Työllisyysaste on tosiaan noussut historiallisen korkeaksi, mutta toisaalta tehtyjen työtuntien määrä ei ole kasvanut. Toisin sanoen siis osa-aikatyön osuus on kaiken järjen mukaan kasvanut merkittävästi.Lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni, että Suomen työllisyys on edellisen hallituksen jäljiltä poikkeuksellisen hyvä. Ongelma tietenkin on, että sen luomiseksi on täytynyt käyttää valtavasti julkista rahaa, mutta toisaalta se kertoo siitä, että jos työtä vain on tarjolla, se kääntyy korkeammaksi työllisyydeksi.
Perusongelma ei ole työhaluisten puute vaan työpaikkojen puute. Tällä hetkellä työllistymisen suurin este on yrittäjien kielteisyys heikompiosaisia kohtaan. Yrittäjät eivät tahdo kantaa sosiaalista vastuutaan ja palkata huonosti selviytyviä, vaikka se olisi heille parasta terapiaa.
Kun huonosti selviytyviltä samaan aikaan viedään julkiset tuet, joiden avulla voisi yrittää eteenpäin, ei hommassa ole järjen häivää.
Minusta on ihan oikea lähtökohta hallitukselta priorisoida kokoaikatyötä työllisyyspolitiikassa. Työttömyysturvan suojaosa osa-aikatyön 300 euron tienaamiselle luotiin silloin, kun työllisyysaste oli noin 10 prosenttiyksikköä alhaisempi ja aivan selvästi oli työnantajapulaa, mutta ei niinkään työvoimapulaa. Nyt työvoima- tai vähintään osaajapulaa podetaan todella monella sektorilla. Tässä mielessä peruste osa-aikatyön subventoimiselle on heikentynyt, kun työkykyisen ihmisen mahdollisuus työllistyä halutessaan kokoaikaisesti on selvästi parempi kuin 10-15 vuotta sitten.
On ilmiselvää, että nykyinen regulaatio niin työttömyysturvan kuin asumistuen suhteen on johtanut monin osin vinoutuneisiin rakenteisiin työmarkkinoilla, erityisesti palvelualoilla. On vaikeaa nähdä yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena nykyistä tilannetta, jossa esim. Prisman henkilöstörakenne saattaa olla sen kaltainen, että on kolme kokoaikaista työntekijää ja 30 osa-aikaista työntekijää.