Se on totta, että omassa asiakaskunnassa, joka koostuu lähinnä isoista vientiteollisuusfirmoista, näkyy huolestuttavia merkkejä. Tähän malliin on lomautettu ja irtisanottu tuotekehitystä viimeksi 1990-luvun alun lamassa.
Varmaan muutoksia on tapahtunut tässä välissäkin, ne eivät vaan ole osuneet omiin silmiin, mutta yleensä tuotekehitys on ollut se viimeinen linnake, josta on haluttu pitää kiinni.
Tuotekehityksen vähentäminen ei kerro hyvää uskosta tulevaisuuteen.
Hyväksi puoleksi voisi tietysti sanoa sen, että ohjelmistokehittäjistä ei tällä hetkellä ole pulaa vaan ylitarjontaa, jos vain olisi uusia asiakkuuksia!
Täytyy muistaa, ettei hallituksen toimet vaikuta valtion talouteen näin nopealla aikataululla. Nykyisen talousbudjetin pohja on edellisen hallituksen vuonna 2022 tekemä, ja suurilta osin vieläkin mennään sen pohjalta. Toki Suomen nykytilanteeseen vaikuttaa valtavasti enemmän 3-10 vuotta sitten tehty politiikka kuin 0-3 vuotta sitten tehty, vaikka toki SOTE on valtavassa roolissa.
Toisekseen sitten teollisuustalvi on maailmanlaajuinen ilmiö, ja tähän nyt ei ole voinut vaikuttaa edes ne edelliset hallitukset. Maailma on enemmän tai vähemmän lamassa tällä hetkellä, ja Suomi pienenä avoimena valtiona tästä kärsii suhteessa enemmän. Valitettavasti myös EU on ideologiassaan jäänyt suurempien talousmahtien jalkoihin ja USA:n sekä Kiinan harjoittama protektiivisempi talouspolitiikka lisää Euroopan teollisuustalvea.
Juuri tällä hetkellä teollisuuden tulevaisuuden näkymiin vaikuttaa suuresti laman lisäksi Kiinan elvytys ja USA:n presidentinvaalit. Kiina harjoittaa protektiivista talouspolitiikkaa elvyttämällä omaa tuotantoaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtio maksaa yrityksille valtavia tukia joiden avulla yritykset voivat myydä tuotantoaan polkuhintaan eimerkiksi Eurooppaan. Tämä luonnollisesti tarkoittaa eurooppalaisen tuotannon hintakilpailukyvyn romahtamista.
USA:n presidentinvaalit on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta se etenkin vaikuttaa Eurooppalaisen teollisuuden näkymiin. Yhdysvalloista on tullut teknologinen edelläkävijä ja me eurooppalaiset olemme jääneet enemmän duunarin osaan. Me tuotetaan heille terästä, autoja, vaatteita ja käsilaukkuja. Heikäläisten presidentinvaaleissa tilanne on se, että toinen ehdokas pyrkii muuttamaan valtion ansaintalogiikkaa madaltamalla verotusta ja korottamalla tuontitulleja. Tämä olisi luonnollisesti entisestään huono asia eurooppalaisille duunareille ja tuottajille koska meidän tuotannon hintakilpailukyky heikkenisi. Toinen ehdokas taas pyrkii kasvattamaan yritysten verotusta ja lisäämään valtion tuloja tätä kautta. Tämä taas luonnollisesti heikentäisi yritysten asemaa ja heidän tekemiään tilauksia meiltä duunareilta.
Toki taustalla on isona myös Venäjän putoaminen pois viennistä ja tuonnista. Enää emme tuonne kykene tuotteitamme viemään ja suomalaiset yritykset asemoituivat arvoketjussa sinne puoliväliin jalostajiksi, eli me jalostimme venäläisestä raaka-aineesta materiaalia ulkomaille, esimerkiksi puusta. Tämä toiminta meillä heikentää vientiä varsinkin sitten kun vienti taas vetää, ellemme saa lisättyä kotimaista tuotantoa tai saaneeksi materiaaleja muualta.
Eurooppa on tässä kokonaisuudessa hyvin hankalassa asemassa ja ehkä meidänkin tulisi pohtia protektiivisempaa talouspolitiikkaa. Nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia asioita, etteivät nämä ole sen paremmin nykyisen kuin edellisten hallituksien syy-seuraus listoilla. Ehkä sen verran toki on, että Suomessa protektiivisuudesta on haluttu luopua ja yritystukia pienentää. Tämä lisää meidän sisämarkkinan heikkoutta.
Kiire tässä kuitenkin alkaa olla sekä EU:lla, että sen jäsenvaltioilla. Suomi on valahtamassa taloudellisesti osaksi Itä-Eurooppaa ja se on kehityskulkuna sellainen joka viimeistään lopettaa Suomen valtion sellaisena kuin me sen nyt tunnemme - toki voidaan kysyä, olisiko tämä välttämättä pahasta? Suomessa työnteon kannustimet ovat valitettavan heikot. Ne ihmiset joilla ei ole motivaatiota työn tekemiseen eivät sitä tee, ja ne jotka kuitenkin tekevät pyrkivät pääsemään työnteosta taloudelliseen vapauteen tai siirtymään muualle avoimessa maailmassa. Samaan aikaan me keskitymme riitelemään keskenämme, jonka suurin syy lienee meidän koulutusjärjestelmäämme istutettu sosialistisuus ja valtakunnallisesti heikko ymmärrys taloudesta - jota meillä ei juuri koulussa opeteta saati julkisuudessa käydä todellista diskurssia. Yhdeksän kertaa kymmenestä kerrasta kun meikäläinen media pyytää mielipidettä ekonomistilta, on se ekonomisti joka on esimerkiksi SDP:n jäsenlistoilla. Riippumattomuutta tai monimuotoisuutta meillä ei julkisessa talouskeskustelussa juuri ole. Se monimuotoisuus on meiltä karkotettu jo ulkomaille.
Siitä olen samaa mieltä, että meillä alkaa olla kiire. Omassa kuplassa on noussut jo hyvin moni pohtimaa sitä, että jättäisi hyvinvointivaltion rahoittamisen muiden ongelmaksi. Nykyinen työelämä, suomalainen verotus, avoin Eurooppa, lapsettomuus/vähälapsisuus, romuttuva eläkejärjestelmä ja suurten ikäluokkien vaurastuminen antavat tällaisille ajatuksille loistavan kasvualustan.
Monesti on sanottu, että Suomen Kokoomus on enemmän vasemmalla kuin ruotsalaiset Demarit. Pitkään olemme asian kanssa selvinneet, mutta nyt alkaa olla jo kiire koko poliittisella kentällä - jotta muutokset ehtivät käytäntöön sopivassa aikataulussa. Itse pidän tällä hetkellä todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että jos me onnistutaan valtiontalous pelastamaan tulee se meidän valtion konkurssin kautta. Tämän jälkeen meille voisi syntyä yhteinen tahtotila rakentaa kokonaan uusi, taloudellisesti kestävä nyky-Suomi.
