Mä en oikeasti tiedä asiasta mitään, niin kysyn. Onko tässä kyse organisaation sisäisestä organisaatiouudistuksesta, vai oikeastiko tässä 15 viranomaista jakautuu 45 viranomaiseksi? Eli onko jatkossa 15 henkilöstö- ja taloushallinnon sijaan 45 hallintoa, vai onko niitä vain yksi kappale per koko Suomen te-toimistot.
Kuten erku tuossa mainitsikin, jatkossa ei ole enää TE-toimistoja, vaan lähes kaikki niiden tehtävät (myös sisäinen hallinto) siirtyy "kuntien" vastuulle. Lainausmerkit, koska asiaa on markkinoitu vastuun siirtymisellä kunnille, jotka väitetysti tuntevat oman alueensa paremmin kuin valtiolliset TE-toimistot. Totuus on kuitenkin, että vain muutama kunta tai kaupunki tulee hoitamaan työvoima- ja elinkeinopalvelut itsenäisesti (mm. Helsinki ja Vantaa). Suurin osa kunnista muodostaa yhteistyössä monen kunnan alueella toimivan "työllisyysalueen", joka ottaa hoitaakseen entiset TE-toimistojen tehtävät.
Vielä vuosi sitten näytti siltä, että alueita tulee selvästi vähemmän. TEM painosti hyvin vahvasti kuntia muodostamaan isoja alueita, ja toiveissa oli, että moni nykyinen TE-toimisto olisi sellaisenaan muuttunut kuntien hallinnoimaksi työllisyysalueeksi (esim. Pirkanmaan TE-toimisto --> Pirkanmaan työllisyysalue).
Käytännössä jossain vaiheessa suunnittelua alkoi tapahtua irtiottoja, ja alueiden määrä alkoi kasvaa. Esim. Pirkanmaalla Sastamalan johdolla Länsi-Pirkanmaa halusi irtautua koko Pirkanmaan laajuisesta alueesta, koska piti sitä liian Tampere-vetoisena, ja näin myös tapahtui. Myös Valkeakosken seudulla oli samanlaisia haluja, mutta viimeisimmän tiedon mukaan sen hakemus oman työllisyydenhoitoalueen muodostamiseksi on hylätty liian pienenä. Jyväskylä taas haluaisi hoitaa asiat yksin, mutta Muurame on liian pieni omaksi alueekseen, ja sitä yritetään nyt paikkonaittaa (työllisyysasioissa) vastentahtoisen Jyväskylän kanssa. Uudellamaalla Myrskylä ei ole ottanut mitään kantaa koko asiaan. Se odottaa, että Valtioneuvosto osoittaa sille jonkun alueen, joka joutuu ottamaan hoitaakseen myrskyläläisten asiat...
En ole kunnallisen itsehallinnon yksityiskohtien asiantuntija, mutta kyllä tuo vähän sekavalta vaikuttaa. Enkä ihmettelisi, jos näistä pakkonaittamisista (virallisesti puhutaan "perälautamenettelystä", jossa Valtioneuvosto päättää diktaattorin valtuuksin, jos vapaaehtoista sopua ei synny) tulisi suurempikin sotku.
Kun kerran uudistuksella tavoitellaan parempaa vaikuttavuutta sillä, että kunnat tuntevat alueensa paremmin, niin voi kysyä, mikä todellisuudessa muuttuu jos samat työntekijät, samoilla resursseilla, samalla lainsäädännöllä siirtyvät palvelemaan samoja asiakkaita niin, että vain ylin määräysvalta siirtyy valtiolta kuntien muodostamalle työllisyysalueelle ja niille, ketkä siellä asioista päättävät?
Aika moni työllisyysalue (mm. Länsi-Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa) on suoraan sanonut lisäävänsä paikallispalveluiden määrää. Eli toisin sanoa lisäävänsä palvelupisteitä nykyiseen verrattuna. Sama tulee tapahtumaan myös Uudellamaalla, jonne on suunnitteilla yhdeksän työllisyysaluetta nykyisen yhden Uudenmaan TE-toimiston sijaan. Osa alueista (esim. Hanko-Raasepori, Kerava-Sipoo) on sellaisia, joissa ei ole tällä hetkellä yhtään TE-toimiston toimipaikkaa. Tiedän, että Uudellamaalla toteutettiin vuosina 2007-2013 raju säästöohjelma, jossa pieniä toimipaikkoja suljettiin kulujen karsimiseksi. Jokainen ymmärtää, mitä tarkoittaa, jos uudistusten myötä pienten paikallisten toimipaikkojen määrää lähtee voimakkaaseen kasvuun...
Jo Sipilän hallituksen aikana aloitettiin "työllisyyden kuntakokeilut". Niissä osa TE-toimiston tehtävistä siirrettiin halukkaiden kokeilukuntien vastuulle. Kokeilut jatkuvat edelleen, ja niistä on jo saatu arviointeja: Hesari uutisoi pari vuotta sitten, että "
tulokset ovat kaoottiset - etenkin suurissa kaupungeissa." Valtioneuvoston oman tutkimus kertoi neutraalimmin, että "
Kuntatason tilastollisten analyysien perusteella työllisyyden kuntakokeilulla ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia työvoimapalveluiden tarjontaan, työttömyyteen tai sen rakenteeseen."
TE-palvelu-uudistuksen ainoa selvä konkreettinen muutos on, että paikallisten toimipaikkojen määrä tulee kasvamaan. Samalla resursseja ei tule yhtään lisää. On mahdoton yhtälö edes ylläpitää nykyistä palvelutasoa, puhumattakaan kehittämisestä, jos samaan aikaan joudutaan laittamaan entistä suurempi osa rahoista lisääntyvien palvelupisteiden avaamiseen. Siksi ennustan, että uudistuksen seurauksena:
- ruuhkat asiakaspalvelussa kasvavat
- tarjolla olevien ostopalveluiden (esim. koulutukset) määrä vähenee
- työllisyysalueet tulevat valittamaan valtiolle saavansa liian vähän rahaa
Eli "onnea Petteri Orpo", kun jopa hallituspuolueiden johtamat kunnat tulevat valitustensa keran valtioneuvoston puheille vaatimaan lisää, kun kulut kasvavat, ja palveluvalikoima supistuu. Toki fyysisten palvelupisteiden määrä kasvaa - mutta onko sille nykypäivänä edes mitään tarvetta? Onko se oikeaa rahankäyttöä? Sitäkö hallitus haluaa edistää?
Jos rahan käyttöä ja palvelutasoa ajatellaan, koko uudistus kannattaisi perua. Voi toki olla, että pyörän pysäyttäminen on tässä vaiheessa jo vaikeaa. Toiseksi paras vaihtoehto olisi lisätä keskitettyjen ja valtiolle jäävien palveluiden määrää merkittävästi - siihen pitäsi kuulua kaikkein kalliimpia ja vaikeimmin organisoitavia palveluita. Mutta koska niissä liikkuu eniten rahaa, pelkään että juuri siksi kunnat niitä himoitsevat - pääsevät esim. ostamaan koulutuspalveluita kuntayhtymän omalta oppilaitokselta. "Keravan keppijumppa" on pientä, kun työttömille lähdetään hankkimaan palveluita miljoonilla...