Jos ihminen ei ole täysin työkykyinen, mutta pystyy osa-aikatyöhön, niin silloinhan keinovalikoimaan voivat kuulua osasairauspäiväraha, osatyökyvyttömyyseläke tai osakuntoutustuki.
Näissä on se ongelma, että riippumatta siitä, mitä mieltä potilaan tavannut lääkäri on, Kelan lääkäri voi silti katsoa, ettei ihminen ole oikeutettu tukeen. Kelan lääkäri ei potilasta tapaa.
Kelan asiantuntijalääkäri arvioi, täyttyvätkö
etuuden myöntämisen lääketieteelliset edellytykset, hän ei siis kumoa hoitavien lääkärien lausuntoja. Hän tekee arvion työkyvystä asiakkaan hakemuksen ja lääkärinlausuntojen perusteella. Siksi B-lausuntoa kirjoittavan lääkärin tulisi olla mahdollisimman hyvin perillä asiakkaan tilanteesta. Myös asiakkaan on tärkeää kirjata hakemukseensa tarkkaan kaikki työkykyyn vaikuttavat asiat. Etuuspäätöksen tekee etuuskäsittelijä, joka pyytää tarvittaessa asiantuntijalääkärin arviota.
Puramme kahdeksan sitkeää myyttiä sairauspäivärahasta.
elamassa.fi
Tästä käytännöstä seuraa, että rohkeasti uhriutuva ja oireitaan liioitteleva tai keksivä tai oireensa kuvitteleva potilas tarjoaa lääkärille papereihin kirjoitettavaa, jolla tuki saattaa irrota, kun taas omaa tilannettaan häpeävä suorittaja, joka yrittää sinnitellä itsemurhan partaalle tai itsemurhaan saakka reippaana, ei saa tukia.
Järjestelmä on täysin mielivaltainen, koska se perustuu mielikuviin ja potilaiden persoonallisuuteen. Minusta tuen pitäisi perustua potilaan pitkäaikaisempaan tuntemiseen eikä Kelan lääkärin tulkintoihin. Potilaan tuntee parhaiten häntä hoitava lääkäri eikä paperibyrokraatti.
Esimerkiksi toimeentulotukea jätetään Kelan mukaan hakematta jopa satoja miljoonia euroja vuosittain. Syynä tähän tuskin on muu kuin ihmisen täydellinen ymmärtämättömyys ja syrjäytyminen tai todennäköisemmin häpeä. Ihminen menettää mieluummin luottotietonsa kuin turvautuu yhteiskunnan apuun.
On olemassa häpeämättömiä ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään kaikki mahdolliset keinot tukia saadakseen, mutta näiden vastapainoksi on vaikka kuinka paljon sinnittelijöitä, jotka henkisen estoisuuden vuoksi eivät saa apua, vaikka avun antaminen ajoissa säästäisi yhteiskunnankin rahaa. Kun apu jätetään hakematta ajoissa, sen jälkeen ihminen ajautuu niin syviin ongelmiin, että niistä on vaikea nousta.