”Miksi pitää tavoitella rikastumista” on ihan kiva heitto, kunnes omalle kohdalle osuu esim. työkyvyn heikentävä tai tuhoava sairaus tai vammautuminen, tulee tarve taloudellisesti jne. huolehtia läheisestä tai yksinkertaisesti ikääntymisen seurauksena hyvän elämänlaadun ylläpitäminen alkaa vaatia runsaasti taloudellisia resursseja.
Minä ainakin toivon, että Suomi on yhteiskunta ja ympäristö, joka kannustaa jokaista yksilöä erinomaisuuteen ja että erinomaisuuden tavoittelun ja jonkin tason saavuttamisen palkintona – ja siis samalla kannustimena – on henkilökohtainen taloudellinen etu ja sen kautta mahdollisuus parantaa omaa ja läheisten elintasoa.
KUn nyt varmastikin tiedät jo itsekin, että se mikä tule eyhdelle on pois toiselta, niin sellaista optimalaista maailmaa ei nyt vaan koskaan ole eikä tule, jossa kaikki saisivat merkittävästä panostuksestaanakaan huolimatta koskaan sellaisia summia joilla läheisten elitasoa nostettaisiin, ja lisäksi sellaiset massit joista ilmeisestikin puhelet, nostavat sen verran hintojakin, että entisätkin usemapi on kokonaan ulkopuolella moisesta ihanuudesta, vaikka hyvinkin suurella todennäköisyydellä antavat fyysisesti sekä henkisesti, kuin myös ajallisestikin isomman panoksen elämästään sille työlle, jolla ei elä koska tärkeämpi on saada ne massit jollekin toiselle.
Tietenkin saa ihan vapaasti kuvitella moista yhteiskuntaa, mutta kuten esimerktit maailmalta oikein hyvin osoittavat, niin sellaista ei vaan yhtään minnekään ole koskaan ilmestynyt. Pohjoismaiset hyvinvoitniyhteiskuunnat lienevät lähinnä koko maailmassa sellaista ihanne yhteiskuntaa, ja täälläkin vaan on päähän iskostunut enemmän ja enemmän ahneus, ja erityisestikin sukupolvella joka ei koskaan ole elänyt juuri muuta aikaa, ja ainoa oppi elämästä nojaakin vain yhden mielipiteen maailmankatsomukseen. Siihen kuuluu erottamattomasti myös lutuinen logiikkaa siitä, että kaikki eritavalla ajattelevat ovat kommunisteja, ja siitä edelleen suora viiva entiseen neuvostoliittoon.
SInänsä en ole eri mieltä siitä, etteikö voida kannustaa, mutta toisaaltahan kaikki työ pitää tehdä, joten kaikki työ on myös arvokasta, ja siksi tietenkin olisikin hyödyllisempää miettiä sitä, millä tavoin itse työstä kertyvä hyöty päätyy pääosin sen työn suorittavalle taholle, ja toisaalta käänteisesti, että jos se oma työ ei tuota varsinaisesti mitään, niin pitääkö siitä sitten maksaakaan? Siinähän sitä olisi sitten sitä kannustusta, kun työ saisi sen arvon siitä työn luonteestakin huolimatta. Pelkkä innovointikaan kun ei maailmaa pyöritä, vaikka se tärkeää onkin.
Edelleen niiden innovaatioidenkin jälkeen kaikki työ on edelleen jäljellä. Ja siinä kohtaa kun niiden innovaatioiden turvin saavutetaan mahdollisesti maailma jossa koneet korvaavat kaiken ihmisen työn, niin edelleen pitää jollakin elellä kuitenkin.
Mutta ymmärrän toki, että joitakin ihmisiä innostaa vain se oma taloudellinen etu, ja toisia taas innostaa toimiva ja turvallinen yhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse edes harkita rikolliseksi alakamista, koska vallitseva järjestlemä turvaa ne fasilitettit, joilla elämästä selviää kyllä hengissä. Ja mitä enemmän sitä rahaa on jaossa kaikille (ihan vaikka sitä työtäkin vastaan), sitä enemmän sitä myös liikkuu palveluissa sun muissa, joten kyllä se taas sekin sitä työtä synnyttää. On huomattavasti todennäköisempää, että kaksiymmentä ihmistä ostaa vaikkapa neljäkymmentä hierontaa, kuin että se yksi ostaa sen saman määrän, kun ne muut ei sitten osta yhtään mitään. Jotne ei ne tuloerotkaan aina sitä auvoa synnytä, ja kuten sanottua, niin ei niitä tälä ajatustavalla vaan kaikille riitä paikkoja, joissa voidaan vaan omaa napaa tuijotelleen tavoitella aina enemmän ja enemmän. Eikä varsinkaan jos eivät ne työantajat maksa. Eiköhän tästä juurikin ole ollut hyvinkin kyse, että palkat eivät monellekaan alalla vaan ole riittäviä siihen, että niillä voisi elää, joten silloin varmastikin sitä verovarantoa ylläpitoon kuluu. Miksi ei siis siirretä sitä noihin palkkoihin, joista sitten menee veroja, ja tullaan kuitenkin toimeen?
Toisaalta jos kokee niin, että on ikävää kun ei saa isompaa palkkaa ja alkaa mököttämään kuin ei pääse miljonääriksi sillä työllään, eikä koe sen kannustavan yhtään mihinkään, niin enemmän se nähdäkseni kertoo kyseisen ihmisen omasta luonteesta, ja erityisesti jos palkallaan kuitenkin toimeen tulisi.
Ja tietenkin on aina mahdollista luopua vaikkapa siitä vaikkapa neljän tonnin kuukausipalkasta motiivilla, että jos en saa viittä tonnia niin en tee mitään. Parempihan se toki on ilman olla kokonaan jos ei kerran saa sitä mitä pyytää ja kun ei oikein mikään riitäkään.
Kyllä sitä palkkaa saadaan aina vääristetyytä ja luotua uskomuksia, että juuri sitä työtä ei kukaan halvemmalla ja jopa yhtä hyvinkin tekisi.
Sehän muuten on selitys joka aina siellä desiilien alapäässä annetaan, että siellä on jonoksi asti ihmisiä tulossa jotka tekevät halvemmalla. Veikkaanpa ihan äkkiseltään, että ihan sma koskisi desiilien yläpäätäkin, että ei sielläkään kipuilisi kukaan jos paikkaa tarjottaisiin. Moni kun ei vaan saa edes mahdollisuuttakaan siellä, vaikka olisi mitä todistuksia vaan, joten en ihan näin puusilmäisesti tätäkään katselisi sittenkään.
Nythän osin tie on ollut halpatyöhön tukossa, ja sekös tässä eniten ihmisiä kismittää, koska silloin pitäisi alkaa makselmaan markkinahintaa monessakin työssä, kun ei niihin olekaan ilmaista työvoimaa tarjolla. Moniakaan ei kiinnosta hevon peetä tässä työperäisessä maahanmuutossa mikään muu kuin se, että omat edut säilyvät, ja että joku olisi halpatyöllä turvaamassa sen, että varmasti saa omansa vaikkapa eläkejärjestelmästä.
Asioista voi siis puhella itsekkäistä tai inhmillisistä lähtökohdista. Jonkinlainen kaksoisstandardihan siinäkin on, että ajatellaan itsekkäästi, mutta perustellan inhmillisesti. Ota siitä nyt sitten selvää.
Ja täsmennyksen vuoksi, en todellakaan tunne lainattua kirjoittajaa, enkä ota kantaa hänen ajatusmaailmaansa saati itsekkyyteensä, mutta aihe vaan nousi kuitenkin esiin lainatun viestin myötä. Eli ei ole tarkoitus olla mitenkään henkilökohtainen, vaikka jotenkin nostikin esiin itsessä sen, että ihan näin yksinkertaisesti ei vaan pysty tätä maailmaa katsomaan, että tuo olisi täsmälleen se oikea suunta. Eikä varsinkaan, koska sekin on jo moneenkertaan todettu, että ihminen ei yhtään onnellistu lisää jonkin tietyn rahamäärän saavutettuaan, mutta siellä desiilien alapäässä kyllä eittämättä onnelistutaan ja laitetaan rahat kiertoon, eikä odottamaan pahoja päiviä.
