Yksittäisen ihmisen työnsankaruus tai karttaminen ei ratkaise valtiontalouden ongelmia:
Työryhmä selvitti kannustinloukkujen purkamista laajasti - päätöksiä puolivälitarkastelussa - Valtiovarainministeriö
Aluksi pohditaan asioita yleisellä tasolla, mutta keskusteluun tälläkin saadaan substanssia. Sen jälkeen käydään klikkaamassa pienellä painettu präntti eli liitteet. Hauskana yksityiskohtana on se, että ex-vvm Saarikko oli tietysti mukana työryhmän valmistelussa (2017). Faktat ovat tiedossa ja sitten niiden toteutusaikeet tulevat yllätyksenä. Kuin lumisateet syksyllä.
Asumistuesta puhuttaessa mietinnössä todetaan, että tulosidonnaisuuden kiristäminen voi parantaa kokoaikatyön vastaanottamista, mutta taas heikentää osa-aikatyön vastaanottamista. Tämä liite on erityisen valaiseva:
https://vm.fi/documents/10623/37799...oukkuselvityksen-liitteet.pdf?t=1576755373000
Asiantuntijoiden joukossa on Soininvaara. Tämä jälleen pienenä detaljina. Joka tapauksessa, tilastollisen materiaalin pohjalta tehdään johtopäätöksiä, jotka ovat kiintoisia, mutta heittävät märän rätin niiden päälle, jotka toivovat yksinkertaisia ratkaisuja.
Esimerkkinä: työttömyysturvan suojaosan nostaminen vaikuttaa negatiivisesti kokoaikatyön vastaanottamiseen. Työllisyysvaikutus, jos suojaosa nostettaisiin 600 euroon, olisi n. 3500 työpaikkaa. Silloin ihmisen kannattaisi tehdä enemmän osa-aikaisiä töitä. Ja sitten voidaan miettiä sitä, mitkä ovat ne alat, jotka erityisesti hyötyisivät osa-aikatyön parantuneesta kiinnostavuudesta.
Kannustinloukkuja ei voida purkaa kokonaan. Työryhmän mukaan myös verotuksen keventäminen ei ole tehokas tapa kannustinloukkujen purkamiseen, koska veronkevennyksiä ei voida kohdistaa vain niille, joilla kannustinloukkuja on. Pitäisi tässäkin valita, halutaanko lisätä tehottomasti työpaikkojen määrää, vai halutaanko, että suorat vaikutukset valtiontalouteen olisivat pienemmät. Toiveena on tietenkin positiivinen kierre, lisääntyneet verotulot kompensoivat sitä, että toimenpiteet eivät olekaan täysin kohdentuvia.
Erityisen mielenkiintoista on se, että heikosti koulutetut ihmiset ovat myös vähemmän kiinnostuneita koulutuksesta. Tämä taas johtuu siitä, että odotettavissa oleva työpalkka koulutuksen jälkeen ei ole kovin suuri. Voitaneen myös lisätä: palkka ei kestä kovin kauaa ennen eläköitymistä. Koulutus pitäisi myös suunnata aloille, joilla on merkittävä työvoimapula ja jotka eivät vaadi kovin pitkää koulutusta.
Näiden erittäin mielenkiintoisten taloudellisten laskelmien ohella voidaan tietenkin kysyä, kuinka moni on vielä valmis tinkimään elintasostaan, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Tällaisiakin ihmisiä on olemassa ja silloin tullaan sellaisten henkilökohtaisten syiden valikoimaan, joihin ei voida vaikuttaa. Joku voi esimerkiksi pelätä työn vastaanottamista, koska ei koe olevansa tarpeeksi hyvä missään työssä. Toiset taas ovat latentisti sairaita eli alentuneesti työkykyisiä yms.
Olipa sitten mikä tahansa keino kannustimien purkamiseen olemassa, sillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi aktiivinen koulutuspolitiikka johtaa siihen, että alueellinen liikkuvuus vähenee. Ideaalina olisi se, että ihmiset muuttavat työn perässä myös maakunnasta toiseen. Työn perässä muuttaminen on helppoa ymmärtää vaikeaksi probleemiksi, mitä enemmän taloudessa on ihmisiä. Yksinasuva kaupunkilainen vailla vahvoja sosiaalisia suhteita voi lähteä heti työn perässä muualle. Mutta entä puolison työ, lasten harrastukset ja kaverit: tässäkin on ongelma, joka on ratkaisematon.
On ymmärrettävää, että maahanmuutto nähdään erittäin tärkeänä asiana työllisyysasteen nostamisessa ja ennen kaikkea työvoiman saamisessa. Maahantulija ei tiedä välttämättä mitään Suomen sosiaalihimmelistä ja hän voi siirtyä minne vain työn perässä. Koulutus on olemassa, kielitaitoa ei, mutta koska työn asettamat vaatimukset ovat erilaisia aloista riippuen, maahanmuutto on aidosti merkittävä tekijä Suomen jähmeän sosiaalijärjestelmän sivuuttavana tekijänä.
Jos ei suomalaisen kannata ottaa vastaan työtä, on löydettävä siihen ihmisiä, jotka vastaanottavat sitä. Kannustinloukkujen purkaminen on hidasta työtä, yksi hallitus voi tehdä vain pienen osan siitä. Purkamista on jatkettava, jo siksi, että maahanmuuttajat eivät liian pian oppisi maan tavoille.