Lievä offtopic:
@Baldrick antamasi tapaus on malliesimerkki siitä, miten vapaan markkinatalouden kannattajat näkevät palkkojen "itseohjautuvuuden" ja miksi heidän mielestään AY-liikettä ei tarvita. Työnantajan ei tarvitse olla rationaalinen tai olla halukas maksaa työntekijälle kilpailukykyistä palkkaa, ei, vaan kilpailu itsessään tekee sen - juuri kuvaamallasi tavalla, työntekijä vaihtaa työpaikkaa, jos toisessa palkka on parempi.
Itse asetan tälle mekanismille silti reunaehtoja, joista tärkein on se, että työvoiman vapaa liikkuvuus toteutuu täysimääräisenä vain harvassa tapauksessa. Esimerkiksi vaikkapa Kiinassa "hikipajalla" työskentelevän on todella vaikea vaihtaa työpaikkaa vaikkapa Japaniin saati sitten länsimaihin. Mutta noin teoreettisena mallina, kyllä, työvoiman vapaa liikkuvuus pitää palkat kilpailukykyisenä.
Itseasiassa en siirtynyt paremmin palkattuun pestiin, vaan otin urallani väliaikaisen downshiftauksen, kunhan vain sai vaihdettua maisemaa.
Itse en usko, että koskaan voidaan saavuttaa tilannetta, jossa työvoiman liikkuvuus olisi niin kitkatonta, että palkat seuraisivat tehokkaasti markkinaa. Se on puhdasta idealismia. Työntekijöillä on paljon erilaisia esteitä työpaikanvaihtoon, kuten talo, lapset, töiden vähyys yms., joiden vuoksi ei uskalla tai ole varaa vaihtaa työpaikkaa, tai ihan vain irtisanoutua ja alkaa etsiä uutta, jos TA on perseestä. Näissä erityisen haavoittuvaisia ovat matalasti koulutetut ja palkatut.
Itseasiassa kapitalistisen utopian kaltaiset tehokkaat työmarkkinat, tai edes lähelläkään sitä, on mahdoton siitä syystä, että sitä operoi ihmiset. Siellä missä on ihmisiä, on myös virheitä.
Sama pätee myös aina yhtä huvittavaan väittämään, että pörssit ovat äärimmäisen tehokkaat ja kaikki tulevat tapahtumatkin on hinnoiteltu kurssiin. Siitä huolimatta kurssit heiluu ihmisten laumamentaliteetin vuoksi ja monet tekevät rahaa ihmisten typeryydellä, kun merkittävä osa henkilösijoittajista ei tee minkäänlaista taustatyötä, vaan katsovat, että viimeaikaiset luvut ovat vihreitä, joten ne tulee jatkossakin olemaan. Tiedän myös tyypin, joka muuten on fiksu, mutta saa välillä päähänpinttymiä, joista ei pääse eroon. Hän sai päähänsä, että rahaa tulee enemmän, jos on lukumääräisesti enemmän osakkeita ja pisti sievoisen osan säästöistään matalan yksikköhinnan osakkeisiin. Tällaisia ihmisiä on monia ja siksi ”halvoilla” osakkeilla käydään keskimäärin enemmän kauppaa. Käsittääkseni myös splittejä on tehty tätä varten.
Toki siinä missä työnantajat on ihmisiä, niin on myös palkansaajatkin. Toiset kuvittelevat, että työnantajalla ei ole oikeutta tehdä voittoa heidän työllään ja osa muuten vain kuvittelee, että kahvihuoneessa istumalla ison osan päivästä on silti ansainnut enemmän kuin muut. Jotkut tällaiset saattavat olla vielä hyvää pataa hölmön työnantajan kanssa ja saakin pitää pestinsä kaikilla eduilla, vaikka ei ole sopiva tehtäväänsä. Sitten kun firmalla menee huonosti (ehkä juuri tämän tyypin vuoksi jos on esimiesasemassa), niin joku tuottavampi saa lähteä säästösyistä.
On se AY-liikekin täynnä hupiukkoja. Ahtaajien nokkamies esimerkiksi.
Mitä tässä yritän sanoa, on se, että kenenkään on turha esittää, että yksikään osapuoli on täysin rationaalinen tai jotenkin yhteisen edun puolella. Yksittäiset henkilöt ovat, mutta nykytilanne on melko blokkiutunut. Yleisesti ottaen katson kuitenkin asioita hieman työntekijän eduksi, koska usein valta-asetelma ja sen tuomat edut ovat työnantajilla. Erityisesti nyt, kun hallitus toteuttaa lähes täysimittaisesti työnantajaosapuolen toiveita.