A-studiossa Li on jälleen asian päällä. Itse olen vuosia ajatellut, että jokaisen ihmisen olisi hyvä kokea elämässään yksi pidempi työttömyysjakso sekä tippua oikeasti näiden viimesijaisten tukien varaan. Olen todennut sivusta seuraten, että ihminen, joka ei tällaista kokemusta saa, elää vuodesta toiseen todella virheellisessä käsityksessä. Oikeiston perusongelma on isossa mittakaavassa itselleni se, että niillä, joilla menee jo valmiiksi ihan aidosti huonosti, ei heillä ole aitoja voimavaroja lähteä taistelemaan. Heistä säästäminen maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti ja se saavutettu säästö ei kompensoi sitä muutamaa ja harvaa, jotka sitten oikeasti nousevat sinne työelämään.
Kannustinloukut ovat tosiasia, mutta oikeiston ensisijainen malli on se, että tukea pienennetään, jolloin työn vastaanottaminen missä tahansa muodossa on kannustavaa. Jos ajatellaan yksinkertaisesti niin jos tuloni ovat 0 niin 4 tunnin sijaisuus opettajana on kannustava, koska se on enemmän kuin 0 €. Isossa kuvassa kyseessä on kuitenkin se, että yhteiskunta ei tule koskaan viimesijaisesti maksamaan 0 €, joten tosiasiallisesti on mahdollista, että tuen pienentäminen ainoastaan kannustavaa odottamaan mehevämpiä työtarjouksia eli kokoaikaista työtä. Työmarkkinoilla on myös viime vuosien tuotteena syntynyt erittäin voimakas välityömarkkina, jota edustavat esimerkiksi kaupan ala sekä ravintola-ala. Näissä töissä on jatkuva tarve isolle määrälle ihmisiä, mutta ei ole kykyä tai halua varsinaisesti tarjota kokoaikaista työtä kovinkaan monelle. Näinpä tosiasiallisesti ihmiset, jotka toimivat näillä aloilla, ovat usein siellä enemmän ja vähemmän täydentämässä jotain muuta tukea. Opiskelijat ovat työelämässä näillä aloilla täydentämässä opintotukea jne.
Kun faktat ovat tiedossa niin yleistason tuen heikentäminen johtaa lähes järjestäen siihen, että koulutettua työvoimaa, jotka tarvitsevat ja voivat tehdä täysipäiväistä työtä, ajetaan tekemään töitä näille aloille, jotka eivät faktuaalisesti paranna yhtään hänen asemaansa työmarkkinoilla. Esimerkiksi maisterin tutkinnon tehnyttä ei ole mitään järkeä pitää tienaamassa kaupassa kassatöissä, koska se on inhimillinen kulu ja totaalinen tuhlaus, sillä työ ei vastaa hänen koulutustaan, osaamistaan eikä intressejään. Toisin kuin väitetään niin nykypäivän työssä osaaminen ja osaamisen laatu määrittelevät enemmän kuin se, että olet tehnyt työtä. Useimmilla asiantuntija-aloilla katsotaan aika kieroon tyyppiä, joka on ollut työuransa kaupassa töissä kun ei ole muuta saanut, mutta haluaisi työllistyä kuitenkin asiantuntijatöihin tutkinnon mukaisesti. Kokemuksen laatu ratkaisee työmarkkinoilla huomattavan paljon - ei siis ole yhdentekevää onko kokemuksesi kaupan kassalta vai opettajan sijaisuuksista, jos haluat opettajaksi.
Painostuskeinot johtavat ilman kynsiä ja hampaita siihen, että ihmiset, joiden ei kuulu olla välityömarkkinoilla, menevät sinne. Tämä romuttaa näiden ihmisten henkilökohtaisen talouden JA sen lisäksi se vaikeuttaa oikeasti työllistymistä omaa koulutusta ja osaamista vastaaviin hommiin. Tämä oikeustohallitus tuntee jälleen kerran ainoastaan taloudellisen kannustinloukun asian positiivisessa merkityksessä, mutta se unohtaa tosielämän kannustinloukut, joita ei voi laskea makrotasolla. Olen erikoistunut henkilökohtaisiin esimerkkeihin, mutta esimerkiksi itse olen nyt valmistunut vastikään maisteriksi vasta hyvällä aikuisiällä. Jotta voisin saada viran/tehtävän ihan koulutustani vastaavasta työstä niin minun on pystyttävä sitoutumaan sellaisiin tehtäviin, jotka tukevat tätä tavoitetta. Ensisijaisesti sellaisia ovat lyhyet ja pitkäaikaiset sijaisuudet. Tällainen toiminta edesauttaa merkittävällä tavalla sitä, että voisin työllistyä koulutustani vastaavaan tehtävään. Käytännössä kuitenkin joudun irtisanoutumaan nykyisestä vakipestistäni asiakaspalvelussa, koska
a) en jaksaisi tehdä työtä edes 50 % työajalla ja samalla olla valmiudessa tekemään sijaisuuksia
b) nykyinen työtehtäväni ei edes ajatuksellisella tasolla tule johtamaan siihen, että työllistyisin opettajaksi
c) tutkintoni vaatii täydennystä, jotta olen kattavammin opettajana käytettävissä eli lisää substanssiaineita.
Tällaisessa tilanteessahan tällainen kannustava työttömyysturvan malli kannustaa minua erittäin voimakkaasti pitämään keinolla millä hyvänsä kiinni nykyisestä työstäni. Se ei kuitenkaan tosiasiallisesti tule johtamaan minun kannaltani suotuisaan lopputulokseen. Tällaisiakin loukkuja on olemassa ja oikeiston vastaukset niihin ovat aika sumeita ja epätodellisia.
