Tässä linkissä Jyrki Lehtolan kannanotto maalittamiseen ja vähän muuhunkin. Lehtola ei aina osu ironiassaan, mutta nyt menee pari keskelle taulua ja pari kasia siinä sivussa.
Hallitus on vasta parin viikon ikäinen, mutta paljon on jo saatu aikaan, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.
www.is.fi
Ilman sarvia ja hampaita: Vääntäkää nyt joku rautalangasta tällaiselle analogisessa ajassa elävälle pierulle, mitä maalittaminen tarkoittaa?
Ymmärrän toki kausaliteetin mitä tapahtuu, kun esimerkiksi tässä esillä olleessa Ida Erämaan tapauksessa vaikka Sebastian Tynkkynen nostaa asian esille: anonyymejä ja vähemmän anonyymejä häiriköitä ilmestyy kirjoittamaan törkeyksiä ko. henkilölle.
Jos tämä lasketaan Tynkkysen viaksi, niin menettääkö suuren seuraajamäärän henkilö oikeuden nostaa yksittäisiä itselleen epämiellyttäviä asioita ja niihin liittyviä henkilöitä esille? Mikä on tämä kriittinen seurajamäärä, jonka jälkeen tapahtuu maalitusta?
Toinen herännyt kysymys on se, että toimittaja on kirjoittanut mielipiteensä yhteen Suomen suurimpiin kuuluvista lehdistä, ja lisäksi vielä henkilökohtaiselle sosiaalisen median tililleen? Eikö näiden perimmäinen tarkoitus ole, että ne saavuttavat mahdollisimman laajan tietoisuuden?
Vai onko tässä nimenomaisessa tapauksessa ongelma se, että nämä "maalittajat" ovat kansanedustajia? Useampi pöyristyjä on nostanut esille myös sen, että toimittaja on nuori nainen? Pitäisikö nuoria naisia siis kohdella jotenkin eri tavalla? Saako kansanedustaja puolustautua valheellisia väittämiä vastaan, jos "vastustaja" on toimittaja, saatika nuori ja naispuoleinen?
Korostan edelleen, tiedän kyllä mitä tällainen tikun nokkaan nostaminen sosiaalisessa mediassa aiheuttaa, ja se on erittäin perseestä, mutta mielestäni se kuuluu pelin henkeen. Törkeyksiä täytyy sietää, ja jos vastaanottaa selkeästi uhkauksia tai muuta lainvastaista, niin näistä tulee tehdä rikosilmoitus.
Tässä on niin paljon kaksoisstandardeja ja epäjohdonmukaisuuksia, etten millään saa kaikkia edes aukikirjoitettua.