Mutta perustana on siis kansantalous, kasvu. Josta ei kauheasti juuri kukaan tunnu poliittisessa eliitissä kantavan aitoa huolta. Vaje on seuraus, ei syy.
Tästä on helppo olla samaa mieltä.
Kasvun lisäksi meidän tulee kuitenkin saada aikaan myös julkisia menoja leikkaavaa politiikkaa. Vaikka kuinka pääsisimme kasvu-uralle, emme voi olettaa tämän jatkuvan aina ja joka vuosi. Näin ollen myöskään julkiset menot eivät voi kasvaa aina ja joka vuosi.
Eurooppalainen politiikka on taipunut jo pitkään ideaalisosialismin suuntaan, jossa me pyritään tarjoamaan kaikille kaikki. Eurooppa taisteli kommunismia vastaan sotien jälkeen ja tuolloin Euroopassa nousi poliittinen aktivismi tehdä kansalaiset vähemmän riippuvaisiksi valtiosta. Nyt taas me olemme pyrkineet tekemään heistä entistä enemmän riippuvaisia valtiosta. Tätä on nyt vauhditettu viime vuosina tarjoamalla eurooppalainen hyvinvointi vastikkeetta mahdollisimman monelle maailman ihmiselle.
Samaan aikaan Euroopan Unionista on tullut regulaation supervalta. Regulaatio on asia jossa olemme nousseet kiistatta maailman parhaaksi. Ei regulaatio huonosta ole, se on jopa välttämätöntä. Kysymys kuuluukin - mihin asti? Kumpi esimerkiksi on vastuullisuuden puolesta parempi. Se, että yritysten vastuullisuusasiantuntijat täyttelevät EUn lippulappuja ja pyrkii pääsemään kärryille siitä mitä regulaatio nyt oikeasti vaatii. Vai se, että he tekevät yrityksen arvojen mukaista kasvun mahdollistavaa vastuullisuustyötä?
Samaan aikaan Eurooppa on pyrkinyt pääsemään jonkinlaiseksi maailman älymystöksi. Meiltä tulisi ne koulutetut ja teollisuus sitten Kiinasta kun ne eivät saastuta meillä. Nyt taas me olemme sitten keränneet niitä vastikkeetta hyvinvointia etsiviä ja työpaikat joita kykenemme tarjoamaan on korkeaa koulutusta vaativia? Ei ole helppoa myöskään vastikkeetta tulleilla siirtyä vastikkeellisiksi.
Lopulta EU on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa avoimessa ideologiassa. Muiden taloudellisten suurvaltojen kasvattaessa talouden protektionismia, EUsta on tulossa se lypsylehmä joka mahdollistaa tämän protektionismin. Toki EU myös hyötyy tästä halvempina hintoina, mutta samalla raha karkaa meidän omasta talousympäristöstä Kiinaan.
EU on onneksi myös tarttunut haasteeseen ja asettanut esimerkiksi kiinalaisille sähköautoille tuontitulleja. Tämäkään ei ole meidän ideologiassa ollut täysin sallittu keino.
Ulkomuistista maailman BKT:stä noin neljäsosa tulee Euroopasta. Yhteislainan sijaan meidän tulisi rakentaa protektiivisempi yhteinen talousjärjestelmä, joka tähtäsi enemmän kasvuun regulaation ja ideologian sijaan. Regulaatio tulee olemaan meille entistä suurempi haaste tulevaisuudessa. Nyt jo eurooppalaiset firmat listautuvat mieluummin Yhdysvaltain pörssiin regulaatiota karkuun. Esimerkiksi tämä tulee supistamaan meidän varoja tulevaisuudessa.
Ehkä Euroopalle tekisi ihan hyvää asettaa virkamiesjohto määräajaksi.
Valitettavan harva politikko tosiaan tuntuu olevan huolissaan meidän taloudesta. Valitettavasti kestävää kasvua ei saada päälle virtakytkimestä ja sen aikaan saaminen vaatii runsaasti toimia eripuolilla meidän poliittista organismia.
