Kotimainen maatalous on ikävä kyllä "tapettu" jo vuosia sitten. Kohta ei voi enää puhua kotimaisesta tuotannosta . Sen verran kovaa tahtia tiloja joutuu pistämään "pönkän" ovelle . Ikävä sanoa mutta Kepu pyllisti omilleen aikapahasti.
Tässä viime sivuilla on jonkin verran ollut asiaa maataloudesta, joten heitetään omakin lusikka soppaan. Ehdottomasti rakenteellisiin uudistuksiin täytyisi ryhtyä. Olen itse jonkin verran ollut tekemisissä maataloutta harjoittavien yritysten kanssa ja itselleni on muodostunut käsitys siitä, että vähän on jakautunut kahtia maatalousyrittäjät. Kepu monesti käyttää tätä argumenttia, jossa kerrotaan kuinka paljon tilat ovat taas vähentyneet. Tämä on mielestäni vähän huono argumentti. Käytännössä kun joku lopettaa, siirtyy hänen maat jollekin toiselle, joka laajentaa. Tuo on ihan normaalia kehitystä.
Lähtökohta, jossa maatalousyrittäjien määrä pitäisi olla jotenkin vakio, on vähän erikoinen. Tähän samaan syyhyn pohjautuu monen ongelmissa olevan tilan ongelmat. Toimintaa ei ole kehitetty vuosikymmeniin ja muistellaan kaiholla sitä, kuinka se toiminta on ennen elättänyt. Pitäisi pysyä kehityksen kelkassa. Onhan teollisuudestakin 50 vuoden aikana poistunut työpaikkoja toisaalta ja syntynyt uusia toisaalle. Ne menestyneet maatalousyrittäjät joita minä olen kohdannut, ovat usein joko suuria yksiköitä, tai sitten he harjoittavat hyvin monipuolista yritystoimintaa sen maatalouden ympärillä.
Liian suurissa yksiköissä on toki ongelmansa, enkä usko maataloudessakaan ylisuurten yksiköiden olevan avain onneen, mutta kasvava ja uudistuva liiketoiminta on liki jokaisen yritystoiminnan ehto ja kyllä tällaiset tuntuvat pärjäävän maataloudessakin pieniä paikallaan polkevia paremmin, vaikka tosin on olemassa myös niitä, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin liikaa investointua. Mutta ei nuo onnistumiset ja epäonnistumiset lopulta paljoa eroa muusta yritystoiminnasta mitä olen sivusta seurannut. Hieman on myös nähtävissä sitä, että liki kaikki alkaa alalle rakkaudesta lajiin, mutta eivät he välttämättä luonteeltaan ole kovin yrittäjämäisiä. Tässä viimeisessä on jonkin verran ollut muutosta huomattavissa siten, että nuoret ovat huomattavasti fiksumpia. Vanhempi väestö on enemmänkin sitä, että ajatellaan että riittää kun osaa lypsää ja sitten haetaan miljoonan laina navettaan, ilman että ymmärretään perus käsitteitä vaikkapa kannattavuuslaskelmista.
En näe itse mahdollisuutta puuttua tilanteeseen mitenkään minimihintoja määrittelemällä tai muutenkaan markkinoita reguloimalla. Olen periaatteessa
@erku n kanssa samaa mieltä, että markkinaehtoisuus tulisi olla se lähtökohta. Alaa kuitenkin tuetaan EU:n tasolla, joten tukipolitiikan merkitystä ei voida sivuuttaa. Itse lähtisin ennemmin uudistamaan hyvin vahvasti sitä, miten niitä tukia jaetaan, siinä määrin kun se on siis EU säädösten puitteissa mahdollista. Maatalouteenhan jaetaan nykyään tukia tuotantoon ja investointeihin. Näillä investointituilla olisi mielestäni mahdollista reagoida tilanteeseen paremmin. Näitä lukitaan nykyisin hyvin pitkiksi ajoiksi ja se on johtanut tilanteeseen, jossa tukia varataan sellaiselle sektorille, jolla on ylituotantoa. Tällainen voi olla vaikka maidontuotanto. Oikein siis kannustetaan investoimaan tuotantoon, johon ei ole markkinaehtoista tarvetta. Maatilalla voi nykyään tehdä niin paljon muutakin. Jonkin verran on viime aikoina jaettu tukia esimerkiksi sähköntuotantoon, joka on tietysti ollut näillä sähkön hinnoilla monelle fiksu investointi. Näissä investointituissa pitäisi vain olla enemmän reagointikykyä. Tuotannon tuet helposti näivettävät alaa, mutta investointituilla on onnistuessaan uutta luova vaikutus.
En ole silti täysin sitä mieltä, että maatalous on ala siinä missä muutkin. Kyllä omavaraisuus ruuan tuotannossa on asia, joka tulee turvata. Mutta kyllä se turvaaminen tulee tapahtua siten, että se tuotanto kehittyy ja pärjää tulevaisuudessa aina vain paremmin ilman tukia. Tähän tarvitaan jonkinlaista markkinoiden uudistamista ja selkeää tuottavuutta parantavaa tukipolitiikkaa. Suomalaisella maataloudella on kuitenkin mahdollisuutensa. Ilmastonmuutoksen myötä monet etelämmät maat ovat ongelmissa ruuan tuotannon kanssa. Mielestäni maatalous on vähän sama asia kuin syrjäseudut yleensäkin. On tärkeää ettei nämä autioidu, vaan Suomi tulisi pysyä asuttuna laajemmin tulevaisuudessakin. En kuitenkaan kannata sitä, että esimerkiksi ihmisen asumista tuollaisilla alueilla alettaisiin tukea. Mielestäni kaikki lähtee sieltä investointien tukemisesta. Luodaan vahvat edellytykset investoinneille muuttotappioalueille ja täten sinne syntyy työtä ja hyvinvointia. Sama maatalouden kanssa. Panostetaan siihen että ala kehittyy ja tilat investoivat. Ei siihen, että pidetään jokainen tuottamaton yksikkö pystyssä. Maataloustukia ei voi verrata sosiaalitukiin. Oikeus olla maanviljelijä ei sama kuin ihmisen oikeus toimeentuloon. Valtio ei voi siis lähteä siitä, että jokaisen mahdollisuus harjoittaa maanviljelyä turvataan. Isossa kuvassa ruuantuotannon omavaraisuus tulee kuitenkin turvata. Tätä ei kuitenkaan voida tarkastella maataloustuottajien määrän perusteella.
