita, joilla on potentiaalia, mutta valitettavasti on sellaisiakin, jotka ovat lähes menetettyjä tapauksia. Tällaiset oppilaat kaipaisivat henkilökohtaista huomiota. On se sitten henkilökohtainen tuki yleisillä tunneilla tai erityisryhmä.Onko tästä jotain ihan näyttöäkin? Olen jonkin verran lukenut inkluusioon liittyvää teoriaa sekä nähnyt sitä käytännössä. Toisaalta olen kyllä nähnyt niin vähän inkluusiota vielä käytännössä, etten ole muodostanut kovin jyrkkää kantaa asiaan. Näiden minun lukemieni tutkimusten perusteella oppimista tapahtuu hyvin tehokkaasti sellaisissa ryhmissä, joissa on sekoitus erilaisia oppijoita. Erityisesti heikompien taso nousee näissä ryhmissä merkittävästi, koska ryhmässä on esimerkkejä hyvistä suorituksista.
Saatte varmasti kaikessa rauhassa arvottaa ihmisiä sukunimen perusteella ja perustella sen itsellenne parhaaksi näkemällänne tavalla. Hupaisan perähikiäläinen ja sisäsiittoinen katsantakanta se joka tapauksessa on.
Petteri Orpon hallitukseen asia tuskin millään tapaa liittyy, vaikka hallituksessa onkin porukka jonka politiikka rakentuu täysin näiden ennakkoluulojen varaan.
Työmarkkinoista muutama pointti, kun täällä siitä on jonkun verran käyty keskustelua.
Ensinnäkin, kaikilla toimilla markkinassa on useimmiten monia puolia ja toivottu tavoite voi johtaa epätoivottuun lopputulokseen.
Tästä hyvä esimerkki on työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuumaksut sekä työttömyysvakuutuksen omavastuumaksut.
Kumpikin on luotu suojaamaan vanhenevien työntekijöiden etua ja kannustamaan työnantajia sekä pitämään huolta vanhempien työntekijöiden työkyvystä että olemaan irtisanomatta työntekijöitä työuran loppuvaiheessa.
Kuitenkin näiden systeemien insentiivi työnantajalle on selvä, irtisano työntekijä 50-53 vuoden iässä ja älä palkkaa vanhempia työntekijöitä (sekä älä palkkaa työntekijöitä joilla on taustansa tai muiden muuttajien takia potentiaalisesti haasteita selviytyä työelämässä pitkällä aikavälillä). Hyvin vastaava mekanismi on TES-palkkojen useimmiten virkaikään perustuvilla palkkataulukoilla, useilla työntekijöillä työteho laskee (ei läheskään kaikilla ja usein kokenut työntekijä on selvästi yli palkkansa arvoinen työnantajalle) iän myötä, mutta palkkataso nousee. Tällöin työnantajalla on usein insentiivi irtisanoa vanhempia työntekijöitä täysillä ikälisillä ja palkata tilalle nuorempaa porukkaa ja toisaalta taas kynnys palkata vanhempi työntekijä on hyvin korkealla, kun TES määrittää palkan korkeaksi, vaikka on vähäistä suurempi riski, että työteho ei ole yhtään kokemattomampaa ja selvästi halvempaa työntekijää korkeampi.
Sama asia on henkilöperusteisessa irtisanomisessa, sen tavoite on ylevä, suojella työntekijöitä työnantajan mielivaltaisilta irtisanomisilta.
Lopputulemana kuitenkin on se, että suojellaan niiden sluibimbien työntekijöiden työpaikkoja työttömien työnhakijoiden kustannuksella sekä nostetaan merkittävästi työnantajan kynnystä palkata uusia työntekijöitä.
Samaa kategoriaa on keskustelu siitä, kuinka "pitäisi ensin työllistää suomalaiset omat työttömät, ennen kuin "haalitaan" maahanmuuttajia".
Työttömät voi karkeasti jakaa neljään ryhmään.
Ensimmäisenä ovat ne, jotka ovat työpaikkojen välissä ja työllistyvät joka tapauksessa.
Toisena ne, joiden työllistyminen on mahdollista, mutta vaatii jotain toimenpiteitä (muutto, lisäkoulutus jne.)
Kolmantena ne, joilla on jonkin tason syrjäytymistä ja joiden työpanoksen tuottavuus ei yksinkertaisesti vastaa juuri minkään alan palkkausta.
Neljäntenä sitten se porukka, joka ihan oikeasti ei ainakaan täysiaikaiseen työhön kykene nyt, eikä todennäköisesti enää koskaan ja joista suurimman osan "oikea paikka" olisi työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ryhmät ovat käsittääkseni kaikki suunnilleen saman kokoisia, josta voi laskea sitä mikä on se todellinen työvoimapotentiaali, jota kotimaisissa työttömissä on.
Sitten toinen kysymys on se, mihin ja miten valtiovallan toimet vaikuttavat työttömyysajan pituuden ja työllistymisen todennäköisyyden osalta.
Näistä ryhmä 1 ei yleisesti tarvitse mitään tukitoimenpiteitä ja joiden työttömyysajan pituuteen kannusteet, esimerkiksi ansiosidonnaisen porrastus/lyhennys vaikuttavat.
Ryhmää 2 tukitoimenpiteet (esim. lisä- tai muuntokoulutus) auttavat, mutta joiden työttömyysajan pituuteen on muuten hankala vaikuttaa tukijärjestelmän muutoksilla (ilman rakenteellisia muutoksia, esim. varainsiirtoveron poistolla tai muulla muuttamisen kynnystä laskevalla toimenpiteellä).
Ryhmää kolme on nykyisillä työmarkkinoilla jo melkoisen haastava saada yksityiselle sektorille töihin, koska haasteet (yleensä koulutuksen puute, tässä ryhmässä ovat ne periaatteessa työkykyiset, joilla on kuitenkin taustalla ainoastaan peruskoulu) osaamisessa ovat liian kovia, kun nyky-yhteiskunnassa töiden vaatimukset ovat yhä useammin korkeita. Tässä ryhmässä työpanos hyvin harvalla alalla vastaa TES-palkan aiheuttamia kustannuksia. Tukipolitiikan muutoksilla ei ole enää juuri lainkaan vaikutusta tässä ryhmässä, eikä mitkään lyhyen tähtäimen muutkaan toimet nosta juurikaan. työllistymistodennäköisyyttä.
Ryhmän neljä työllistäminen suuressa mittakaavassa taas vaatisi jotain ihmeen tapaista ja vähintään isoja, pitkäkestoisia sekä kalliita tukitoimenpiteitä.
Tämän vuoksi olisi ihan ensin syytä ymmärtää, että työttömien muodostama työvoimapooli ei tosiasiallisesti ole rakenteellisten syiden (jäykkä työmarkkina ja jäykkä sosiaaliturva) takia lähelläkään sitä mitä virallinen työttömyysluku sanoo.
Toisena kulmana on sitten se, että on syytä tunnustaa yllä mainitut tosiasiat.
Tämä muistuttaa hyvin paljon syntyvyyskeskustelua, jossa aina argumentti maahanmuuttoa vastaan on "koitetaan nyt ensin saada ne suomalaiset lisääntymään", kuitenkin syntyvyyden merkittävä nosto on samanlainen tavoittamaton graalin malja (siinä ei ole onnistunut kantaväestön osalta mikään kehittynyt länsimaa), kuin rakenteellisen työttömyyden poisto Suomen jäykillä työmarkkinoilla.
Voidaan toki haihatella, että kyllä tuosta nuo työttömät kaikki (tai suurin osa) työllistyvät, tällä tekosyyllä voidaan lykätä maahanmuuton kasvattamista, mutta se on melkoista taikaseinä-haihattelua, vailla realiteettien tunnustamista.
Tosiasia on, että Suomessa on jo nyt länsimaaksi kohtuullisen korkea työllisyysaste (ts. kauheasti lisäpotentiaalia ei ole kaivettavissa työllisiin kotimaasta) ja kohtuullisen alhainen työttömyysaste.
Lisäksi tosiasia on, että väestö Suomessa ikääntyy hurjaa vauhtia ja henkilövaltaisille kohtuullisen matalan koulutuksen sekä tuottavuuden hoitoaloille tulemme tarvitsemaan ison määrän työvoimaa, jota ei nykyisestä työvoimapoolista ole kokonaisuudessaan millään otettavissa.
Tämän lisäksi tarvitsemme ylipäätään suhteellisesti sekä absoluuttisesti melkoisen määrän lisää työikäistä väestöä, jos meinaamme edes haaveilla siitä, että eläkeläiset saavat eläkkeensä ja sote-järjestelmän palvelutaso ei romahda.
Suomen väestöllinen huoltosuhde (työikäisten määrä vs. huollettavien eläkeläisten ja lasten määrä) on Pohjoismaiden ylivoimaisesti heikoin ja on suurin yksittäinen syy sille, että maamme velkaantuu, tekee alijäämäisiä budjetteja ja silti joutuu tinkimään palveluista, kun naapurit (jotka korjasivat huoltosuhteen maahanmuutolla jo aiemmin) porskuttavat menemään.
Toki voidaan pistää sormet korviin ja toivoa parasta, mutta siinä käy lopulta kuin housuun kusemisessa pakkasella.