Jännä juttu, miten vasemmalla puhutaan talouskasvun välttämättömyydestä ja keinoksi nostetaan yhteisöveron korotus, varallisuusverot, keskisuurten ja suurten ansiotulojen verojen korottaminen ja perintöveron joko korottaminen tai pitäminen ennallaan.
En kyllä viimeaikoina ole noteerannut vaatimuksia yhteisöveron tai suurten ansiotulojen verotuksen nostosta. Enemmän puhetta on ollut listaamattomien yhtiöiden osinkoveron nostosta ja myös mm. miljardööriverosta ihan kansainvälisesti.
Monessa asiassa hyvin suoriutuvaa rangaistaan, mikä ei ole oikein.
Laiskaa omistamista taas minusta saisikin verottaa enemmän. Tämä voisi toimia vaikka niin, että veron määrää sidottaisiin pääoman määrään, ei pääomatuloon. Tällöin paremmin tuottavaa osuutta ei verotettaisi enempää ja kokonaisuutena verotus olisi kevyempää. Kannustaisi laittamaan rahan poikimaan. Laiska pääoma sitten pikkuhiljaa kuistuisi. Myyntivoittoa sen sijaan edelleen verottaisin, koska näissä tapauksissa usein pääoma luisuu ulkomaille.
Sama palkkatulossa olisi kannustavaa, että ylitöistä ja lisätöistä ei rangaistaisi isommalla prosentilla. Eli veroprosenttia voisi jollain tapaa säätää tehdyn työmäärän tai tehtävän mukaan. Eli esim. jos tekee pienemmällä palkalla jotain lisätyötä isopalkkaisen kuukausipalkan päälle, menisi tuosta pienemmästä lisätulosta pienempi vero. Kannustaisi tekemään enemmän. Toki todella hankala on mitata työmäärää tietyissä ammateissa, mutta periaatteena olisi kannustava.
Enkä hae missään tapauksessa veroasteen nostoa, vaan päinvastoin laskua talouskasvun kautta. Prosentit pitäisi olla sellaiset että verokertymä on samaa luokkaa kuin nytkin. Lisäksi tuossa ajatuksessa on monta porsaanreikää, mutta ajatusmallina jotain mitä ehkä voisi miettiä. Verotuloja tarvitaan, mutta miten kannustetaan siihen että vaurastutaan ja kasvatetaan omaisuutta, eikä rangaista siitä että tekee asiat hyvin?
Kokonaisuutena: talous kasvuun, verokertymän kasvaminen hitaammaksi. Jossain kohtaa tulee se päivä, että velkaantuminen kääntyy laskuun. Tämä pitäisi olla tavoitteena jokaisella hallituksella. Liian äkkinäisillä ja tempoilevilla toimilla toimintaympäristö on epävakaa ja yritysten sekä kotitalouksien luottamus tulevaan kärsii.
Olisiko mahdollista tehdä ”yhteiskuntasopimus”, jossa puolueet sitoutuu ennalta määrättyyn, hillittyyn julkisten menojen kasvuun pitkäksi aikaa tai vaikka ihan pysyvästi. Että ei talouskasvunkaan aikana lähdetä huutelemaan että rahaa on tai toisaalta ammuta säästöissäkään yli kurjistamalla taloutta. Tämä toisi vakautta ja näkyvyyttä tulevaisuuteen ja parantaisi Suomea investointikohteena.