Keskustelu pyörii paljolti työttömyysturvan ympärillä. Itse olen edelleen lyhyesti sitä mieltä, että keinot ovat kovat ja kuten sanoin, niiden on johdettava tukien varassa elävien laskuun, muuten tässä on epäonnistuttu. Itse korostan kuitenkin vahvasti yksilön vastuuta ja tämä tulisi ottaa huomioon koko laajassa muutoksessa. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan tue nykyisen kaltaista yhteiskuntaa, jossa massiivisilla veroilla pakotetaan ihmiset osallistumaan yhteiskunnan ylläpitoon. Tästä poiketen haluaisin yhteiskunnan, jossa annetaan helpotuksia niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta omasta tulevaisuudesta.
Vaikka keskustelu onkin pyörinyt paljon työttömien ympärillä, järjestelmän iso ongelma on se, että konkreettisesti liki kaikki ovat vähintään epäsuorasti tukien ja etuuksien varassa ainakin jossain vaiheessa elinkaarta. Tämän vuoksi toivon, että kaikkia halukkaita kannustettaisiin enemmän ottamaan itsenäistä roolia omasta pärjäämisestä nyt ja tulevaisuudessa ja tällaiset olisivat porkkanansa ansainneet.
Yksi esimerkki on osakesäästötili ja eläkejärjestelmä. Eläkepommi tikittää ja mielestäni valtion ei pitäisi taata tulevaisuudessa kenellekään palkansaajalle kuin indeksiin sidottu minimieläke. Tämä johtaisi työn sivukulujen laskuun ja palkansaajan pitäisi itse sijoittaa elämänsä aikana tuo oma osuutensa ja ottaa vastuu siitä, että hän kuormittaa järjestelmää tulevaisuudessa mahdollisimman vähän. Hyvätuloisten eläkkeiden maksu eläkejärjestelmän kautta kun kuormittaa järjestelmää melkoisesti. Luonnollisesti tämä "omavastuu" osuus kasvaisi tulojen myötä. Tämäkin olisi todellisuudessa hyvätuloisten kädenojennus yhteiskunnalle, mutta vasemmisto näkisi sen luultavasti epäoikeudenmukaisena, sillä se voisi johtaa verojen laskuun ja se johtaisi siihen, että suurituloisempien ostovoima kasvaisi. Se toisi kuitenkin myös vastuun siitä, että osa tuosta ostovoimasta tulisi sijoittaa tavalla tai toisella eläkevarojen kerryttämiseen.
Toinen mielestäni ongelmallinen on opintotuet. Suomen järjestelmä pitäisi luoda enemmän sille pohjalle, että opiskelu kustannetaan lainalla, jonka valtio takaa jokaiselle halukkaalle. Valmistuttuaan jokainen sitten maksaa tämän lainansa pois. Ei siis kerätä verorahoin taas rahaa nykyiseen himmeliin, vaan vastuullistetaan opiskelijat ottamaan vastuu siitä, että he ilmaisen koulutuksen saadessaan myös sitoutuvat sen myöhemmin maksamaan. Tällöin esimerkiksi sillä ei olisi merkitystä, muuttaako opiskelija ulkomaille. Sille osalle joka jää opiskelusta huolimatta työelämän ulkopuolelle, valtio mahdollistaisi tuon lainan maksun ainakin jossain suhteessa.
Karsastan sitä ajatusta, jossa yhteiskunnan maksajia kohtaan hyökätään ja argumentein, etteivät he osallistu tarpeeksi. Itse haluan ainakin osallistua vieläkin enemmän, mutta en maksamalla veroja, vaan ottamalla enemmän vastuuta itsestäni, kuin valtio on valmis minulle antamaan. Täten kuormittaisin yhteiskuntaa mahdollisimman vähän ja heikommassa asemassa oleville jäisi enemmän jaettavaa. Tähän viimeiseen lauseeseen vedoten annan tukeni hallituksen ohjelmalle, mutta korostan sitä, että sen on tuotava tulosta. Työmarkkinoiden on muututtava joustavammiksi ja työttömyyden on laskettava ja kannustinloukkujen on poistuttava, muuten tämä johtaa vaan työttömien tilanteen kurjistumiseen. Joka tapauksessa, enemmän vastuuta niille, jotka sitä pystyvät kantamaan, tätä kautta halvempi hyvinvointiyhteiskunta ja vähemmän veroja. Lähtökohtaisesti täällä on kuitenkin enemmän niitä, jotka pystyvät ottamaan sitä vastuuta, kuin niitä jotka eivät pysty. Joten ei rakenneta tätä yhteiskuntaa enää valtiorahoitteiseksi ja aletaan arvostaa heitä, jotka tämän yhteiskunnan kustantavat, vaikka heidän tulot sitten olisivatkin suurempia kuin omat tulot.