Ihmiseläimen monimutkaisen psyyken vuoksi pidän epätodennäköisenä, että hallituksen kepitys ihmisten työllistämiseksi vaikuttaisi kokonaisuudessa pitkällä aikavälillä mitenkään myönteisesti, enkä tiedä, uskooko hallitus siihen itsekään vai ovatko työllistämispäämäärät ainoastaan sumuverho siirtää rahaa köyhiltä hyväosaisille.
Minusta oikeistolaista politiikkaa voisi kokeilla, jos siinä yritettäisiin auttaa ihmisiä, jotka tahtovat auttaa itseään, mutta nyt tehdyt valinnat ovat juuri päinvastaisia. Työnantajat eivät edelleenkään palkkaa puolitehoisia, ja kouluttautuminen väsyneille tai työstä pudonneille on entistä vaikeampaa. Myöskään osa-aikaisen työn tekemiseen ei kannusteta, vaan päinvastoin se yritetään estää.
Rationaalisuudella hallituksen linjan vetoja ei voi ainakaan perustella. Kyllä ne ovat ihan vain ideologisia. Rationaalista olisi tukea apua haluavia ihmisiä eikä kepittää kaikkia vähäosaisia. Raha kannattaisi kaataa ihmisille, jotka haluavat hyödyntää sen eteenpäin päästäkseen sen sijaan että sen viemisellä estetään yritteliäisyyttä ja voimistetaan passivoitumista.
Sinulla on kirjoituksessasi hyviä pointteja, mutta lähtöoletuksesi on virheellinen. Ei ole olemassa mitään yhteisiä rahoja, joita sitten pahan/hyväntahtoinen hallitus siirtää köyhiltä rikkaille ja päinvastoin. Vaan nämä rahat on verotuksessa kerätty ihmisiltä, yhteisöltä ja yrityksiltä. Niissä ei ole mitään korvamerkintää, vaan rahojen käyttäminen on poliittinen päätös.
Se ajatus, että pitäisi auttaa ihmisiä, jotka auttavat itseään, on erinomaisen hyödyllinen ja kannatettava. Ehkäpä Pekka Kuusi ja kumppanit sosiaalivaltiota luodessaan miettivät tämänkaltaisia asioita. Periaatteessa ideaalitilanteessa yhteiskunta toimisi juuri näin. Mahdollisuuksien tasa-arvo on hyvinkin kannatettava asia.
Pitäisi olla niin, että jokainen ihminen tekee työtä tai pyrkii saamaan työpaikan. Jotkut sairastuvat työssään ja heitä varten on olemassa yhteiskunnan turvaverkko. Jotkut tarvitsevat pidemmän ajan työelämään päästäkseen, usein ovat sýynä huonot kotiolot ja kasvatuskin. Jos lapsi ei näe vanhempiensa tekevän mitään työkseen, mutta näyttävät pärjäävän ihan hyvin, työnteon oppiminen jää myöhemmälle iälle. On niitä, jotka eivät fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi työhön kykene. Näillekin on olemassa jokin perustoimeentulon mahdollisuus.
Yhteiskunnan turvaverkko on kuitenkin periaatteessa vain yrittäviä varten. Käytännössä turvaverkko on kuitenkin niin kattava, että se voi muodostaa myös työllistymisen ja yrittämisen esteen. Kun katselee vaikkapa "Pussikaljaelokuvaa", niin saa käsityksen siitä puolesta, josta vasemmisto ei halua kuulla mitään. Terveistä ihmisistä, joille työn välttäminen ja sosiaalietuuksilla eläminen on muodostunut elämäntavaksi.
Niin kauan kuin Suomellakin oli varaa ylläpitää laajaa sosiaalitukien järjestelmää, tällaisista tapauksista ei välitetty. Nyt kun menokuri on tiukka, silloin joudutaan leikkaamaan kaikilta. Laki ei mahdollista leikkaamista vain niiltä, joille työnteon alkamisen kynnys on liian suuri. Kyse on tietysti rakenteellisesta ongelmasta, jota tuskin mikään hallitus kykenee ratkaisemaan täydellisesti.
Sosiaalietuuksiin puuttuminen vaikuttaa tietysti myös niihin, joilla on pyrkimys työelämään. Joku voi sitä pitää keppinä, toinen taas saa siitä viimeisen kimmokkeen vaikkapa oman yritystoiminnan aloittamiseen. Asumistukeen tulevista leikkauksista en ole kovin innostunut, koska asumisen kalleus on tunnettua ja nämä leikkaukset voivat kohdistua myös pienipalkkaisiin ihmisiin. Tarvitaan toisin sanoen taloudellisia kannustimia niille, jotka ovat valmiit tekemään myös huonosti palkattuja töitä.
Totta kai viimeinen lauseesi on periaatteessa totta: pitäisi tukea eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. Mutta, tällöin pitää olla olemassa myös kriteerit sille, mitä on "eteenpäin meno". Jos ennuste on, ettei henkilö ehdi työelämään ennen kuin se liian myöhäistä, silloin häneen ei kannata investoida mitään ylimääräisiä.
www.mtvuutiset.fi
www.hs.fi
