Valitettavasti nykyisessä päätöksenteossakin näkyy asioiden kapeakatseisuus harvaan asutussa maassamme.
Otetaan esimerkiksi Kalle Koneistaja*, joka on ammattikoulusta valmistuttuaan työskennellyt pienen paikkakunnan metalliverstaalla. Elämä on rakennettu palkkatyön varaan, muutaman kilometrin työmatka taittuu mukavasti vanhahkolla käyttöautolla ja rivarikaksiosta maksellaan lainanlyhennystä. Työt ovat menneet hyvin ja tulotaso on saatu yli 20€/h koneistajan hommissa.
Maailmantilanne (viimeisenä iskuna Ukrainan sota) keikauttaa markkinaa sen verran, että tämä vuosikymmeniä paikkakunnalla toiminut metallipaja ja kohtalaisen suuri työllistäjä joutuu sulkemaan ovensa ja paikkakuntaa kohtaa yhtäkkiä yli sadan henkilön työttömyys.
Kalle Koneistaja alkaa etsiä omaa koulutusta ja kokemusta vastaavaa työtä. Paikkoja löytyykin, lähin esimerkiksi suuresta kaupungista 110 kilometrin päässä kotoa.
Viikossa edestakaisiin töissä kulkemisissa kertyy siis kilometrejä 1100. Kallen käyttöauto kuluttaa 7 litraa/100km.
Jos ajatellaan bensan maksavan 2€/litra, niin kuluja tulee töissä kulkemiseen 154€ viikossa, eli 616€/kk. Julkisia ei kaikissa paikoissa kulje sellaisiin aikoihin, että aamulla olisi mahdollisuus olla ajoissa töissä.
Vuokratyönä alkavasta työsuhteesta maksetaan 14€/h, eli bruttona 2257€ (työajan lyhennys laskettu mukaan). Kalle ilmoittaa luonnollisesti kilometrit heti verottajalle, eikä odota pottia veronpalautuksiin. Tästä jää käteen ~1800€/kk, josta voi vähentää yli 600€ töissä kulkemiseen. Asunnostaan Kalle maksaa 650€/kk. Siinä on muiden laskujen ja kulujen jälkeen kauheasti jää palveluihin rahaa. Ja käsi sydämelle, kuka käyttää päivästään ainakin 11 tuntia, että saa ajaa omalla kustannuksella yli 200 km päivässä, sen takia, että saa käydä töissä kehnolla palkalla?
Hallituksen ja sen kannattajien lääke tähän on muuttaa lähemmäs työpaikkoja. Kallellakin työhaluja olisi, eikä perheettömänä muuttaminen olisi mahdottomuus, mutta kuka ostaa asunnon muuttotappiopaikkakunnalta? Tiedän tapauksia, joissa pikkupaikkakuntien kerros- ja rivitalojen osakkeet ovat myynnissä viidettä vuotta ilman potentiaalisia ostajia.
Toinen ”ratkaisu” työllistymiseen on alkaa yrittäjäksi. Jos paikkakunnalla pyörinyt metallialan yritys joutuu sulkemaan ovensa, niin onko Kallen ratkaisu perustaa oma metallialan yritys? Mistä alkupääoma laitteisiin, tiloihin yms? Mistä asiakaskunta ja yrittäjyydessä tarvittavat tiedot ja taidot? Harva hihnalla työskentelevä duunari taitaa valmis yrittäjä olla.
Tokihan voi aina sanoa, että menee muihin töihin. Jos sattumoisin kunnan työpaikat ovat täynnä ja kylän ainut kauppakaan ei palkkaa juroa metallimiestä nollakokemuksella kaupan alalta, koska työvoiman suoranaista tarvetta ei ole ja vähäisetkin paikat menevät tutuille.
Viisasten kiveä tähän ongelmaan ei taida löytyä miltään hallitukselta, mutta yksinkertaistavat ”muuta lähemmäs työpaikkoja”, tai ”työllistä itse itsesi yrittäjänä” avaukset ovat äärimmäisen yksioikoisia.
Juuri tällaisia tapauksia kohtaan hallituksen toimet iskevät työmatkojen kallistuessa. Ihmisiä elää syrjäkylillä asuntoloukuissa, lisäksi perheellisille tilanne on vielä tukalampi, kun sitä kumppania ja lapsia ei vain jonain päivänä pakata autoon ja lähdetä leventämään elämää kasvukeskuksiin.
*Nimeä muutettu, mutta viestissä oleva tarina on totta ja luvutkin tosielämästä.
