Nähdäkseni sinulla on vähän kummallinen tapa viedä keskustelua äärimmäisyyksiin. Ei kai kukaan kaipaa mitään nollaverotusta tai 24 tuntia vuorokaudessa työtä tekevien ihmisten joukkoa. Enemmän on ehkä kyse siitä, että kannattaako 200 000 euroa ansiotuloja vuodessa tienaavalta lypsää veroja ja veroluonteisia maksuja 100 000 euroa vai voisiko 80 000 tai 90 000 euroa olla kohtuullisempi summa? Kuitenkin elämme maailmassa, jossa on verokilpailua, niin maailman kireimpiin kuuluva suurituloisten verottaminen ei välttämättä ole fiksua, jos haluamme houkutella tänne huippuosaajia muualta tai edes pitää kiinni suomalaisista huippuosaajista.
Voi olla tapana mennä äärimmäisyyksin kyllä, enkä sitä kiellä, mutta niin tanakkaan jankkaamistahan se on se toinenkin puoliasioissa. tulee kuin oppikirjasta, tai melkein kuin raamatusta. Yritetään vakuuttaa onnen tulevan vain rahan ja mahdollisimman suuren työmäärän kautta. Kuitenkin kiistaton tosiasia on se, että se raha pääosin kertyy hyväksikäyttämällä eikä niinkään työtä tekemällä, joka erityisesti korostuu tuolla kolmansissa maissa, joissa surutta käytetään hyväksi aina lapsista saakka, ja siitä edelleen siihen, että maan luoononvarat on myyty ulkomaisille toimijoille, ja lokaalit eivät joutuvat "varastamaan" saadakseen edes jonkin toimeentulon, ja siinä pelissä on kirjaimellisesti henki vaarassa. En siis löydä isommin puolusteltavaa kapitalismista, joka on luonut absoluuttisen köyhyyden tilalle suhteellisen köyhyyden, ja onkin suorastaan kornia, että suhteellisen köyhyyden suurimmat valittajat löytyvät sellaisista tuloluokista, että eipitäisi edes vähää itkeä tirauttaa, saati kiukuetlla yhtään missään.
Mitä tulee tuohon lainaamaani osuuteen, niin niitä osaajia pitää osata houkuetella myös sellaisilla asioilla, joihin se tuloero siellä toisessa maassa hyvinkin helposti häviää, kuten vaikkapa päivähoito, koulutus sekä turvallisuus, joka btw on seurausta sellaisesta yhteiskunnasta joka on mahdollisimman tasa-arvoinen, eikä jätä ketään ulkopuolelleen.
Itse en kaipaa mitään dystopiaa tulevaisuudessa, jossa ne varakkaat saavat tosiaankin olla muurin takana tutisemassa, että ei henki lähde tai jotain tenavia kaapata rahan toivossa. Kuten on nähty, niin perinnötkin hyvin usein vain sairastuttavat ihmisiäm, ja niistä käydään pitkiäkin taisteluita, että kenelle mikäkin osuus kuuluu.
En mä ole mitenkään markkinatalousvastainen, mutta kyllä itse ainakin suitsisin sitä niin paljon, että se valta mytös on ja pysyy sillä kansalla. Ei poliitikoilla, eikä varsinkaan korporaatioilla. Tämä tietenkin on jo nyt mahdottomuus, sillä oma perse edellä mennään politiikassa tänä päivänä, joten siitä ei paljoa kerrottavaa jää seuraaville sukupolville, että millainen suurmies vaikkapa esim Orpo on, saati naisena (ainakin oletettuna) erä Purra.
Mutta mitäpä tässä turhaan vääntää, me vaan arvostetaan erilaista maailmaa molemmat, eikä se sen kummempaa ole.
