Petteri Orpon hallitus

[Vaughan]

Espoossa saa 300 000 eurolla 50 neliön kaksion, sieltä Pohjois-Carolinan suunnalla tuolla sai 250 neliön omakotitalon. Terveysvakuutuksen perheelle hoitaa firma. Vaimo hoitaa lasta kotona, sillä miehellä vain työlupa. Suomalaista propagandaa, että jenkeissä joihinkin sellaisiin ”kuluihin” menisi 50 000 euroa vuodessa, jotka Suomessa valtio antaa ”ilmaiseksi”.

Kyllähän tämäkin tuntuu propagandalta.

Kirkkonummen Sundsbergista, joka on aivan Espoon rajalla, ja siellä on yksi Suomen korkeimmista keskituloasteista (kutsutaan myös Onnelisten kyläksi, HS), saa n. 300 000 € jo aika mukavan rivitalo/paritalosasunnon. Matka Helsinkin on lyhyt, ja sujuu joko Länsiväylää pitkin tai junalla.

USA:ssa asuvalla kaverillani on työnantajan kustantama terveydenhuoltovakuutus. Lapsen synntys maksoi silti omavastuineen n. 10 000 $. Ilman vakuutusta olisi tehnyt paljon enemmän. Päivähoito on muutama 1000 $/kk. Koulut kymmeniä tuhansia - siis ne, joihin kukaan lapsiaan (heillä 3 kpl) rakastava haluaa jälkikasvuaa laittaa.

Olen itse keskustellut useammankin yrityksen (mm. pelialalta) edustajan kanssa heidän ulkomaisesta rekrytoinnistaa. He kaikki sanovat samaa: Suomi ei ole helpoin maa saada työvoimaa, mutta onneksi työntekijätkään eivät arvosta kaikki samoja asioita (esim. korkinta mahdollista nettopalkkaa), vaan Suomella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa - ja osa arvostaa juuri nykyisiä vahvuuksiamme.

On siis niitäkin, jotka itse ottavat yhteyttä, ja tarjoutuvat tulemaan Suomeen, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi. Joukossa on ihmisiä, jotka ennakkokäsityksen perusteella arvostavat Suomea, ja maan hyviä puolia. Heille palkka ei yleensä ole kynnyskysymys, eivätkä he odota saavansa samaa kuin Piilaaksossa, mutta tietenkin he haluvat suomalaisittain "hyvän" palkaan. Heille juuri kliseishet puhtaus, turvallisuus, luonnonläheisyys ja myös laadukkaat julkiset palvelut, kuten päivähoito ja koululaitos ovat tärkeitä.

Yllättävän moni kehuu suomalaista byrokratiaa muita maita vähäisemmäksi ja koko julkista palvelujärjestelmää joustavammaksi ja "ystävällisemmäksi" kuin muualla. Viime mainittu voi kuulostaa yllättävältä, mutta asiaan voi liittyä suomalaisten keskimääräistä parempi englanninkielentaito tai se, että viranomasten kanssa voi keskustella asioista myös sähköpostitse, eikä pelkästään kirjeitse tai jonottamalla virastossa. (Jälkimmäisestä kuulin juuri tällä viikolla kauhuesimerkkejä mm. Belgiasta.)

Suomen kannattaa ilman muuta kehittää heikkouksiaan, mutta myös pitää kiinni vahvuuksista, jos halutaan tänne saadaa myös kovia tekijöitä ja erityisen päteviä maahanmuuttajia työn tai koulutuksen perässä. Jos maasta tehdään luotaantyöntävä, niin ensimmäisenä täältä poistuvat (tai jättävät tulematta) ne parhaat työntekijät. Haittoja, byrokraattista simputusta ja rasismia sietävät yleensä parhaiten kaikkein epätoivoisimmat ja heikoimmassa asemassa olevat, joille kelpaa mikä vain...

Nykyinen hallitus ei ole vielä onneksi konkreettisella tasolla tehnyt mitään maakuvaa ja vetovoimaa heikentäviä uudistuksia. Uskoisin, että negatiivissävyinen keskustelu ei ole vielä levinnyt kovin laajalti maailmalla. Maakuva on paljon pitkäaikaisemmista muuttujista kiinni kuin muutaman ministerin kommentointi. Mutta vaikka mitää korvaamatonta ei olisi vielä tapahtunutkaan, niin ei vetovoimaa heikentäviä uudistuksia kannattaisi kyllä viedä eteenpäinkään...

 

[Mojo]

Menköön nyt tähän ketjuun, vaikka voisi ehkä johonkin muuhun sopia paremmin.

Aho itse kyllä perseili venäläisten nukkena, mutta nyt puhuu täysin asiaa. Meillä todellakin on niitä oikeasti isojakin ongelmia ratkaistavana, eikä ole mitään järkeä keskittyä muutamaan populistiseen sekä klikkejä keräävään teemaan. Eihän tämä ole pelkästään median syy ja muutkin tahot voisivat katsoa hieman niihin kuuluisiin peileihin ja samalla pohtia millaisen Suomen haluamme tulevaisuudessa.

Esko Aholta täyslaidallinen median niskaan

Ex-pääministeri Esko Aho (kesk) arvostelee harvinaisen jyrkin sanoin nykymediaa muun muassa historiattomuudesta. Viime kesänä mediaan ei mahtunut kuin rasismikeskustelua, Aho ihmettelee.

www.is.fi

 

[Virgil Kane]

Kyllähän tämäkin tuntuu propagandalta.

USA:ssa asuvalla kaverillani on työnantajan kustantama terveydenhuoltovakuutus. Lapsen synntys maksoi silti omavastuineen n. 10 000 $. Ilman vakuutusta olisi tehnyt paljon enemmän. Päivähoito on muutama 1000 $/kk. Koulut kymmeniä tuhansia - siis ne, joihin kukaan lapsiaan (heillä 3 kpl) rakastava haluaa jälkikasvuaa laittaa.

No mutta hei, ollaan tyytyväisiä @Petri1981 kaverin puolesta, kun hänellä menee hyvin. Ainahan se tuntuu paremmalta maksaa vähän enemmän vain omista sairastumisista, synnytyksistä ja lasten päivähoidoista, kun tietää, ettei kukaan köyhä pääse hyötymään sun itse tienaamista rahoista.

 

[Petri1981]

Ainahan se tuntuu paremmalta maksaa vähän enemmän vain omista sairastumisista, synnytyksistä ja lasten päivähoidoista, kun tietää, ettei kukaan köyhä pääse hyötymään sun itse tienaamista rahoista.

Kun saan omilla rahoillani valinnanvapautta ja laatua luettelemissasi asioissa, niin vastaus on kyllä: käytän mielummin itseeni, sekä omaan perheeseeni ja elämääni, kuin annan pois jollekin tuntemattomalle.

 

[Lynx_j]

Kun saan omilla rahoillani valinnanvapautta ja laatua luettelemissasi asioissa, niin vastaus on kyllä: käytän mielummin itseeni, sekä omaan perheeseeni ja elämääni, kuin annan pois jollekin tuntemattomalle.

Harmittavaa, että täällä paapotaan ja hyysätään kaikkia, kun meillä jokaisella on kuitenkin samat lähtökohdat ja onnenpotkut elämässä. Mutta hienoa, että on neuvolasta krematorioon asti itse itseään elättäviä, niin ei tule yhteiskunnalle kuluja tuntemattomista.

 

[Wiljami]

Kun saan omilla rahoillani valinnanvapautta ja laatua luettelemissasi asioissa, niin vastaus on kyllä: käytän mielummin itseeni, sekä omaan perheeseeni ja elämääni, kuin annan pois jollekin tuntemattomalle.

Toisaalta verovaroilla maksettu "hyvä" elämä (eli minimitoimeentulo sis. terveyspalvelut) myös niille persaukisille vähentää suoraan katkeruudesta ja osattomuudesta kumpuavaa turvattomuutta, eli on joka tapauksessa sijoitus myös omaan hyvinvointiin. Itseä ainakin vituttaisi asustella pelkästään jossain aidatuilla asuinalueilla tai katsoa kun mellakoijat paskovat kaupunkeja.

 

[Hexa]

Toisaalta verovaroilla maksettu "hyvä" elämä (eli minimitoimeentulo sis. terveyspalvelut) myös niille persaukisille vähentää suoraan katkeruudesta ja osattomuudesta kumpuavaa turvattomuutta, eli on joka tapauksessa sijoitus myös omaan hyvinvointiin. Itseä ainakin vituttaisi asustella pelkästään jossain aidatuilla asuinalueilla tai katsoa kun mellakoijat paskovat kaupunkeja.

Juuri tähänhän perustuu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, eikä sitä pitäisi mennä liikaa muuttamaan. Sillä on pitkä ja hyväksi havaittu historia ja se sopii nimen omaan pohjoismaiseen elämänmuotoon ja ajatusmalliin ihanneyhteiskunnasta. Aika karua olisi asua jossain toisella puolen maapalloa vaikka jossain Sao Paulossa. Tosin nykyään voi löytyä noita no-go zoneja hieman lähempääkin, ihan hyvinvointiyhteiskunnan sisäpuolellakin.

 

[Cobol]

Jos Pohjoismainen, erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa demarien rakentama yhteiskunta toimisi suurella rahalla ja tasa-arvolla, mikäs olisi sitä seuratessa. Suurimmat ongelmat nuorten väkivallan ja levottomuuksien osalta ovat kuitenkin Ruotsissa ja Tanskassa, joissa molemmissa on annettu vuosikymmeniä kaikki käteen mitään vaatimatta Suomeen verrattuna. Ei toimi.

Oikeistolainen sosiaalipolitiikka korostaa aivan syystä enemmän ihmisen omaa vastuuta. Esimerkiksi sosiaaliturvan voisi Suomessa ainakin osin asettaa vastikkeelliseksi. Tähän suuntaan on jonkin verran menty viime vuosina Ruotsissa, koska vastikkeeton tie suli alta. Asiaa kannattaisi selvitellä, en tätä sellaisenaan ehdota.

Toisaalta Orpon hallitus olisi juuri sellainen hallitus, joka voisi tilata asiasta selvityksen.

 

[Petri1981]

Toisaalta verovaroilla maksettu "hyvä" elämä (eli minimitoimeentulo sis. terveyspalvelut) myös niille persaukisille vähentää suoraan katkeruudesta ja osattomuudesta kumpuavaa turvattomuutta, eli on joka tapauksessa sijoitus myös omaan hyvinvointiin. Itseä ainakin vituttaisi asustella pelkästään jossain aidatuilla asuinalueilla tai katsoa kun mellakoijat paskovat kaupunkeja.

Minun mielipiteeni on, että vastikkeeton mukava ja leppoisa elämä veronmaksajien rahoilla ei luo pitkässä juoksussa hyvää yhteiskuntaa, vaan merkittävä osa kansasta jää tukien varaan niin kuin hämähäkinseittiin. Ja tukien varassa eläminen tutkitusti jatkuu ylisukupolvisesti. Kyllä sen huomaa jatkuvasti kun haistelee ilmapiiriä Suomessa. Hyvin suuri osa kansasta tuntuu suorastaan sekoavan, jos heidän nauttimiin yhteiskunnalta tuleviin tukiin ja etuisuuksiin ollaan koskemassa. Kyllä minua huolestuttaa, mikä on sellaisen kansan tulevaisuus. Tässä olen samoilla linjoilla Nobel-palkitun Benqt Holmströmin kanssa siitä, että kansan valtioriippuvuus on Suomelle vakava ongelma:

Holmström hakee syitä syvemmältä ja puhuu siitä, mihin Suomella on henkisesti varaa. Valtion rooli kaiken hyvän äitinä on syytä pohtia uusiksi: hänen mukaansa yksilöt pitäisi saada kantamaan vastuuta omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

”Olemme liian riippuvaisia yhteiskunnasta, joka on tunkeutunut liian syvälle ihmisten elämään. Tällainen ei tuo ihmisten elämään merkitystä, vaan kasvavaa tarvetta ulkoistettuun huolenpitoon”, hän sanoo.

”Suomalaisten riippuvuus valtion tuutista arveluttaa minua eniten, koska ihmisiltä on varastettu osa vastuuntunnosta. Olemme riippuvaisempia valtiosta kuin kanssaihmisistä, vaikkei valtion pitäisi aina orkestroida ja häärätä pomona joka paikassa.”

Juuri tähänhän perustuu pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, eikä sitä pitäisi mennä liikaa muuttamaan. Sillä on pitkä ja hyväksi havaittu historia ja se sopii nimen omaan pohjoismaiseen elämänmuotoon ja ajatusmalliin ihanneyhteiskunnasta. Aika karua olisi asua jossain toisella puolen maapalloa vaikka jossain Sao Paulossa. Tosin nykyään voi löytyä noita no-go zoneja hieman lähempääkin, ihan hyvinvointiyhteiskunnan sisäpuolellakin.

Nykyisenmuotoisten hyvinvointivaltioiden historiahan on erittäin nuori, ja ne luotiinkin suurten ikäluokkien parhaiden työssäolovuosien aikana pääasiassa 1960-luvulta eteenpäin. Silloin aika oli otollinen tälläiselle kokeilulle, kun työvoiman ja huollettavien suhde oli erittäin terve, kun verrataan nykyiseen päinvastaiseen tilanteeseen.

 

[Tadu]

Nykyisenmuotoisten hyvinvointivaltioiden historiahan on erittäin nuori, ja ne luotiinkin suurten ikäluokkien parhaiden työssäolovuosien aikana pääasiassa 1960-luvulta eteenpäin. Silloin aika oli otollinen tälläiselle kokeilulle, kun työvoiman ja huollettavien suhde oli erittäin terve, kun verrataan nykyiseen päinvastaiseen tilanteeseen.

Suuret ikäluokat olivat lapsia 60-luvulla. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnan loivat sodan kokeneet sukupolvet 50-70 luvuilla ja suuret ikäluokat poimivat tämän hedelmät ja kuppasivat lopulta hyvinvointiyhteiskunnan kuiviin.

Sama kuin syyttäisi, että 1990-luvulla syntyneet ovat rikkoneet Suomen talouden 2000-luvulla.

 

[Petri1981]

Suuret ikäluokat olivat lapsia 60-luvulla. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnan loivat sodan kokeneet sukupolvet 50-70 luvuilla ja suuret ikäluokat poimivat tämän hedelmät ja kuppasivat lopulta hyvinvointiyhteiskunnan kuiviin.

Sama kuin väittäisi, että 1990-luvulla syntyneet ovat rikkoneet Suomen talouden 2000-luvulla.

Turvaverkkojen laajeneminen alkoi pääasiassa 1960-luvulla, mutta kovin vauhti alkoi 1970-luvulla, joka jatkui seuraavat vuosikymmenet. Suuret ikäluokat syntyivät pääasiassa 1945-1950. Kyllä näen, että tuon muutoksen mahdollistamisen taustalla on nimenomaan suuret ikäluokat, joiden ansiosta väestörakenne oli huomattavan edullinen tälläiselle yhteiskuntakokeilulle.

 

[Tadu]

Turvaverkkojen laajeneminen alkoi pääasiassa 1960-luvulla, mutta kovin vauhti alkoi 1970-luvulla, joka jatkui seuraavat vuosikymmenet. Suuret ikäluokat syntyivät pääasiassa 1945-1950. Kyllä näen, että tuon muutoksen mahdollistamisen taustalla on nimenomaan suuret ikäluokat, joiden ansiosta väestörakenne oli huomattavan edullinen tälläiselle yhteiskuntakokeilulle.

No joo luin edellisen viestisi vähän väärin. Suurten ikäluokkien olemassaolo tosiaan mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen.

En kuitenkaan voi pitää 60- ja 70-lukuja suurten ikäluokkien ”parhaina työskentelyvuosina”. Suurten ikäluokkien parhaat työskentelyvuodet olivat mielestäni 80- ja 90-luvulla, joiden jälkiä pyritään edelleen korjaamaan. 60-luvulla he olivat lapsia ja 70-luvulla nuoria aikuisia, toki työelämässä. Parhaiten tienasi ja päätöksiä teki sodan kokenut sukupolvi.

80- ja 90-luvuilla suuret ikäluokat sitten olivat vallassa, ja kumma kyllä, ovat edelleen.

 

[Baldrick]

Suomessa on lukuisia työnantajia, jotka liikevoiton optimointihöyryissään näkevät henkilöstön pakollisena kulueränä, joka pitää pitää mahdollisimman hyvin kurissa.

Työnantajat eivät aina pidä hyvistä työntekijöistä kiinni moninaisista syistä. Omalla kohdallani olin työssä, jossa TA luotti, että kukaan ei kuitenkaan lähde vaikka vähän narisikin, ja palkankorotukset olivat aina melkoisen väännön takana, että sai edes jotakin. Palkkaus ei siis tehtävässä ollut huikea ja vain vääntämällä siitä sai säädyllistä. Vaikka siis tiimini jäsenet kaikki olivat tosi vaikeasti korvattavissa. Jossain vaiheessa kerroin sitten palkkaväännön yhteydessä, että alan katsella muualle, mutta sillä ei ollut vaikutusta ja työnantaja näki yhteisymmärryksen saavutetun, koska sai oman tavoitteensa läpi ja nimet paperiin. Tässä yhteydessä vielä tarkistin irtisanomisajankin lyhyeksi alleviivatakseni aikomuksiani.

Löysin toisen paikan, järjestin muuttoasiat ja otin möten esimiehen kanssa, että irtisanoudun tehtävästäni. Vasta tässä vaiheessa alkoikin kukkaron nyörit löystyä huomattavasti, mutta siinä vaiheessa olikin jo myöhäistä. Lopulta minut saatiin paniikissa korvattua itseäni huonommin suoriutuvalla ja kokemattomammalla työntekijällä, sekä isommalla liksalla kuin itse alunperin pyysin. Tämä vain siksi, että työnantajani yritti pitää palkkakuria, vaikka varaa olisi ollut pyyntini maksaa.

Ei työnantajat aina ole täysin rationaalisia ja jos olettavat, että työntekijä on riippuvainen työstään, ovat kyllä valmiita käyttämään sitä hyödykseen, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

 

[Patarouva]

Suomessa on lukuisia työnantajia, jotka liikevoiton optimointihöyryissään näkevät henkilöstön pakollisena kulueränä, joka pitää pitää mahdollisimman hyvin kurissa.

Työnantajat eivät aina pidä hyvistä työntekijöistä kiinni moninaisista syistä. Omalla kohdallani olin työssä, jossa TA luotti, että kukaan ei kuitenkaan lähde vaikka vähän narisikin, ja palkankorotukset olivat aina melkoisen väännön takana, että sai edes jotakin. Vaikka siis tiimini jäsenet kaikki olivat tosi vaikeasti korvattavissa. Jossain vaiheessa kerroin sitten palkkaväännön yhteydessä, että alan katsella muualle, mutta sillä ei ollut vaikutusta ja työnantaja näki yhteisymmärryksen saavutetun, koska sai oman tavoitteensa läpi ja nimet paperiin. Tässä yhteydessä vielä tarkistin irtisanomisajankin lyhyeksi alleviivatakseni aikomuksiani.

Löysin toisen paikan, järjestin muuttoasiat ja otin möten esimiehen kanssa, että irtisanoudun tehtävästäni. Vasta tässä vaiheessa alkoikin kukkaron nyörit löystyä huomattavasti, mutta siinä vaiheessa olikin jo myöhäistä. Lopulta minut saatiin paniikissa korvattua itseäni huonommin suoriutuvalla ja kokemattomammalla työntekijällä, sekä isommalla liksalla kuin itse alunperin pyysin. Tämä vain siksi, että työnantajani yritti pitää palkkakuria, vaikka varaa olisi ollut pyyntini maksaa.

Ei työnantajat aina ole täysin rationaalisia ja jos olettavat, että työntekijä on riippuvainen työstään, ovat kyllä valmiita käyttämään sitä hyödykseen, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Varmaan tähän sopisi vertaus ihmissuhteiden maailmasta ja pomon mielestä ero tuli ihan puskista.

 

[Baldrick]

Varmaan tähän sopisi vertaus ihmissuhteiden maailmasta ja pomon mielestä ero tuli ihan puskista.

Juurikin näin. Oli kuin peura ajovaloissa alkuun ja sitten alkoi kova taivuttelu jäämään. Lähtö oli kuitenkin jo siinä vaiheessa sinetöity.

 

[Euro71]

Lievä offtopic: @Baldrick antamasi tapaus on malliesimerkki siitä, miten vapaan markkinatalouden kannattajat näkevät palkkojen "itseohjautuvuuden" ja miksi heidän mielestään AY-liikettä ei tarvita. Työnantajan ei tarvitse olla rationaalinen tai olla halukas maksaa työntekijälle kilpailukykyistä palkkaa, ei, vaan kilpailu itsessään tekee sen - juuri kuvaamallasi tavalla, työntekijä vaihtaa työpaikkaa, jos toisessa palkka on parempi.

Itse asetan tälle mekanismille silti reunaehtoja, joista tärkein on se, että työvoiman vapaa liikkuvuus toteutuu täysimääräisenä vain harvassa tapauksessa. Esimerkiksi vaikkapa Kiinassa "hikipajalla" työskentelevän on todella vaikea vaihtaa työpaikkaa vaikkapa Japaniin saati sitten länsimaihin. Mutta noin teoreettisena mallina, kyllä, työvoiman vapaa liikkuvuus pitää palkat kilpailukykyisenä.

 

[Petri1981]

Suomessa on lukuisia työnantajia, jotka liikevoiton optimointihöyryissään näkevät henkilöstön pakollisena kulueränä, joka pitää pitää mahdollisimman hyvin kurissa.

Työnantajat eivät aina pidä hyvistä työntekijöistä kiinni moninaisista syistä. Omalla kohdallani olin työssä, jossa TA luotti, että kukaan ei kuitenkaan lähde vaikka vähän narisikin, ja palkankorotukset olivat aina melkoisen väännön takana, että sai edes jotakin. Palkkaus ei siis tehtävässä ollut huikea ja vain vääntämällä siitä sai säädyllistä. Vaikka siis tiimini jäsenet kaikki olivat tosi vaikeasti korvattavissa. Jossain vaiheessa kerroin sitten palkkaväännön yhteydessä, että alan katsella muualle, mutta sillä ei ollut vaikutusta ja työnantaja näki yhteisymmärryksen saavutetun, koska sai oman tavoitteensa läpi ja nimet paperiin. Tässä yhteydessä vielä tarkistin irtisanomisajankin lyhyeksi alleviivatakseni aikomuksiani.

Löysin toisen paikan, järjestin muuttoasiat ja otin möten esimiehen kanssa, että irtisanoudun tehtävästäni. Vasta tässä vaiheessa alkoikin kukkaron nyörit löystyä huomattavasti, mutta siinä vaiheessa olikin jo myöhäistä. Lopulta minut saatiin paniikissa korvattua itseäni huonommin suoriutuvalla ja kokemattomammalla työntekijällä, sekä isommalla liksalla kuin itse alunperin pyysin. Tämä vain siksi, että työnantajani yritti pitää palkkakuria, vaikka varaa olisi ollut pyyntini maksaa.

Ei työnantajat aina ole täysin rationaalisia ja jos olettavat, että työntekijä on riippuvainen työstään, ovat kyllä valmiita käyttämään sitä hyödykseen, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Suomessa, varsinkin merkittävällä teollisuuden alalla jossa itse toimin, johtavissa asemissa on useimmiten insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Yleensä heidän strateginen pelisilmä ja osaaminen on hyvin heikkoa, jolloin se johtaminen on usein kuvailemasi kaltaista: kustannussäästöt ovat ainoa keino luoda "arvoa". Ihan pahimmillaan se voi olla tuota, että vängätään jostain 100 eurosta jonkun palkasta, ja kun saadaan pidettyä se alemmalla tasolla, niin tunnetaan kuinka taas on tehty firmalle rahaa. Kolikon toinen puoli on sitten se, että väkisin tehdään diilejä joissa esimerkiksi ei ole riskejä diskontattu projektin arvoon, ja projektit epäonnistuvat arvon luonnissa. Suomalaiset pörssiyritykset ovat täynnä tälläisiä insinöörejä merkittävissä johtotehtävissä, joilla ei ole todellisia edellytyksiä sellaisiin liiketaloudellisiin johtotehtäviin. Onneksi suomalainen insinööriosaaminen on edelleen korkealla tasolla, joka paikkaa huonoa johtamista.

 

[Lynx_j]

Minun mielipiteeni on, että vastikkeeton mukava ja leppoisa elämä veronmaksajien rahoilla ei luo pitkässä juoksussa hyvää yhteiskuntaa, vaan merkittävä osa kansasta jää tukien varaan niin kuin hämähäkinseittiin. Ja tukien varassa eläminen tutkitusti jatkuu ylisukupolvisesti. Kyllä sen huomaa jatkuvasti kun haistelee ilmapiiriä Suomessa. Hyvin suuri osa kansasta tuntuu suorastaan sekoavan, jos heidän nauttimiin yhteiskunnalta tuleviin tukiin ja etuisuuksiin ollaan koskemassa. Kyllä minua huolestuttaa, mikä on sellaisen kansan tulevaisuus.

Täytyy huomioida, että hyvin merkittävä osa tuensaajista on töissäkäyviä:

Lähes 40 prosenttia asumistuen saajista on työssäkäyviä – Määrä huimassa nousussa

Asumistukea saavien työssäkäyvien määrä on lisääntynyt roimasti sen jälkeen, kun ansiotulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2015.

www.iltalehti.fi

Asiaan vaikuttavia asioita on pieni palkka, vähäiset työtunnit ja korkeat vuokrat. Sitä on sitten vaikea arvioida, että kuinka moni tekee vähempiä tunteja omasta tahdostaan ja kuinka moni työnantajan velvoitteesta. Yksilönvastuuta korostetaan aina työntekijän kohdalla, mutta harvemmin palkanmaksajan tapauksessa. Varmasti on monia työnantajiakin, jotka ovat tyytyväisiä Suomen tukijärjestelmään. Heillä vaikeutuisi huomattavasti löytää osa-aikaiset työntekijät ja he joutuisivat tarjoamaan täyden tunnin pestejä, jos tuet leikattaisiin pois.
Vastaavasti, jos palkka ei riitä elämisen menoihin edes täysillä tunneilla, täytyisi maksaa parempaa palkkaa.

Onhan hallituspuolueidenkin juhlapuheissa ollut, että työllä pitää tulla toimeen. Työnantajien suuntaan tätä painetta ei vain juurikaan anneta, vaan mahdollistetaan kaikki nollatuntisopimuksista lähtien.

Lisäksi esimerkiksi asumistuen leikkaaminen johtaa muiden tukien hakemiseen.

Toimeentulotuen saajien määrä aiotaan puolittaa – hallitus selvittää myös, voidaanko tuki evätä kokonaan

Toimeentulotuen tarve voi päinvastoin kasvaa, kun hallitus leikkaa työttömyysturvaa ja asumistukea, Kelan tutkija sanoo.

yle.fi

Toimeentulotuen tarve voi päinvastoin kasvaa, kun hallitus aikoo samaan aikaan leikata asumistukea ja työttömyysturvaa.

– Se yleensä tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Eli hallituksen tavoite on vähän ristiriitainen, Kelan tutkija Tuija Korpela sanoo.

Mutta hyviäkin ajatuksia hallituksella on, esimerkiksi laittaa toimeentulotukien saajia koulutuksiin tai töihin julkisorganisaatioihin. Nämä tosin vasta ajatuksen tasolla, joten toimien toteutumista ei voi ennustaa.

 

[Cobol]

Kuinka järkevää on se, että matalapalkka-aloilla palkkaa jatketaan yhteiskunnan tuella? Jos tämä käytäntö lisääntyisi entisestään, valtio ottaisi muun velan päälle joka vuosi miljardeja lisävelkaa maksaakseen matalapalkka-aloilla ihmisille erilaisia tukia.

Kannatin aikoinaan periaatetta, jossa julkinen sektori maksoi työntekijälle asumistuen tms kautta subventiota, jotta hän pysyisi työssä ja pääkaupunkiseudun työt saataisiin tehtyä. Olen samaa mieltä edelleen. Ainakin osin.

Entäs jos lopetetaan valtakunnalliset sopimukset ja siirrytään paikalliseen sopimiseen nostamalla samalla yhtenä kolmesta asiasta valtakunnallisesti sitovana minimipalkkaa esimerkiksi 15 euroon? Miten veikkaatte työpaikkojen käyvän - lisääntyvätkö vai vähentyvätkö? Vaikka mitään täysin kattavaa tutkimusta asiasta ei ole silmiini osunut, työnantajan kustannuksilla kyse olisi luokkaa 19 euron minimipalkasta eikä näin korkea palkka toimi matalapalkka-aloilla. Työttömyys siis lisääntyisi.

Nyt valtio maksaa eri tavoin osan siitä palkasta, joka ei ole työnantajan näkökulmasta maksettavissa. Asumistuki ja toimeentulotuki ovat työssä oleville palkan jatke. Jos palkkoja mataloitettaisiin edelleen lisää, pääsisimmekö korkeampaan työllisyysasteeseen? Ruotsin Konjukturinstitut on päätynyt arvioon, että kerroin on miinus 0.25. Se tarkoittaa, että kun alimpia palkkoja alennetaan esimerkiksi kymmenen prosenttia, työllisyys tarkasteltavassa ryhmässä kohenee 2.5 prosenttia.

Palkkoja mataloittamalla kohennetaan todennäköisesti työllisyyttä. Samalla lisätään verotuloja julkiselle puolelle. Ja todennäköisesti lisätään tukia asumistuen ja toimeentulotuen kautta. Tätäkin kannattaisi tutkia myös Suomessa. Olisiko lopputulos palkkoja mataloittamalla kuitenkin lopulta positiivinen mm. työllisyysvaikutusten, ehkä jonkin verran lisääntyneen kulutuksen ja verotulojen kautta. Toisessa kupissahan olisi tukien kasvu.

En usko siihen, että nykyinen tilanne olisi paras. Meillä on paljon työttömiä ja paljon avoimia työpaikkoja. Tämä korkeasuhdanteessakin. Nyt emme ole sellaisessa, jos joku kaivaa tilastoja loppuvuodelta 2023.

 

[Baldrick]

Lievä offtopic: @Baldrick antamasi tapaus on malliesimerkki siitä, miten vapaan markkinatalouden kannattajat näkevät palkkojen "itseohjautuvuuden" ja miksi heidän mielestään AY-liikettä ei tarvita. Työnantajan ei tarvitse olla rationaalinen tai olla halukas maksaa työntekijälle kilpailukykyistä palkkaa, ei, vaan kilpailu itsessään tekee sen - juuri kuvaamallasi tavalla, työntekijä vaihtaa työpaikkaa, jos toisessa palkka on parempi.

Itse asetan tälle mekanismille silti reunaehtoja, joista tärkein on se, että työvoiman vapaa liikkuvuus toteutuu täysimääräisenä vain harvassa tapauksessa. Esimerkiksi vaikkapa Kiinassa "hikipajalla" työskentelevän on todella vaikea vaihtaa työpaikkaa vaikkapa Japaniin saati sitten länsimaihin. Mutta noin teoreettisena mallina, kyllä, työvoiman vapaa liikkuvuus pitää palkat kilpailukykyisenä.

Itseasiassa en siirtynyt paremmin palkattuun pestiin, vaan otin urallani väliaikaisen downshiftauksen, kunhan vain sai vaihdettua maisemaa.

Itse en usko, että koskaan voidaan saavuttaa tilannetta, jossa työvoiman liikkuvuus olisi niin kitkatonta, että palkat seuraisivat tehokkaasti markkinaa. Se on puhdasta idealismia. Työntekijöillä on paljon erilaisia esteitä työpaikanvaihtoon, kuten talo, lapset, töiden vähyys yms., joiden vuoksi ei uskalla tai ole varaa vaihtaa työpaikkaa, tai ihan vain irtisanoutua ja alkaa etsiä uutta, jos TA on perseestä. Näissä erityisen haavoittuvaisia ovat matalasti koulutetut ja palkatut.

Itseasiassa kapitalistisen utopian kaltaiset tehokkaat työmarkkinat, tai edes lähelläkään sitä, on mahdoton siitä syystä, että sitä operoi ihmiset. Siellä missä on ihmisiä, on myös virheitä.

Sama pätee myös aina yhtä huvittavaan väittämään, että pörssit ovat äärimmäisen tehokkaat ja kaikki tulevat tapahtumatkin on hinnoiteltu kurssiin. Siitä huolimatta kurssit heiluu ihmisten laumamentaliteetin vuoksi ja monet tekevät rahaa ihmisten typeryydellä, kun merkittävä osa henkilösijoittajista ei tee minkäänlaista taustatyötä, vaan katsovat, että viimeaikaiset luvut ovat vihreitä, joten ne tulee jatkossakin olemaan. Tiedän myös tyypin, joka muuten on fiksu, mutta saa välillä päähänpinttymiä, joista ei pääse eroon. Hän sai päähänsä, että rahaa tulee enemmän, jos on lukumääräisesti enemmän osakkeita ja pisti sievoisen osan säästöistään matalan yksikköhinnan osakkeisiin. Tällaisia ihmisiä on monia ja siksi ”halvoilla” osakkeilla käydään keskimäärin enemmän kauppaa. Käsittääkseni myös splittejä on tehty tätä varten.

Toki siinä missä työnantajat on ihmisiä, niin on myös palkansaajatkin. Toiset kuvittelevat, että työnantajalla ei ole oikeutta tehdä voittoa heidän työllään ja osa muuten vain kuvittelee, että kahvihuoneessa istumalla ison osan päivästä on silti ansainnut enemmän kuin muut. Jotkut tällaiset saattavat olla vielä hyvää pataa hölmön työnantajan kanssa ja saakin pitää pestinsä kaikilla eduilla, vaikka ei ole sopiva tehtäväänsä. Sitten kun firmalla menee huonosti (ehkä juuri tämän tyypin vuoksi jos on esimiesasemassa), niin joku tuottavampi saa lähteä säästösyistä.

On se AY-liikekin täynnä hupiukkoja. Ahtaajien nokkamies esimerkiksi.

Mitä tässä yritän sanoa, on se, että kenenkään on turha esittää, että yksikään osapuoli on täysin rationaalinen tai jotenkin yhteisen edun puolella. Yksittäiset henkilöt ovat, mutta nykytilanne on melko blokkiutunut. Yleisesti ottaen katson kuitenkin asioita hieman työntekijän eduksi, koska usein valta-asetelma ja sen tuomat edut ovat työnantajilla. Erityisesti nyt, kun hallitus toteuttaa lähes täysimittaisesti työnantajaosapuolen toiveita.

 

[Euro71]

Itseasiassa en siirtynyt paremmin palkattuun pestiin, vaan otin urallani väliaikaisen downshiftauksen, kunhan vain sai vaihdettua maisemaa.

Palkka ja työ vastaavat paremmin toisiaan? Sitä tarkoitin ja mietinkin, että pitäisikö postaukseen lisätä, että tällainen palkkoja kilpailukykyisenä pitävä ideaali työvoiman vapaasta liikkuvuudesta käsittää myös alan tai tehtävän vaihdot suuntaan tai toiseen.

Mitä tässä yritän sanoa, on se, että kenenkään on turha esittää, että yksikään osapuoli on täysin rationaalinen tai jotenkin yhteisen edun puolella. Yksittäiset henkilöt ovat, mutta nykytilanne on melko blokkiutunut. Yleisesti ottaen katson kuitenkin asioita hieman työntekijän eduksi, koska usein valta-asetelma ja sen tuomat edut ovat työnantajilla.

Olen postauksesta yleisesti aika tavalla samaa mieltä, ja juurikin olen pyrkinyt useammassa keskustelussa kertomaan siitä, että ideaalit ovat ideaaleja, ne eivät useinkaan toteudu reaalimaailmassa suunnitellulla tavalla.

 

[Normandia]

Toivottavasti aikuiskoulutustuki leikkauksia ei tehdä. Järjetön ehdotus. Luulen, että olisi iso apu siihen, että monien alojen työvoimapulaa voitaisiin helpottaa.

Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia varten järjestettyyn ja organisoituun koulutukseen osallistui vajaat 1,5 miljoonaa eli lähes puolet 18–64-vuotiaasta väestöstä vuonna 2022. Osallistuminen on pysynyt samalla tasolla kuin viisi vuotta aikaisemmin.

Pitkän pohjakoulutuksen saaneet osallistuivat aikuiskoulutukseen selvästi muita useammin. Heistä aikuiskoulutukseen osallistui lähes kaksi kolmesta (63 %), mikä on yhtä suuri osuus kuin vuonna 2017.

Suurin osa saadusta aikuiskoulutuksesta oli ammatillista eli koulutukseen oli osallistuttu työhön tai ammattiin liittyvistä syistä. Vuonna 2022 oli tällaisessa koulutuksessa työvoimasta (työssä käyvistä ja työttömistä) vajaat 1,1 miljoonaa eli 46 %.

Naiset osallistuivat työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen aktiivisemmin kuin miehet. Heistä 51 % oli osallistunut tämän tyyppisiin opintoihin, kun miehistä niitä harjoitti 41 % työvoimasta.

Aikuiskoulutuksessa lähes joka toinen 18–64-vuotiaista vuonna 2022 | Tilastokeskus

www.stat.fi

 

[Lynx_j]

Suomessa, varsinkin merkittävällä teollisuuden alalla jossa itse toimin, johtavissa asemissa on useimmiten insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Yleensä heidän strateginen pelisilmä ja osaaminen on hyvin heikkoa, jolloin se johtaminen on usein kuvailemasi kaltaista: kustannussäästöt ovat ainoa keino luoda "arvoa". Ihan pahimmillaan se voi olla tuota, että vängätään jostain 100 eurosta jonkun palkasta, ja kun saadaan pidettyä se alemmalla tasolla, niin tunnetaan kuinka taas on tehty firmalle rahaa. Kolikon toinen puoli on sitten se, että väkisin tehdään diilejä joissa esimerkiksi ei ole riskejä diskontattu projektin arvoon, ja projektit epäonnistuvat arvon luonnissa. Suomalaiset pörssiyritykset ovat täynnä tälläisiä insinöörejä merkittävissä johtotehtävissä, joilla ei ole todellisia edellytyksiä sellaisiin liiketaloudellisiin johtotehtäviin. Onneksi suomalainen insinööriosaaminen on edelleen korkealla tasolla, joka paikkaa huonoa johtamista.

Tämä on kyllä kummallista, itsekin nähnyt vastaavaa varsinkin teollisuudessa. Se duunari menee pyytämään euron tai kahden palkankorotusta, niin yleisin vastaus on ”No nyt on tällainen tilanne, että ei ole varaa nostaa palkkoja”. Edes kompromisseihin ei olla valmiita, että sitä tuntipalkkaa ei nosteta edes eurolla.
Ja nykyäänhän lähes jokaisen firman talouden luvut löytää pikaisella googlauksella ja sieltä on sitten helppo nähdä liikevaihto ja liiketulos, joka antaisi kyllä myöden tehdä palkankorotuksia.

Osaava työntekijä vaihtaa sitten työpaikkaa ja tilalle rekrytään vuokrafirman kautta joku. Tämä tietysti maksaa enemmän, kuin suora rekryäminen. Tokihan tilaajayrityksestäkin jonkun on käytettävä työaikaansa työhaastatteluun yms.
Sitten uudelle työntekijälle hommataan työvaatteet ja muut pakolliset tarvikkeet.
Tämän lisäksi jonkun on opastettava uutta työntekijää uuden työn oppimisessa, jolloin tämä on vanhan työntekijän tuottavuudesta pois. Lisäksi saattaa kestää viikkoja tai kuukausia, että uusi tekijä alkaa tuottamaan työssään itsenäisesti.
Homma ei välttämättä luonnistukaan ja tilalle pitää palkata uusi kokeilija, joten sama rumba alkaa alusta.

Tällä kaikella rekryämiseen, opettamiseen, hankkimiseen ja tuottavuudesta pois olemiseen käytetään enemmän rahaa, kuin olisi mennyt osaavan työntekijän palkankorotukseen monen vuoden ajalta.
Mutta sitten tosiaan johtoportaassa taputetaan käsiä, kuinka säästettiin työvoimakustannuksissa.

Sama kuin, että firma tarvitsee tuotteen X, joka maksaa naapurissa 15€ ja 20 kilometrin päässä 10€, niin joku työntekijä lähtee hakemaan halvempaa tuotetta, kun ei se kulkeminen ja aika ilmeisesti mitään maksa. Jotkut luulevat tässäkin säästävänsä firman rahoja.

 

[douppi]

Suomessa, varsinkin merkittävällä teollisuuden alalla jossa itse toimin, johtavissa asemissa on useimmiten insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Yleensä heidän strateginen pelisilmä ja osaaminen on hyvin heikkoa, jolloin se johtaminen on usein kuvailemasi kaltaista: kustannussäästöt ovat ainoa keino luoda "arvoa". Ihan pahimmillaan se voi olla tuota, että vängätään jostain 100 eurosta jonkun palkasta, ja kun saadaan pidettyä se alemmalla tasolla, niin tunnetaan kuinka taas on tehty firmalle rahaa. Kolikon toinen puoli on sitten se, että väkisin tehdään diilejä joissa esimerkiksi ei ole riskejä diskontattu projektin arvoon, ja projektit epäonnistuvat arvon luonnissa. Suomalaiset pörssiyritykset ovat täynnä tälläisiä insinöörejä merkittävissä johtotehtävissä, joilla ei ole todellisia edellytyksiä sellaisiin liiketaloudellisiin johtotehtäviin. Onneksi suomalainen insinööriosaaminen on edelleen korkealla tasolla, joka paikkaa huonoa johtamista.

Ja hallitusketjuun kun liittyy voimakkaasti tulot ja verorahat, niin samalla voi sanoa, että julkisella puolella usein johdossa on ihmisiä joilla ei ole juurikaan annettavaa siihen pestiin. Työkokemusta ja palvelusvuosia pidetään jonain ylimaallisena tekijänä myös erilaisiin esimies- ja johtovirkoihin. Huono johtaminen julkisella puolella tulee kalliiksi yhteiskunnalle, aivan kuten mainitsemasi pointti yrityksistä, jossa huono johtaminen näkyy lopulta aina heikompina verotuloina tavalla tai toisella.

 

[1313]

Tämä on kyllä kummallista, itsekin nähnyt vastaavaa varsinkin teollisuudessa. Se duunari menee pyytämään euron tai kahden palkankorotusta, niin yleisin vastaus on ”No nyt on tällainen tilanne, että ei ole varaa nostaa palkkoja”. Edes kompromisseihin ei olla valmiita, että sitä tuntipalkkaa ei nosteta edes eurolla.
Ja nykyäänhän lähes jokaisen firman talouden luvut löytää pikaisella googlauksella ja sieltä on sitten helppo nähdä liikevaihto ja liiketulos, joka antaisi kyllä myöden tehdä palkankorotuksia....

Esittämässäsi kuviossa on helpompaa näyttää, mitä säästettiin kuin tuoda vaihtoehtoiset kustannukset esille. Vaikka tilanne lopulta etenisikin kuvailemallasi tavalla.

Molempien osapuolten, sekä palkansaajan että työnantajan, etu olisi laskea verotusta, jolloin palkkaaminen olisi edullisempaa ja palkansaajalle jäisi enemmän käteen.

Julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella tuollainen ei vaan tahdo kelvata ainakaan vasemmisto-oppositiolle eikä äänekkäälle osalle toimittajakuntaa.

Orpon hallitus on toisin sanoen ottamassa oikeansuuntaisia, joskin aivan liian kevyitä askeleita.