Vitun opiskelijat. Opetelkaa plus ja miinus -laskut, Excelin käyttö ja edes alkukantainen oman elämän budjetointi. Jos ei muuta, niin tässä vinkki jonka kuulin pitkän linjan duunarilta: tilillä kannattaa aina olla tonni löysää, ns. toimintatonni.
On hienoa, että sinä olet opiskellut tehokkaasti ja onnistunut hankkimaan työpaikan joka kesä. Ja tämä toivotukseni on vilpitön, koska on oikeasti upeaa ja hienoa, että ihminen pystyy itse säätelemään talouttaan ja tottumuksiaan. Tällainen tilanne on optimaalinen. Tosiasia kuitenkin on se, että meitä ihmisiä on tosi paljon erilaisia ja ihan kaikki eivät mahdu samaan kategoriaan.
Ihmettelen itse kohtaa, että et käsitä sitä, miten joku voi ottaa lainaa elääkseen. Soluasunto on ainoa mahdollinen, jos haluat saada jotain ruokarahaa tukien päälle. Jos taas haluat asua omillaan (ja omillaan asuminen on oikeasti ihan viisas valinta, koska omillaan ihminen oppii kuitenkin aika paljon) niin se yhdistelmä on aina laina+tuki. Ei yksin voi elää max. 700 € oikein missään, kun asuminen nielee pienimmässäkin paikkakunnassa heti käytössä olevasta budjetista puolet.
Suomen järjestelmä suosii lineaarista mallia:
1) käy koulut
2) opiskele
3) tee töitä.
Todellisuudessa tämä kokonaisuus on paljon tätä monimutkaisempi. Ensimmäiseksi aika moni kokee opintojensa aikana, että voi olla päätymässä ns. huonoon putkeen. Itse aloitin opinnot ja rahoitin ne kokonaan itse, mutta nopeasti huomasin, ettei tutkintoni tulisi johtamaan työllistymiseen ainakaan nopealla tähtäimellä. Jätin opinnot sivuun ja menin työelämään, jossa sain työkokemusta ja ansiotasoni kehittyi. Työelämässä ymmärsin paremmin, millaisia vahvuuksia minulla on ja millaisella alalla niitä voisi hyödyntää. Jatkoin opintoja sitten paremmalla tiedolla ja opinnot alkoivatkin edetä liukkaasti. En opiskellut lineaarisesti vaan opinnot olivat pätkiä siellä ja toinen täällä. Samalla hankin 8 vuotta työkokemusta, jotta sain aikuisopintotuen, koska ilman sitä en olisi voinut mitenkään opiskella. Aikuisopintotuenkin päälle minun oli otettava lainaa ja se aikuisopintotuki on aivan jotain muuta kuin opiskelijan minimi.
Minun tarinani on yksi tarina ja nyt minä tulen maksamaan opintolainaani pois. Työtuloni ovat nousseet ja olen saanut työpaikan alalla, jolla haluan olla. Matka tähän on ollut kaikkea muuta kuin lineaarinen. Matematiikka on helppoa ja kivaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että jos oma henkilökohtainen budjetti on alijäämäinen niin millä sitä pitäisi tilkitä? Jos mietin kaikkia niitä työpaikkoja, joissa vietin kesäni niin ei sillä saanut kuin ruokaa pöytään ja asumisen maksettua enkä edes asunut missään kaupungin keskustassa.
Ensimmäinen oikeanlainen suuntaus olisi tarkastella sitä, kuinka korkealle me tarvitsemme maistereita ja missä töissä riittäisi kandidaatti. Riittäisikö esimerkiksi alakoulun opettajalle kandidaatti? Onko maisteri elinehto? Tämä luo muuten aika hullunkurisen tilanteen työmarkkinoille: maistereita on, mutta heillä ei ole sitä opettajan pedagogista tutkintoa. Nämä maisterit ovat töissä opettajina, mutta heillä puuttuu koulutus opettamiseen. Jos ajatellaan esimerkiksi juuri sitä alakoulun opettajaa niin onko paras mahdollinen historian maisteritutkinto vai riittäisikö kandidaatti opettajan pedagogista opinnoista? Näinpä. Tämä nyt vain esimerkkinä. Tutkintojen pitäisi kehittyä muuttuvan maailman mukana ja myös opintojen rakenne sen mukana. Lineaariset opiskelijat, joilla on selvät suunnitelmat, ovat nykyisen systeemin voittajia. Ne, jotka eivät heti löydä paikkaansa työelämästä tai haavealaansa, ovat systeemin häviäjät.
/img-s3.ilcdn.fi/3c72772da4c2eaeefec6653a1cb1631fe05387cdea1a9b58757bf152254e459f.jpg)
