Sittenhän meidän nykysysteemi on lähes aukoton, koska:Minä kuulun Nooran ymmärtäjiin. Aina. Siis ihan aina täytyy suosia niitä jotka käyvät töissä ja tekevät eikä niitä jotka eivät tee. Mielestäni isoimpia itsestäänselvyyksiä ihmiselämässä.
Työelämä suosii lähtökohtaisesti voimakkaasti niitä, joilla on työpaikka suhteessa heihin, joilla sellaista ei ole. Tämän pystyy havainnoimaan esimerkiksi siten, että irtisanoutuu työstään ja ottaa vaikka neljän kuukauden urabreikin. Sen jälkeen, kun lähdet hakemaan työpaikkoja, niin huomaat, että sinua ei suosita lainkaan haussa vaan ennemmin haastatellaan ja jutellaan sellaiselle, joka on nyt työelämässä. Tämän takia lähes kaikki nuoretkin jo tietävät, että on helpompaa hankkia työpaikka ja sitten työllistyä sellaiseen työpaikkaan, johon oikeasti haluaa, koska työstä työhön siirtyminen on mutkatonta ja suhteellisen helppoa vs. työttömyydestä takaisin työhön.
Työttömät eivät kuitenkaan ole mikään homogeeninen porukka, jotka kaikki ovat työttömänä samoista syistä. Joskus kyseessä on terveydellinen haaste, joskus kyseessä on oma valinta ja joskus työelämä vain syrjii sinua. Meillä on rakenteellista ikäsyrjintää työmarkkinoilla, joka ei katoa sillä, että työntekijää aina haukutaan. Työttömyyden ja työllisen takana pitää myös yrittää nähdä ihminen.
Nyt kun meidän työttömyysturva enemmän ja vähemmän perustuu siihen, että työkyvyttömän on osoitettava aktiivisuutta tyhjillä hakemuksilla niin silloin kannattaa muuttaa ennemmin järjestelmää kuin työtöntä. Asioita voi toki katsoa kaupungin näkökulmasta, mutta työttömyyden ongelma on syrjäseuduilla moninkertainen. Silloin kysymykseen tulee, miten voimme tukea siirtymiä ja muuttoja työn perässä. Esimerkiksi pohjoisessa ei ole muuta kuin kausityötä ja sitten on Norjan puolella fisutehdas. Se, kuinka moni sitten haluaa siihen lähteä, asia erikseen.