Pidän näkemykseni ja toivon Kaikkosen tavoin, että Tp-utvan ovi pysyköön kiinni niin kauan kuin sieltä tulee ulos yhteinen linja, jonka takana seistään. Kyllä tuo samainen hallitus kykenee seisomaan saman talouspolitiikankin takana, niin kyllä se pystyy tekemään sen myös ulkopolitiikassa, kun toiminta on oikein johdettua ja avainhenkilöt sitoutettu noudattamaan sitä.
Talouspolitiikassa Kokoomuksen ja RKP:n sekä täyskonservatiivisten puolueiden on ollut suhteellisen helppo löytää talouslinja. Ulkopolitiikassa se tulee olemaan maailman muutoksessa yhä haastavampaa. Olen samaa mieltä jokaisen kanssa, jonka mielestä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on syytä olla konsensus.
Mutta jos hallituksen laitaoikeisto ja äärikristilliset eivät tyydy muiden hallituspuolueiden + Kesk ja SDP linjaan, ei heitä lähdetä peesaamaan. Ei ne hallituksesta karkaa koska tietävät, että takaisin ei ole pääsyä. Tämä on vähän sellainen mittari Kokoomukselle ja Orpolle. Uskaltaako vai ei.
Kyllä, niitä työmarkkinoiden muutoksia olisi ehdottomasti pitänyt aloittaa viimeistään vuosituhannen alussa, mutta halua siihen ei näyttänyt oikein kellään olevan konkreettisella tasolla. Tarve jäykkien markkinoiden avaamiseen kuitenkin oli koko ajan. Sipilän hallitus oli oikeastaan pitkään aikaan ensimmäinen hallitus, joka edes pikkusen haastoi tätä markkina-asiaa/kilpailukykyä, ja mainiten joko rivien välistä tai suoraankin liittojen överiksi päässeen aseman, mutta keinot vaan olivat niin varovaisen onnettomat, että niille kiky minuuteille lähinnä irvailtiin. Kaikki jatkui kuten ennenkin.
On loistavaa, että Orpon hallitus lähti tekemään mm. työelämän uudistuksia. Ne tulevat liian myöhään, mutta katsotaan, jos niistä jotain hyötyä olisi. Talouskasvu tapahtuu yrityksissä, ei valtion velkarahalla julkisen puolen työpaikoissa. Investoinnit ovat avainasemassa, mutta tulemme häviämään kilpailun muille EU-maille. Ne lisäävät protektionismia jo USA:n tapaan. Viennistä riippuvalle maalle on silloin melkoisen vaikea saada Suomessa pystyyn uusia nokioita.