Petteri Orpon hallitus

[Kiekoton]

Kannattaa muistaa myös että muissa Pohjoismaissa on jo useat asiat käytössä, joita uusi hallitus Suomeen ajaa. Nuo vaikuttaa erikoisen järeiltä lähinnä siksi, kun suomalainen työmaailma on jokseenkin jämähtänyt monelta osin.

Toisaalta niissä on vastapainoksi käytössä useita asioita, joita uusi hallitus ei aja. Näistä on ketjussa ollut aiemmin puhetta.

 

[peterra]

@ILIMAVEIVI melko monta mutkaa vedät nyt tuossa analyysissasi suoraksi.
Ensinnäkin edellinen hallitus edelleen - kuten nykyinenkin - kärsii korkeasta inflaatiosta. Inflaatiota kiihdyttivät erityisesti Suomen ulkopuoliset asiat, joista selkein lienee Ukrainan sota. Toki inflaatiota on ollut ennen sitäkin. Erityisesti viime vuonna sähkökriisi nosti hintoja, kun sähkökriisin johdannaisena kaupat nostivat hintoja eli veloittivat muuttuneen tilanteen hinnoissa. Kun hinnat lähtevät nousemaan niin eivät ne nopeasti tule alas, mutta näistä hallituksen syyttäminen on ihan absurdia. En usko, että mikään hallitus olisi tuolle yhtälölle voinut mitään muuta kuin tukea sen mitä voi.

Mitä tulee sitten tuohon työelämän kokonaisuuteen niin on aika erikoista, miksi työnantajapuoli näin kovasti haluaa oikeuden ketjuttaa työsopimuksia. Määräaikaisia ilman loppua, kun käytännössä nykyinenkin systeemi sen mahdollistaa. Koeaika on 6 kk ja minä ihmettelen, mille yritykselle se ei oikeasti riitä. Tämän tyylisiä muutoksia on aika vaikea nähdä perusteltavaksi taloudellisin syin, enemmänkin kyse on siitä, että yritykset haluavat huonossa suhdannetilanteessa henkilökuntansa konkreettisemmin joustamaan. Työvoimasta täytyisi päästä eroon tehokkaasti, jos markkinatilanne heikkenee ja sen parantuessa täytyisi saada riskittömästi palkata nopeasti uutta.

Kyllä, suomalainen työelämä vaatii uudistamista, mutta nämä uudistukset lisäävät joustoa yhdestä suunnasta, mutta se missä hallituksen ohjelma kumisee tyhjyyttään - mitä uusia velvoitteita tulee työnantajalle? Ilmeisesti täydellisessä maailmassa riittää, että maksaa palkat ajallaan ja pitää muuten firman pyörimässä. Aika mustavalkoisia ja yksisilmäisiä nämä muutokset ovat, joiden vaikutukset ovat vaikeasti ennakoitavia. Suurimmat hyödyt näistä(kin) muutoksista satavat luonnollisesti niiden laariin, jotka käyttävät paljon työvoimaa ja tarvitsevat paljon käsiä kroonisesti. En ole aivan varma, onko tämä sitä mitä Suomen työelämä kaipaa.

 

[RexHex]

Kävinpä eilen SAK:n tilaisuudessa ja aika huolissaan kentällä ollaan.

Jatkossa potkut voi saada mm. yhdestä myöhästymisestä, olkoon sitten syy mikä tahansa. Käsi ylös sille joka ei joskus jonkun syyn takia ole myöhästynyt töistä.

Voiko oikeasti? Mihin tämä väite perustuu? Tai siis mihin hallituksen ehdottamaan toimeen?

Paikallisesta sopimisesta voi sopia kuka tahansa luottamusmiehen ohi.

Viitattaisiinkohan tässä siihen, että jatkossa luottamusmiehen ei tarvitse olla liiton jäsen, vaan se voi olla ihan työntekijöiden itse valitsema, riippumatta luottamusmiehen sidonnaisuuksista?

Lakot on tosiaan tarkoitus tehdä niin kalliiksi/rajoittaa työntekijöille että niihin ei ole rahaa/ keinoja alkaa, aika nerokasta kyllä. Työnantajien sakkomaksu ei muuten ole yllättäen nousemassa, mikä yllätys.

Voisin kuvitella, että tässä on tarkoitus tuoda laittomien lakkojen korvaukset vastaamaan edes jollain tasolla mahdollista vahinkoa. Tällä hetkellähän laittomista lakoista määrättävä maksimisumma taitaa olla niinkin huikea kuin 15000 euroa. Mielelläni näkisin LAITTOMINEN lakkojen kynnyksen olevan huomattavasti korkeampi kuin nykyisin.

 

[Sonny Burnett]

En usko että yksikään työnantaja haluaa hyvästä työntekijästä eroon. Niistähän suorastaan kilpaillaan kaikkialla

50% työntekijöistä on keskimääräistä huonompi. Eli aika moni.

 

[douppi]

Toisaalta niissä on vastapainoksi käytössä useita asioita, joita uusi hallitus ei aja. Näistä on ketjussa ollut aiemmin puhetta.

Kyllä, esimerkiksi Tanskassa tehokkaamman talousalueenkin myötä esim. tehokkaammat TE-palvelut, mutta ymmärtääkseni Suomikin pyrkii parantamaan niitä, jotta mahdollisimman moni saisi töitä. Varmasti löytyy kehitettävää, mutta työnantajien pitää uskaltaa palkata. Ei ne muuten sitä helposti tee.

Noista tuista muualla niin aikuiskoulutuksen tuen määrä vaihtelee Pohjoismaissa kovin. Asumistuki taas on sekä Tanskassa että Ruotsissa ymmärtääkseni tarveharkintainen ja perustuu hakijan taloudelliseen tilanteeseen ja varallisuuteen. No harvalla tuen saajalla nyt isompaa varallisuutta on, mutta pointti siis että melko kireät ehdot on muuallakin, siltikin vaikka maiden taloustilanne parempi. Suomi on tällä hetkellä eniten nesteessä taloudellisesti, joten olisi aika erikoista jos meillä olisi jotenkin enemmän löysää järjestelmissä.

Työllisyydessä on haasteita muutenkin. Nyt kun ajat on mitä on, ja rakennusalakin aika kylmäävässä tilanteessa, niin voidaan vaan arvata lukuja kuinka paljon työttömyys voi kasvaa tuossa n.20% suomalaisista työllistävästä rakennusalasta. Joko suoraan tai välillisesti.

 

[rpeez]

50% työntekijöistä on keskimääräistä huonompi. Eli aika moni.

Työntekijät voi olla kaikki hyviä. Työntekijää ei mielestäni pidä verrata toiseen työntekijään vaan siihen tuoko hän lisäarvoa enemmän kuin kuluja yritykselle.

 

[Jymäkkä]

Kyllä, esimerkiksi Tanskassa tehokkaamman talousalueenkin myötä esim. tehokkaammat TE-palvelut, mutta ymmärtääkseni Suomikin pyrkii parantamaan niitä, jotta mahdollisimman moni saisi töitä. Varmasti löytyy kehitettävää, mutta työnantajien pitää uskaltaa palkata. Ei ne muuten sitä helposti tee.

No se ensimmäinen ja tärkein toimi olisi ottaa Ruotsin tavoin työntekijät yritysten päätöksentekoon, mutta tähän ei tunnu olevan mitään halua. Ihan yhtä jähmeää on työnantajienkin asenne työmarkkinoiden kehittämiseen kuin liittojenkin, yhteistyö ei maistu, vaan asia nähdään taisteluna ja nollasummapelinä. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että nämä työntekijän aseman heikennykset on nyt se ratkaiseva tekijä, eikä mikään muu ole pielessä?

 

[Sonny Burnett]

Työntekijät voi olla kaikki hyviä. Työntekijää ei mielestäni pidä verrata toiseen työntekijään vaan siihen tuoko hän lisäarvoa enemmän kuin kuluja yritykselle.

Kun potkuja annetaan niin silloin vertailu tehdään nimenomaan työntekijöiden välillä. Eli kuka työntekijä tuo enemmän/vähemmän sitä lisäarvoa.

 

[Mojo]

No se ensimmäinen ja tärkein toimi olisi ottaa Ruotsin tavoin työntekijät yritysten päätöksentekoon, mutta tähän ei tunnu olevan mitään halua.

Suomessahan työntekijäpuoli on vaatinut yritysten päätöksentekoon nimenomaan luottamusmiehiä, kun taas Ruotsissa yrityksen työntekijät valitsevat edustajansa itse henkilökunnan piiristä. Oleellista on, että hallituksessa oleva työntekijä tuntee yhtiön ja sen henkilöstön eikä ole liiton politiikan väline. Siinä on suuri ero.

 

[Jymäkkä]

Suomessahan työntekijäpuoli on vaatinut yritysten päätöksentekoon nimenomaan luottamusmiehiä, kun taas Ruotsissa yrityksen työntekijät valitsevat edustajansa itse henkilökunnan piiristä. Oleellista on, että hallituksessa oleva työntekijä tuntee yhtiön ja sen henkilöstön eikä ole liiton politiikan väline. Siinä on suuri ero.

Joo, minusta voisi mennä Ruotsin malliin tuo valintakin. Monella alalla ne toki olisi silloinkin liiton miehiä, kuten on Ruotsissakin. Ei tuo saisi olla asia, jolla olisi merkitystä suuntaan tai toiseenkaan.

Edit: Ja siis liitot ovat vaatineet tuota Suomessa, ei työntekijäpuoli kollektiivina.

 

[douppi]

No se ensimmäinen ja tärkein toimi olisi ottaa Ruotsin tavoin työntekijät yritysten päätöksentekoon, mutta tähän ei tunnu olevan mitään halua. Ihan yhtä jähmeää on työnantajienkin asenne työmarkkinoiden kehittämiseen kuin liittojenkin, yhteistyö ei maistu, vaan asia nähdään taisteluna ja nollasummapelinä. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että nämä työntekijän aseman heikennykset on nyt se ratkaiseva tekijä, eikä mikään muu ole pielessä?

Yrityksiä on monenlaisia, mutta joo ei se ollenkaan huono asia ole, että työnantaja kuuntelee työntekijöitä tarkoin eri asioissa.

Mutta siis se mitä isommassa kuvassa toivon niin parasta mahdollista työllisyysastetta, matalamman kynnyksen palkkaamista ja esim. kauan kaivattuja työmarkkinauudistuksia. Ne on aika jäykkiä järjestelmiä.

Tukien suhteen optimaalinen tilannehan on se, etteivät lisää kannustinloukkuja ja ylipäätänsä kohdistuu aina mahdollisimman hyvin.

 

[Jymäkkä]

Se mitä toivon niin parasta mahdollista työllisyysastetta, matalamman kynnyksen palkkaamista ja esim. kauan kaivattuja työmarkkinauudistuksia.

Tukien suhteen optimaalinen tilannehan on se, etteivät lisää kannustinloukkuja ja ylipäätänsä kohdistuu aina mahdollisimman hyvin.

Kuin myös, mutta en näe näiden hallituksen toimien olevan pelkästään positiivisia. Työnantajille annetaan kaikki käteen ja tehdään selväksi, ettei mistään kannata neuvotella, kun hommat hoidetaan lakien kautta. Erityisen viisasta olisi nyt ollut tuoda heikennyksien rinnalle myös työntekijöille jotain, esimerkiksi juuri lisää vaikutusmahdollisuuksia yrityksissä. Tuota kautta voitaisiin oikeasti alkaa saavuttaa jotain oikeaa luottamusta osapuolten välille. Tälläinen valittu meno tuppaa potkimaan sitten taas takaisin kun vasemmistolaisempi hallitus.

 

[rpeez]

Kun potkuja annetaan niin silloin vertailu tehdään nimenomaan työntekijöiden välillä. Eli kuka työntekijä tuo enemmän/vähemmän sitä lisäarvoa.

Jos potkuja tarvii antaa, niin jo tänä päivänä se on mahdollista jos yrityksen talous sitä vaatii, ja luonnollisesti tuottamattomammat pannaan ensin ulos.

Teorissa kaikki työntekijät voi olla erittäin tuottavia, tyyliin yksi tuo 900000 ja toinen 1,1 miljoonaa. Keskusteluhan lähti siitä että sanoit 50% olevan huonompia työntekijöitä.
Miksi yritys irtisanoisi 900t tuottavan vain siksi, että se olisi helpompaa jatkossa lain perusteella, en minä ainakaan ymmärrä.

 

[Patarouva]

Jos potkuja tarvii antaa, niin jo tänä päivänä se on mahdollista jos yrityksen talous sitä vaatii, ja luonnollisesti tuottamattomammat pannaan ensin ulos.

Teorissa kaikki työntekijät voi olla erittäin tuottavia, tyyliin yksi tuo 900000 ja toinen 1,1 miljoonaa. Keskusteluhan lähti siitä että sanoit 50% olevan huonompia työntekijöitä.
Miksi yritys irtisanoisi 900t tuottavan vain siksi, että se olisi helpompaa jatkossa lain perusteella, en minä ainakaan ymmärrä.

Ehkä monet niistä, jotka pelkäävät, että heti kun irtisanomista helpotetaan työnantaja antaa potkut, kärsivät huijarisyndroomasta. Toisaalta ne, jotka ovat varmoja, että niin hyvällä työntekijällä kuin he ei ole mitään pelättävää, saattavat kärsiä ylivertaisuusvinoumasta.

 

[douppi]

Kuin myös, mutta en näe näiden hallituksen toimien olevan pelkästään positiivisia. Työnantajille annetaan kaikki käteen ja tehdään selväksi, ettei mistään kannata neuvotella, kun hommat hoidetaan lakien kautta. Erityisen viisasta olisi nyt ollut tuoda heikennyksien rinnalle myös työntekijöille jotain, esimerkiksi juuri lisää vaikutusmahdollisuuksia yrityksissä. Tuota kautta voitaisiin oikeasti alkaa saavuttaa jotain oikeaa luottamusta osapuolten välille. Tälläinen valittu meno tuppaa potkimaan sitten taas takaisin kun vasemmistolaisempi hallitus.

Itse en usko että työelämässä käytännössä hirveästi mikään muuttuu vaikka SAK hyperventiloikin tuossa. Asumistuen ehtojen kiristys saattaa pakottaa jotkut muuttamaan, toisaalta monella voi olla vaihtoehtoja lisätienestien suhteen, eli pärjäävät kyllä. Eihän asumistuki kokonaan poistu hallituksen mukaan.

Tulevat keskustelut ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuuden kanssa käydään varmasti perusteellisesti, että onko hyvä idea sellasta tehdä. Ymmärrän pointin ja tarkoituksen tuossa, itse jättäisin tämän muutoksen kuitenkin pois.

Varsinkin demografian kannalta taas se palkkaamisen kynnyksen madaltaminen ja irtisanomisen helpottaminen ongelmatilanteissa on hyviä muutoksia. Ei olisi firmalle enää niin kova stressi palkata ihmisiä. Varsinkin pienehköille firmoille helpotus ja takaportti.

 

[rpeez]

Ehkä monet niistä, jotka pelkäävät, että heti kun irtisanomista helpotetaan työnantaja antaa potkut, kärsivät huijarisyndroomasta. Toisaalta ne, jotka ovat varmoja, että niin hyvällä työntekijällä kuin he ei ole mitään pelättävää, saattavat kärsiä ylivertaisuusvinoumasta.

Varmaan hyvin paikkansa pitävää.

Itselläni sotii oikeustajua vastaan, että työnantajaa "määrätään" lailla tai vastaavalla pitämään tuottamaton ihminen töissä (poislukien äitiys- ja sairauslomat). Huijarisyndrooma ja ylivertaisuusvinouma eivät mielestäni ole asioita joiden pitäisi liittyä työnantajan työssäpitovelvoiteperusteisiin, vaan ongelmia joihin voi yrittää hakea apua jos siltä tuntuu (reality check esimieheltä, kehityskeskustelut, työpsykologi).

Olen aika jyrkkä työntekijän oman vastuun kannattaja. MInusta työntekijä on pienyrittäjä, joka myy omaa työpanostaan toiselle yritykselle. Äärimmäisena esimerkkinä omalla kohdallani se johti siihen, että vietin koko joululomaviikon opiskellen nettikursseista asioita joita tiesin tarvitsevani heti tammikuussa töissä ja kompetenssini ei olisi riittänyt muuten. Toki poikkeuksellista, koska ilmaista työtäkään ei pidä tehdä.
(Eli päätoiminen taustani on normaali palkansaaja, mutta myönnettävä on etten ole koskaan joutunut tukalaan tilanteeseen elämässäni tai väärin kohdelluksi asioissa, jotka liittyy työsuhteeseen.)

 

[peterra]

MInusta työntekijä on pienyrittäjä, joka myy omaa työpanostaan toiselle yritykselle

Täydellisessä maailmassa, kyllä. Epätäydellisessä maailmassa tilanne on huomattavasti monimutkaisempi, koska työt ovat erilaisia. Kärjistäen suorittavissa töissä tulisi työajan kattaa se, mitä työ vaatii eli jos yritys tarvitsee jotakin osaamista niin heidän pitää järjestää aikaa sen hankkimiselle. Erikseen sitten ovat sellaiset työt, joissa on paljon omaa vastuuta, joissa jokainen työntekijä tekee itse ratkaisunsa panostuksesta. Esimerkiksi aineenopettajalta on ihan okei odottaa sitä, että hän valmistelee ja tuottaa omat tuntinsa. Siihen ei ole merkitty työaikaa, mutta työaika on muutoin verrattain vähäinen verrattuna esimerkiksi 7,5 h toimistossa.

Suorittavissa töissä taas oman kokemukseni mukaan usein työntekijältä odotetaan jonkinlaisia ponnisteluja vapaa-ajalla, vaikka sille ei ole mitään perustetta. Pääsääntöisesti Suomessa on kuitenkin tilanne, että työntekijät ovat enemmänkin valmiita tekemään liikaa kuin liian vähän. Työ kattaa monella ison osan elämästä, mutta toisinaan on hyvä miettiä myös tasapainoa. Itse olen opetellut sen vähän kantapään kautta, että työt kannattaa jättää töihin jossakin vaiheessa viikkoa ja vapaa-ajalla keskittyä palautumiseen. Jos nyt karkeasti sanon niin ihmistyö kuormittaa usein ja paljon, vaikka monella alalla sitä tehdään sen kummemmin ymmärtämättä, että sosiaaliset tilanteet ovat omiaan luomaan kuormitusta.

 

[Bob Rambo]

Olen aika jyrkkä työntekijän oman vastuun kannattaja. MInusta työntekijä on pienyrittäjä, joka myy omaa työpanostaan toiselle yritykselle.

Niin minäkin olen melkoisen kärkkäästi huutelemassa työntekijän vastuun perään. En silti oikein ymmärrä rinnastusta pienyrittäjyyteen. Ei työntekijältä voi, eikä pidäkään odottaa samanlaista omistautumista työlle tai omalle tehtävälleen kuin yrittäjältä. Aika saakelin työkeskeinen ja pahoinvoiva yhteiskunta meillä olisi, jos jokainen olisi samassa asemassa kuin muut pienyrittäjät kilpailemassa siitä, kuka haluaa ostaa sen tarjotun resurssin yritykselleen käytettäväksi.

Jossain konsulttitoimistoissa ja lääkäriasemilla tuo ajatusmalli jotenkuten toimiikin, mutta valtaosassa työyhteisöjä ei.

T: kokoomuslainen pienyrittäjä

 

[Redimor]

Niin minäkin olen melkoisen kärkkäästi huutelemassa työntekijän vastuun perään. En silti oikein ymmärrä rinnastusta pienyrittäjyyteen. Ei työntekijältä voi, eikä pidäkään odottaa samanlaista omistautumista työlle tai omalle tehtävälleen kuin yrittäjältä. Aika saakelin työkeskeinen ja pahoinvoiva yhteiskunta meillä olisi, jos jokainen olisi samassa asemassa kuin muut pienyrittäjät kilpailemassa siitä, kuka haluaa ostaa sen tarjotun resurssin yritykselleen käytettäväksi.

Jossain konsulttitoimistoissa ja lääkäriasemilla tuo ajatusmalli jotenkuten toimiikin, mutta valtaosassa työyhteisöjä ei.

T: kokoomuslainen pienyrittäjä

Miedän yhteiskunta on täysin työkeskeinen jo nyt. Ei siihen mitään yrittäjyyttä tarvita. Ihmiset elävät viikon töissä ja ovat viikonlopun vapaalla niin että tuntuu. Viikko eletään sohvalla katsomassa puhelinta televisio taustalla.
Koko systeemi on rakennettu hallintaan mitä 1% vähemmistö pyrkii vastustamaan.

Mikä sitten olisi vaihtoehto? Ei tänä päivänä enää mikään koska ihmiset eivät pysty itsestään huolehtimaan. Parempi siis keskittyä siihen työmaailmaan. Nuorisolla kuitenkin on vähän ilmassa sitä, ettei elämäänsä tarvi työlle tuhlata ja tykkäävät osapäiväisestä hommasta tai kausitöistä. Saa sitten nähdä miten tämä tulee toimimaan tulevaisuudessa.

Jos tästä maasta pyrittäisiin tekemään ihmisille parempi niin kokoomuslaisella sosialistisella viheraatteella sitä ei tule. Veroja kerätään jotta niitä saadaan tuhlata asiattomuuksiin joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten hyvinvoinnin kanssa. Sama lopputulema todennäköisesti saataisiin aikaiseksi köyhäintaloilla ja 0% verotuksella.

 

[Wiljami]

Itse en usko että työelämässä käytännössä hirveästi mikään muuttuu vaikka SAK hyperventiloikin tuossa. Asumistuen ehtojen kiristys saattaa pakottaa jotkut muuttamaan, toisaalta monella voi olla vaihtoehtoja lisätienestien suhteen, eli pärjäävät kyllä. Eihän asumistuki kokonaan poistu hallituksen mukaan.

Tulevat keskustelut ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuuden kanssa käydään varmasti perusteellisesti, että onko hyvä idea sellasta tehdä. Ymmärrän pointin ja tarkoituksen tuossa, itse jättäisin tämän muutoksen kuitenkin pois.

Varsinkin demografian kannalta taas se palkkaamisen kynnyksen madaltaminen ja irtisanomisen helpottaminen ongelmatilanteissa on hyviä muutoksia. Ei olisi firmalle enää niin kova stressi palkata ihmisiä. Varsinkin pienehköille firmoille helpotus ja takaportti.

Vähän tuntuu että näissä uudistuksissa lähdetään yleistyksestä että työnantaja on moitteeton sankari ja rehellisyyden perikuva ja työntekijä sitten aina vilppiin valmis ketku jota on vahdattava vierestä ettei varasta aikaa tai muita resursseja. Alla kärjistävä esimerkki siitä, miltä julkinen keskustelu nykyisen hallitusohjelman perusteista kovasti vaikuttaa.

Tarkoitan siis sitä että täälläkin monessa viestissä on mainittu, miten "ahkerilla" työntekijöillä ei ole mitään hätää jatkossakaan ja ei työnantajat varmasti lähde työntekijöiden tilannetta heikentämään lyhytnäköisten voittojen toivossa mm. pistämällä porukkaa pellolle ja palkkaamalla halvempaa väkeä tilalle omalla ilmoituksella. Tai vaikka putkettamalla pätkäsopimuksia jotta työntekijän on aina koeajalla ja oikeudeton kokemuslisiin. Jostain syystä työnantajat kollektiivisesti pystyvät siis näkemään sitoutuneiden työntekijöiden arvon pelkän kvartaalituloksen sijaan, vaikka aiemmin eivät ole uutisoinnin perusteella siihen juuri kyenneet. Siis kollektiivina, luonnollisesti on hyviä ja sitten heikompia työnantajia ja ala määrittää todella paljon, millaisissa suhteissa noita löytyy.

Vaihtoehtoisesti sitten työntekijä on se lusmu ja varas, kenen ainoa hupi elämässä on pitää palkallisia rokulipäiviä työnantajan piikkiin ja elää vielä herroiksi sairaspäivän palkan lisäksi asumistuilla sekä nauraa porvareille räkäisesti ja pilkallisesti. Siis vain hieman parempi verrattuna siihen suurimpaan saatanaan, eli työttömään. Sitä huonompi ja epäluotettavampi työntekijä on kyseessä, mitä matalampipalkkaisesta työstä on kyse.

En tiedä miten suuri ongelma nuo feikkisairaspäivät on, mutta lähes varmasti tuon pandemia-aikana parantuneen "kyllä pienessä flunssassa pitää voida töihin tulla" ajattelumallin paluu heikentää tuottavuutta kun sen yhden sairastajan sijaan sama päiväkotiflunssa siirtyy päiväkotilapsen vanhemmasta koko työyhteisöön.

Disclaimerina että olen itse yrittäjäperheestä ja itsekin tässä yrittäjästatuksella touhuilen täysin vastuullisena omasta tekemisestäni. Työhistoriaa löytyy eri rooleista yksityiseltä ja hieman julkishallinnonkin puolelta duunarista erityisasiantuntijaan.

 

[rpeez]

Niin minäkin olen melkoisen kärkkäästi huutelemassa työntekijän vastuun perään. En silti oikein ymmärrä rinnastusta pienyrittäjyyteen. Ei työntekijältä voi, eikä pidäkään odottaa samanlaista omistautumista työlle tai omalle tehtävälleen kuin yrittäjältä. Aika saakelin työkeskeinen ja pahoinvoiva yhteiskunta meillä olisi, jos jokainen olisi samassa asemassa kuin muut pienyrittäjät kilpailemassa siitä, kuka haluaa ostaa sen tarjotun resurssin yritykselleen käytettäväksi.

Jossain konsulttitoimistoissa ja lääkäriasemilla tuo ajatusmalli jotenkuten toimiikin, mutta valtaosassa työyhteisöjä ei.

T: kokoomuslainen pienyrittäjä

Ei sitä "yrittäjyyttä" nyt noin kirjaimellisesti pitänyt ottaa, anteeksi huono ilmaisuni. Hain enemmänkin vastakohtaa sille ajattelulle, että työnantajan pitäisi pitää työntekijä töissä, joka ei tuota mitään eikä välitäkään tuottaako mitään.

 

[Petri1981]

Jatkossa potkut voi saada mm. yhdestä myöhästymisestä, olkoon sitten syy mikä tahansa. Käsi ylös sille joka ei joskus jonkun syyn takia ole myöhästynyt töistä.
Jatkossa se onkin herran käsissä tuleeko monoa.

Tälläiset jutut ovat ihan maapallo on litteä -tason soopaa, jotka jostain syystä pyörivät paljon AY- ja vasemmistopiireissä. Ihan oikeasti yksikään ihminen joka kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan ei voi olla sitä mieltä, että yrittäjät/yritykset ensin palkkaisivat ja sitten potkisivat ihmisiä muuten vain pihalle. Siis käyttäisivät kymmeniä tuhansia euroja tälläiseen touhuun. Nyt ihan oikeasti.

 

[ultrar]

Tälläiset jutut ovat ihan maapallo on litteä -tason soopaa, jotka jostain syystä pyörivät paljon AY- ja vasemmistopiireissä. Ihan oikeasti yksikään ihminen joka kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan ei voi olla sitä mieltä, että yrittäjät/yritykset palkkaisivat, ja sitten potkisivat ihmisiä muuten vain pihalle. Siis käyttäisivät kymmeniä tuhansia euroja tälläiseen touhuun. Nyt ihan oikeasti.

Juuri näin, tuo ei ole eikä tule olemaan mahdollista. Kyllä siellä jatkossakin on tietyt prosessit ja varoituksien kautta voisi irtisanominen tapahtua. Tällä hetkellä irtisanominen on lähes mahdotonta, eikä se ole jatkossakaan helppoa, vaikka siihen voisi olla syytäkin.

 

[Noppa10]

Tällä hetkellä irtisanominen on lähes mahdotonta, eikä se ole jatkossakaan helppoa, vaikka siihen voisi olla syytäkin.

Näin. Eikä tällä hetkellä matalapalkka-aloilla ole työnantajapuolella halua irtisanoa edes sitä ei-niin-pätevää työntekijää, kun työvoimapula on niin huutava. Aika lahjakkaasti saa tällä hetkellä perseillä, jos monoa onnistuu hankkimaan.

 

[Lynx_j]

Kai siellä kunnassa on muitakin töitä/työnantajia kuin tuo hoitola tai sitten pitää perustaa kilpaileva hoitola. Nämä nyt ovat niitä ikuisuusjuttuja, onko yhteiskunta vastuussa ja miten paljon vai pitääkö yksilön itse ottaa vastuuta itsestään/toimeentulostaan.

Ei nyt tarvitse hirveä "näkijä" olla, että olipa hallituksessa jatkossa mitkä puolueet tahansa, tulevaisuudessa pitää olla valmis yhä enemmän vaihtamaan paikkakuntaa ja/tai ammattia työllistyäkseen, koulutusta unohtamatta.

Valitettavasti nykyisessä päätöksenteossakin näkyy asioiden kapeakatseisuus harvaan asutussa maassamme.

Otetaan esimerkiksi Kalle Koneistaja*, joka on ammattikoulusta valmistuttuaan työskennellyt pienen paikkakunnan metalliverstaalla. Elämä on rakennettu palkkatyön varaan, muutaman kilometrin työmatka taittuu mukavasti vanhahkolla käyttöautolla ja rivarikaksiosta maksellaan lainanlyhennystä. Työt ovat menneet hyvin ja tulotaso on saatu yli 20€/h koneistajan hommissa.
Maailmantilanne (viimeisenä iskuna Ukrainan sota) keikauttaa markkinaa sen verran, että tämä vuosikymmeniä paikkakunnalla toiminut metallipaja ja kohtalaisen suuri työllistäjä joutuu sulkemaan ovensa ja paikkakuntaa kohtaa yhtäkkiä yli sadan henkilön työttömyys.

Kalle Koneistaja alkaa etsiä omaa koulutusta ja kokemusta vastaavaa työtä. Paikkoja löytyykin, lähin esimerkiksi suuresta kaupungista 110 kilometrin päässä kotoa.
Viikossa edestakaisiin töissä kulkemisissa kertyy siis kilometrejä 1100. Kallen käyttöauto kuluttaa 7 litraa/100km.
Jos ajatellaan bensan maksavan 2€/litra, niin kuluja tulee töissä kulkemiseen 154€ viikossa, eli 616€/kk. Julkisia ei kaikissa paikoissa kulje sellaisiin aikoihin, että aamulla olisi mahdollisuus olla ajoissa töissä.

Vuokratyönä alkavasta työsuhteesta maksetaan 14€/h, eli bruttona 2257€ (työajan lyhennys laskettu mukaan). Kalle ilmoittaa luonnollisesti kilometrit heti verottajalle, eikä odota pottia veronpalautuksiin. Tästä jää käteen ~1800€/kk, josta voi vähentää yli 600€ töissä kulkemiseen. Asunnostaan Kalle maksaa 650€/kk. Siinä on muiden laskujen ja kulujen jälkeen kauheasti jää palveluihin rahaa. Ja käsi sydämelle, kuka käyttää päivästään ainakin 11 tuntia, että saa ajaa omalla kustannuksella yli 200 km päivässä, sen takia, että saa käydä töissä kehnolla palkalla?

Hallituksen ja sen kannattajien lääke tähän on muuttaa lähemmäs työpaikkoja. Kallellakin työhaluja olisi, eikä perheettömänä muuttaminen olisi mahdottomuus, mutta kuka ostaa asunnon muuttotappiopaikkakunnalta? Tiedän tapauksia, joissa pikkupaikkakuntien kerros- ja rivitalojen osakkeet ovat myynnissä viidettä vuotta ilman potentiaalisia ostajia.
Toinen ”ratkaisu” työllistymiseen on alkaa yrittäjäksi. Jos paikkakunnalla pyörinyt metallialan yritys joutuu sulkemaan ovensa, niin onko Kallen ratkaisu perustaa oma metallialan yritys? Mistä alkupääoma laitteisiin, tiloihin yms? Mistä asiakaskunta ja yrittäjyydessä tarvittavat tiedot ja taidot? Harva hihnalla työskentelevä duunari taitaa valmis yrittäjä olla.
Tokihan voi aina sanoa, että menee muihin töihin. Jos sattumoisin kunnan työpaikat ovat täynnä ja kylän ainut kauppakaan ei palkkaa juroa metallimiestä nollakokemuksella kaupan alalta, koska työvoiman suoranaista tarvetta ei ole ja vähäisetkin paikat menevät tutuille.

Viisasten kiveä tähän ongelmaan ei taida löytyä miltään hallitukselta, mutta yksinkertaistavat ”muuta lähemmäs työpaikkoja”, tai ”työllistä itse itsesi yrittäjänä” avaukset ovat äärimmäisen yksioikoisia.
Juuri tällaisia tapauksia kohtaan hallituksen toimet iskevät työmatkojen kallistuessa. Ihmisiä elää syrjäkylillä asuntoloukuissa, lisäksi perheellisille tilanne on vielä tukalampi, kun sitä kumppania ja lapsia ei vain jonain päivänä pakata autoon ja lähdetä leventämään elämää kasvukeskuksiin.

*Nimeä muutettu, mutta viestissä oleva tarina on totta ja luvutkin tosielämästä.