Juhannussaunan saa etupainotteisesti ja edustajiensa välityksellä, jos katsoo A-studiota. Studiossa löylyttelee neljä puheenjohtajaa, joista kaksi on suhteellisen samaa mieltä ja kaksi eri mieltä. Keskustelusta puuttuu demarien puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, onko kysytty, on toinen asia. Popparit kannattaa valmistaa, jos haluaa nauttia politiikan liveshowsta.
Andersson maalailee jo kuvaa siitä, että ihmiset itse asiassa jäävät odottelemaan kokoaikatyötä hallituksen tekemien toimeentuloleikkausten vuoksi. Ja tietysti vastapuoli on sitä mieltä, että leikkaukset kohdistuvat kannustinloukkuihin, joten työllisyys lisääntyy ainakin sen 70 000.
Tässä vaiheessa työllisyystoimenpiteiden vaikuttavuusarvio on peräisin VVM:ltä. Eli meillä pitäisi olla syytä uskoa, että tämä arvio on tehty oikein. Leikkauslistat voisivat olla erilaisia ja näissä ollaan tekemisessä puhtaan politiikan kanssa. Veronkevennykset ovat myös rahaa, joka tulee kansalaisille. Tuskin paljoa siitä kertyy /kansalainen, mutta tällaiseen viestiin on totuttava.
Saarikko on elementissään ja samalla asemoi puolueensa tiukemmin vasemmistoon. Andersson on aina siinä, missä on ollutkin ja hänen viestinsä uppoaa kansalaisiin kuin häkä. Verojen korottaminen on aina ollut vasemmiston keino reagoida säästöpuheeseen, koska Suomessa on ihmisiä, joilla kuulemma on liikaa rahaa. Mutta on myös veroja, joiden epäoikeudenmukaisuudesta ei oikein kukaan viitsi puhua, koska nyt ollaan taas kriisitilanteessa: esimerkkinä perintövero tai kiinteistövero haja-asutusalueella.
Näin tämä eräänlainen asemasota etenee, otetaan positiot, liikutaan niissä ja käytetään vahvaa retoriikkaa. Siellä jossakin kansalaisen sydämessä liikahtaa ja tietty puheenvuoro herättää mieltymystä, toiseen mielipiteeseen taas suhtaudutaan kavahtaen. Tämän hallituksen halu säästää eläkeläisten tunteita on merkille pantavaa, vaikka VVM paalutti hyvin selkeän säästökohteen, mutta se ei nyt ottanut tulta: eläkkeiden indeksikorotukset jäädytetään.
Vasemmisto haluaa säästää käymällä kansalaisten taskulla, oikeisto taas haluaa panna työttömät etsimään ja vastaanottamaan töitä. Jännittävää on nähdä, miten asiassa onnistutaan. Työllisyyspolitiikka on sektori, jossa yleensä jokainen hallitus epäonnistuu, mutta tiedetään toki, miten tavoitteessa onnistuttaisiin. Laitetaan tukityöllistämiseen suuria satsauksia, sillä tavoin voidaan lukuja kaunistaa.
Jokainen keskustelijoista tietää työllistämiseen liittyvät faktat. Työllistäminen on mahdollista vain osalle työttömistä. On siten erinomaisen järkevää esittää ensin työttömyyteen liittyviä lukuja, työttömien määrä on hyvä lähtökohta. Meillä on niin- ja -niin paljon työttömiä. Kansalaisessa herää tässä vaiheessa ihmetys: kuinka on mahdollista...
Ja sitten tullaan ratkaisun kanssa: kannustinloukut vs. tukityöllistäminen/asumistuen lisääminen. Tässä ei olla tekemisessä minkään Liisan ihmemaailman kanssa, ollaan aivan tutulla maaperällä. Joudutaan pohtimaan ihmisten suhdetta työhön ja valintoihin. Asumistuki on hankala probleemi: oikeistolainen mielellään nyrpistelee, kun kuulee sanan tuki. Vasemmistolaiselle se on itsestäänselvyys.
Päätöksenteon pitäisi olla täysin ideologiavapaata. Ratkaistavat ongelmat ovat teknisiä, suhtautuminen pragmaattista. Asumistuen suhteen pitäisi harkita eräänlaista kaksoiskannustinta: sitä voisi nostaa, jos ihminen saa työtä. Ja jos ei, silloin tuki laskee. Tuki ei ole oikeiston tapaan paha asia, vaan tekninen kysymys. Asumisen kalleuteen voidaan tietysti vaikuttaa myös veronkevennyksin. Eli valtio antaa toisella kädellä, toisella ottaa.
Toisaaltapuolen, näkevätkö ihmiset asiat samaan tapaan. Jos asumistuki tulee joka kuukausi tilille, se on konkreettinen fakta, joka on helppo havaita. Mutta suhtaudutaanko veronkevennyksiin samoin? Itse en juurikaan piittaa palkkaan liittyvistä veronkevennyksistä. Progressio korjaa hedelmät, joten kaikkinainen tulopolitiikka on samantekevää. Ajattelevatko muut samoin?
Asumistukea tarvitsevalle ajatusmaailma on varmaan erilainen. Johtaako se Anderssonin kuvaamaan arjen tilanteeseen, jossa työtön etsiikin vain kokopäivätyötä, koska ainoastaan sillä voidaan omaa taloudellista tilannetta kohentaa? Tällöin hallitus on epäonnistunut politiikassaan, ellei sitten ole niin, että poliittiseen harkintaan on lirahtanut vähän ideologiaa mukaan?