Mainos

Pesiskausi 2013

  • 246 715
  • 1 297

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hartikainen, Puputti, Kosonen, Jussila, Kokkonen, Hurskainen, Jokinen, Haukkala, Kapanen, Kemppainen. Tässä lueteltuna Superin kymmenen parhaan joukkueen numerolla kaksi pelaavat. Omasta mielestäni Lönnmark olisi näitä jokaista heikompi siinä roolissa. Joidenkin kanssa Lönnmark olisi suunnilleen yhtä hyvä vaihtaja (lähinnä Hurskainen ja Jokinen), mutta juoksunopeudessa häviää näille selkeästi. Perttu Hautala on osaamiseltaan lähempänä sitä tasoa, mitä superin ykköskärjen pelaajalta vaaditaan, mutta ei hänkään kovinkaan monen superin joukkueen kolmosta syrjäyttäisi.

Siinä on numerot kaksi, mutta eikös numero kolmonen ole myös vaihtaja ja ykköskärjessä?
 

KIMPE

Jäsen
Sitähän ei nyt usein TV-kuvissa näy, mutta Lönnmark on todella hyvä lähtemään pesiltä ja vaikka kimmoisuus ja nopeus on karissut hieman viimeisen parin kauden aikana niin silti on suhteellisen hyvä etenijä, vaikkei koskaan mikään raketti ole ollutkaan. Löytyy yleensä vastuuta saadessaan myös ihan hyviltä paikoilta etenijätilastoissa. Muistan kun siirtyi Vimpeliin pelaamaan kymmenisen vuotta sitten, niin en olisi ikinä uskonut ensinnäkään kaverin pelaavan vielä ja noinkin hyvällä tasolla, yksi ehdottomista suosikeistani Vedon joukkueessa. Tällä kaudella on löytänyt jostain myös todella hyvän lyöntivireen, vaikka aiemminkin ollut yllättävän monipuolinen peluri mailanvarressa.

Hotakaisen ongelmahan oli tälläkin kaudella loukkaantumiset, tippui muistaakseni puolessa välissä kautta ringistä jalkavaivojen takia. Vimpelissähän ensimmäisellä kaudella pamahti kyynerpää(jonka takia Kanala nostettiin joukkueeseen) ja seuraavalla kaudella karsi reisiongelmista, joten ei tuo kypsyminen "super"lupauksesta oli niin ongelmaton ollut, vaikka potentiaali on vieläkin korkealle.

Suurin osa puhuu kuin Sotkamo - Vimpeli peli olisi käytännössä varma, vaikka vielä on yksi välierämatsi jäljellä, johon Pattijoki saa näkökulmasta ja vedonlyöntitoimistosta riippuen 15-20% todennäköisyyden heidän voitolleen.

PS. Vimpelillä oli kauden alussa etenijäjokeri, mutta Jaatisen tilastot osoittivat sen, ettei kaveria kannata pitää porukassa mukana.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Siinä on numerot kaksi, mutta eikös numero kolmonen ole myös vaihtaja ja ykköskärjessä?

Mutta eikös sinun väitteesi kuulunut niin, että Vimpelin kakkoskärki Isoketo-Lönnmark-Hautala muodostaisi puolisssa Superin joukkueista ykköskärjen? Täten on kai loogista, että Lönniä vertaillaan muiden joukkueiden numero kakkosiin. Olisi nyt muuten mukavaa kuulla, missä kaikissa superin jengeissä tämä ViVen kakkoskärki syrjäyttäisi sellaisenaan sen nykyisen ykköskärjen.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mutta eikös sinun väitteesi kuulunut niin, että Vimpelin kakkoskärki Isoketo-Lönnmark-Hautala muodostaisi puolisssa Superin joukkueista ykköskärjen? Täten on kai loogista, että Lönniä vertaillaan muiden joukkueiden numero kakkosiin.

No perhana, olet kyllä oikeassa. Näinhän väitin, ja väitteessäni pysyn. :)

Olisi nyt muuten mukavaa kuulla, missä kaikissa superin jengeissä tämä ViVen kakkoskärki syrjäyttäisi sellaisenaan sen nykyisen ykköskärjen.

Vertailu on helpompaa, jos sanotaan niin että missä joukkueissa on kokonaisuutena heikompi ykköskärki kuin mitä se olisi tuolla kolmikolla. Ja vastaus: Alajärvi, Jyväskylä, Kankaanpää, Kouvola ja Joensuun välierissä ollut kärki (Sirviön ollessa kunnossa tilanne eri, nyt Kemppainen ei päässyt juuri ollenkaan kentälle). Seinäjoen ja Kiteen kanssa mielestäni tasoissa. Koskenkorva siinä ja siinä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Vertailu on helpompaa, jos sanotaan niin että missä joukkueissa on kokonaisuutena heikompi ykköskärki kuin mitä se olisi tuolla kolmikolla. Ja vastaus: Alajärvi, Jyväskylä, Kankaanpää, Kouvola ja Joensuun välierissä ollut kärki (Sirviön ollessa kunnossa tilanne eri, nyt Kemppainen ei päässyt juuri ollenkaan kentälle). Seinäjoen ja Kiteen kanssa mielestäni tasoissa. Koskenkorva siinä ja siinä.

Ok. Omasta mielestäni Vimpelin kakkoskärki ei ole niin laadukas kuin sinun mielestä. Esimerkiksi Kouvolan kärki Mäentausta-Kapanen-Lammila on mielestäni parempi kuin tämä ViVen kakkoskärki. Kossun ihannekärkikolmikko Yli-Hirvelä-Haukkala-Puhtimäki taas mielestäni jo ihan ylikylä Vimpeli kakkoskärkeen verrattuna. Mutta tosiaan näkemysasioitahan nämä ovat ja hyvähän se on että löytyy erilaisia mielipiteitä.
 

Diablo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Urheilullisesti avoimet sarjat
Ok. Omasta mielestäni Vimpelin kakkoskärki ei ole niin laadukas kuin sinun mielestä. Esimerkiksi Kouvolan kärki Mäentausta-Kapanen-Lammila on mielestäni parempi kuin tämä ViVen kakkoskärki. Kossun ihannekärkikolmikko Yli-Hirvelä-Haukkala-Puhtimäki taas mielestäni jo ihan ylikylä Vimpeli kakkoskärkeen verrattuna. Mutta tosiaan näkemysasioitahan nämä ovat ja hyvähän se on että löytyy erilaisia mielipiteitä.
Isoketo ei Mäentaustalle kalpene yhtään. Molemmat h*lvetin nopeita kavereita ja olisiko Minillä vähintään yhtä hyvät kentällemeno prosentitkin. Toki joutunut nyt kakkoskärjessä paljon suosiolla kopittamaankin, mikä varmasti laskee tilastoja tältä kaudelta. Noh en jaksa nyt tarkistaa, anyway; minä ottaisin Minin ennemmin.

Kapanen veisi tuossa Lönniä, vaikka Sakullakin alkaa pikkuhiljaa ikä painamaan. Hautala vie sitten taas Lammilaa. Aika tasoissa ollaan.

Kossusta, että Haukkalaa en välttämättä rankkaisi Lönnin edelle ollenkaan. Tiedän kaverit todella hyvin. Haukkalalla on taipumusta sulamiseen etenkin kevään ratkaisupeleissä. Toki etenkin kaverin alkukauden todella hyvä vire, pääsi allekirjoittaneen yllättämään. Pompusta elää pitkälti, kun se yskii, avut loppuu. Lönnista ei sen enempää, kuin että hienoa kautta on pelannut sisällä.
Yli-Hirvelälle menee hienoisesti vertailu Isoketoon, tosin nykypäivänä Velpe häviää Minille nopeudessa. Kentälle Velpe menee varmemmin ja osaa ottaa hyviä lähtöjä, tosin kauden päätöksen kun Jymyä vastaan näin, Velpe oli luvalla sanoen heikko pesienvälillä.
Hautala versus Puhtimäki aikalailla tasoihin, ei ainakaan Puhtimäelle. Hautala näytti etenkin viime kaudella, että kun vastuuta tuli Kirissä niin homma toimi. Mieshän oli enemmän tai vähemmän Kirin sisäpelin sielu kolmosena.
 
Viimeksi muokattu:

Risa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SoJy vuodesta-61, Jokerit 1972-2013; 2022, Україна
Pakko kai heittää täältäkin oma näkemys tuohon lukkarikeskusteluun. Mielestäni (siis subjektiivinen huomio) kaksi lukkaria on kyllä selkeesti edellä muita edelleen peliälyssä; Kohonen ja Rantanen.

Kuka muistaa viime syksyn finaaleista sen tilanteen kun Lassila epäonnistui viimeisellään kopinnostossa yhden palon tilanteessa? Oliko mies kolmosella(?) ja Hotakainen ykkösellä, joka kääntyi pesäväliltä takaisin kun huomasi kopin jäävän kotipesään. Kode ei antanutkaan pallon pudota laittomaksi, otti koipin, toimitti pallon Oravalle ykköselle ja ohjeisti heittämään kakkoselle. Kaksi paloa ja vuoron vaihto! Ojanperä ja Tokkarikin (?!?) huulipyöreänä studiossa, mitä tuossa tapahtui. Tuomareidenkin piti vielä palaveerata ennen vuoronvaihtoa...

Sanoin jo silloin, että 9 kymmenestä superinlukkareista olisi antanut laittoman pudota ja lyöjästä palo. Mutta ei Kode...

Huuskosella olisi ollut tuossa game 3:ssa samanlainen paikka (oli ehkä etupesät täynnä, mutta periaatteessa) tehdä vuoronvaihto yhden palon tilanteessa, mutta niin vain antoi laittoman pudota ja otti lyöjästä palon.

Pieniä asioita, jotka kasvavat isoiksi...

Pakosti kun on joutunut seurailemaan livenä lähes viimeiset 10-vuotta pelejä Hyvinkäällä, niin ei ole voinut välttyä ajatusleikiltä jos Ripellä olisi Kohosen fysiikka. Huikeesti vie välillä vastustajaa (2007 myös Jymyä).

Muuten hieman jo pelottaa tuo tämän syksyn ViVe. Olen monen palstalaisen kanssa samaan mieltä, että helpolla Jymy on päässyt pari syksyä Miikka Rantatorikan Vimpeliä vastaan. Etenkin tuo pidennetty ykköskärki on kyllä jäätävän vahva, jos vaan Isoketo kentälle pääsee ja siihen kun vielä Ojanperä saa sen pohojaalasen hurrmoksen päälle niin notta...

Tiukat finaalit edessä ja todella toivon, että Vimpeli sinne tulee vastustajaksi!
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Hautala versus Puhtimäki aikalailla tasoihin, ei ainakaan Puhtimäelle. Hautala näytti etenkin viime kaudella, että kun vastuuta tuli Kirissä niin homma toimi. Mieshän oli enemmän tai vähemmän Kirin sisäpelin sielu kolmosena.

Nyt taitaa diablo vetää vähän turhan räikeästi kotiinpäin. Hautala on toki hyvä, mutta Puhtimäki on Jymyn ja Vedon pelaajat lukuunottamatta ihan sarjan kirkkainta eliittiä omassa roolissaan. Korostan, että Perttu on pirun hyvä pelaaja ja Vedon sympaattisin Lönnin ohella, mutta ei kuitenkaan ihan Puhtimäen veroinen. Jos toinen pitäisi Jymyyn ottaa, niin se olisi Kossun mies, vaikka Hautalalla ei olisikaan vahvaa ViVe-taustaa.

Varmaan pitänee ostaa huomiseen peliin tuo katseluoikeus, ei näitä pesiksen huippumatseja liikaa tule kauden aikana.
 

Isaskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Isoketo ei Mäentaustalle kalpene yhtään. Molemmat h*lvetin nopeita kavereita ja olisiko Minillä vähintään yhtä hyvät kentällemeno prosentitkin. Toki joutunut nyt kakkoskärjessä paljon suosiolla kopittamaankin, mikä varmasti laskee tilastoja tältä kaudelta. Noh en jaksa nyt tarkistaa, anyway; minä ottaisin Minin ennemmin.

Kapanen veisi tuossa Lönniä, vaikka Sakullakin alkaa pikkuhiljaa ikä painamaan. Hautala vie sitten taas Lammilaa. Aika tasoissa ollaan.

Olen aika samoilla linjoilla siinä, että melko tasoissa mennään. Lönnmark on tuossa mielestäni se heikoin lenkki ja siksi pidän Koplan kärkeä kovempana. Mäentausta-Isoketo menee lähes tasan ja jos jompaan kumpaan pitää kallistua, niin Isoketoon. Kapanen vie myös minun mielestäni Lönnmarkia ja Lammila-Hautala menee tasan. Tänä vuonna Lammila 110 kärkilyöntiä 70 % onnistumisilla ja Hautala viime vuonna 135 ja 65 %.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Tuli eilen muisteltua menestyshuumassa hirveimpiä pettymyksiä Jymyn osalta. Vaikka Sotkamo onkin menestynyt kohtalaisen komeasti viimeisten vuosien aikana, niin onhan noita isoja pettymyksiäkin tullut. Oikeastaan ennen suurinta voittokulkua, Kiteen Pallo kyykytti kauden 2000 huipennuksessa Jymyä voitoin 3-0 ja tuolloin teki pienelle Graingerille pahaa katsoa televisiosta juhlivaa kiteeläisyleisöä. Eräänkin kerran otettiin kaverin kanssa pihamaalla tuo finaalisarja uusiksi, mutta ei se juuri tuskaa helpottanut. Se tappio ei kuitenkaan mahdu TOP3:een, sillä olin sen verran pieni, ettei ranteet meinanneetkaan aueta missään vaiheessa.

Kolmanneksi pahin pettymys Jymyn osalta oli kauden 2005 välieräsarjatappio Nurmon Jymylle voitoin 3-2. Sotkamo vielä aloitti tuon sarjan kotonaan nihkeällä voitolla, mutta sen jälkeen Nurmo otti kaksi voittoa putkeen ja laittoi oikean Jymyn selkä seinää vasten. CSKA kävi vielä hakemassa tyylipuhtaan vierasvoiton, mutta nurmolaiset ottivat sarjan viidennessä ottelussa voiton supervuoroparin jälkeen ja se todella korpesi. Jani Komulainen sai tuolloin aika kovaa kritiikkiä lukkaroinnistaan, mies vastasi seuraavalla kaudella nappaamalla vuoden lukkarin ja vuoden pesäpalloilijan tittelit. Taisipa iskeä ylemmässä loppusarjassa ja pudotuspeleissä kahdeksan kunnariakin, mutta syksyllä 2005 se ei vielä lohduttanut.

Toiseksi pahin pettymys Jymyn osalta on välierätappio 2010 Vimpelin Vetoa vastaan. Ensimmäisessä ottelussa Saarikentällä Mikko Lahtisen väärin perustein vääräksi tuomittu syöttö, josta vapaataival ja sitä kautta voitto ViVelle jaksoin 1-0 (1-0, 1-1). Se suorastaan vitutti, enkä ole toipunut asiasta vieläkään. Ensimmäisessä ottelussa kaikki vimpeliläiset ja veteliläiset olivat Saarikentällä, porukkaa reilusti yli 4000. Toisessa ottelussa Jymy tasoitti voitot, mutta kolmannessa ja neljännessä ei Jymystä ollut tuolla kaudella ViVelle vastustajaksi, vaan vimpeliläiset marssivat finaaliin ja lopulta mestaruuteen asti voitoin 3-1. Henri Puputin ja Antti Kuusiston tanssi Hiukan vaihtopenkkien katolla on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Siitä tosin alkoi imperiumin vastaisku, jonka hedelmistä nyt nautimme kolmannen peräkkäisen runkosarjavoiton ja finaalipaikan muodossa. Kenties myös triplamestaruuden...

Ylivoimaisesti pahin pettymys Jymyn osalta ei kuitenkaan liity eteläpohjanmaalaisiin millään tavalla, pohjoispohjanmaalaisiin kylläkin. Finaalitappio 2008 PattU:lle on kamalinta pesäpallon osalta koskaan tapahtunutta. Jymylle kotonaan avausottelussa voitto ja toisen ottelunkin ensimmäinen jakso sotkamolaisille, kunnes kaikki kääntyi ja PattU naarasi finaalisarjan tasoihin kotiutuslyöntikisan kautta. Kolmannessa finaalissa osat vaihtuivat ja Jymy vei kotarit, mutta valitettavasti se jäikin Jymyn kauden viimeiseksi voitoksi, kun PattU nappasi kaksi peräkkäistä voittoa ja Jymy hävisi ensimmäisen kerran historiansa aikana Hiukassa mestaruuden. Sitä se ei ole tehnyt tuon jälkeen kertaakaan, kolmesti se on mestaruuden Hiukassa varmistanut syksyn 2008 jälkeen. Kaikkien aikojen paras finaalisarja kaikilta osin, Topi Kosonen huikeana lukkaroimassa ja Pertti Mäkelän yleinen mulkkuus kakkosvahtina. Turpaan tuli ja sen vuoksi PattU vituttaa edelleen.
 
Ylivoimaisesti pahin pettymys Jymyn osalta ei kuitenkaan liity eteläpohjanmaalaisiin millään tavalla, pohjoispohjanmaalaisiin kylläkin. Finaalitappio 2008 PattU:lle on kamalinta pesäpallon osalta koskaan tapahtunutta. Jymylle kotonaan avausottelussa voitto ja toisen ottelunkin ensimmäinen jakso sotkamolaisille, kunnes kaikki kääntyi ja PattU naarasi finaalisarjan tasoihin kotiutuslyöntikisan kautta. Kolmannessa finaalissa osat vaihtuivat ja Jymy vei kotarit, mutta valitettavasti se jäikin Jymyn kauden viimeiseksi voitoksi, kun PattU nappasi kaksi peräkkäistä voittoa ja Jymy hävisi ensimmäisen kerran historiansa aikana Hiukassa mestaruuden. Sitä se ei ole tehnyt tuon jälkeen kertaakaan, kolmesti se on mestaruuden Hiukassa varmistanut syksyn 2008 jälkeen. Kaikkien aikojen paras finaalisarja kaikilta osin, Topi Kosonen huikeana lukkaroimassa ja Pertti Mäkelän yleinen mulkkuus kakkosvahtina. Turpaan tuli ja sen vuoksi PattU vituttaa edelleen.

Näin osittaisena PattU-kannattajana pitää vähän fiilistellä tätä. Hienoin finaalisarja koskaan turpakäräjineen ja punaisine korttineen. Sokerina pohjalla Sotkamon ykkösmulkun Jimi Heikkisen pelikielto ratkaisevassa finaalissa, jonka ratkaisi läpilyönnillään farmiseura Ylivieskan Kuulasta nostettu jokeri Olli Kippola. Voitontanssit Hiukassa sotkamolaisten menestykseen pöhöttyneiden fanien silmien alla on sellaista, jonka näkee keskimäärin kerran elämässään (vaikkakin TV:stä). Harmi, että tällaiset sarjat ovat olleet katoavaa luonnonvaraa sotkamolaisten viime vuosien konemaisen suorittamisen rinnalla.

Tietyllä tavalla vuoden 1999(?) puolivälieräsarja menee jopa tämän edelle. Pattijoki voitti viimeisenä pudotuspeleihin päässeenä joukkueena runkosarjan voittaneen Sotkamon voitoin 3-1. Ratkaiseva ottelu ja varsinkin supervuoro täyteen ahdetulla Rännärillä oli jotain niin infernaalista, että vastaavaa olen kokenut tuskin missään urheilutapahtumassa sen jälkeen. Elettiin kuitenkin aikaa, jolloin Pattijoella ei ollut nähty vielä minkäänlaista menestystä. Kausi päättyi neljänteen sijaan, mutta sitä ei tainnut tuon jälkeen edes kukaan muistaa.
 

Diablo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Urheilullisesti avoimet sarjat
Tänään siis edessä huikea game 5. Vaikka arkipeli onkin, niin luulisi Saarikentällä olevan vähintään yhtä paljon porukkaa kuin game kolmosessa ja hyvän tunnelman olevan taattu. Kelienkin voisi sanoa jatkuvan poikkeuksellisen hyvinä, näin elokuun loppuun, taaskaan ei pitäisi sataa. Pakkohan sitä on jälleen tuo vajaat 140 km ajella suuntaansa, ei tätä herkkua enää kauaa ole tarjolla, toivottavasti vielä finaalien verran.

Nyt taitaa diablo vetää vähän turhan räikeästi kotiinpäin. Hautala on toki hyvä, mutta Puhtimäki on Jymyn ja Vedon pelaajat lukuunottamatta ihan sarjan kirkkainta eliittiä omassa roolissaan. Korostan, että Perttu on pirun hyvä pelaaja ja Vedon sympaattisin Lönnin ohella, mutta ei kuitenkaan ihan Puhtimäen veroinen. Jos toinen pitäisi Jymyyn ottaa, niin se olisi Kossun mies, vaikka Hautalalla ei olisikaan vahvaa ViVe-taustaa.
Nojoo, myönntettäköön että saattoi olla ainakin jonkinasteista kotiinpäinvetoa ;)

Puhtimäki eliittiä omassa roolissaan. No, ehkä tosiaan juuri ja juuri voitaisiin tuollaistakin nimitystä käyttää, jos Vedon ja Jymyn pelaajat jätetään pois laskuista. Tosin PattU:sta nyt esim. kiilaa heti muutama vaihtaja Puhtiksen edelle, ja olisihan niitä joukko muitakin..
 

NaPa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Metsurit
Tuttuja muistoja edellä kirjoiteltu. Vuoden 2008 finaalitappio on tosiaan yksi vaikeimmin nieltävistä pitkän sarjan ja vähintäänkin kuuman taisteluparin Heikkinen-Mäkelä osalta. Olihan finaalisarja muutenkin tietynlainen revanssi vuodesta 2006 jolloin Jymy kukisti PattUn niin ikään viidennessä finaalissa. Tuon vuoden 2008 Pattijoen joukkue oli kyllä yksi kovimmista Superin historiassa. Nimilistasta löytyi mm. herrat Haapakoski, Kosonen, P. Mäkelä, Kokko, Kemilä, Rasinkangas, Jussila, Ahola. Vuoden 2009 osalta raahelaisten kohtaloksi koitui tuon vuoden Itä-Lännen tapahtumat. Muuten he olisivat mitä todennäköisimmin marssineet vähintään finaaleihin saakka.

Muut kaksi ikävintä finaalitappiomuistoa itselle olivat vuoden 1992 paikanpäällä Linnalassa todistettu häviö sekä niin ikään Pihkalassa seurattu Tahkon juhliin päättynyt peli vuonna 2007. Sotkamo juoksi tuolloin miinaan nimeltä Riku Rantanen. Rantasen uran huippuvuodet kulminoituivat tuohon kauteen ja Jymyä vastaan mies nousi vielä uuteen ulottuvuuteen. Pahin syömäase nokkelan lukkarityöskentelyn ohella olivat kerrostalon korkuiset tolpat, joilla mies tylsistytti Jymyn etenijät yksi toisensa jälkeen. Jymyssä comebackin tehnyt Kari Hakkarainen miehistöineen ei vain löytänyt aseita tuohon. Sama ilmiö koitui aika lailla Jymyn kohtaloksi myös vuoden 2010 välierissä Vimpeliä vastaan jolloin ViVen lukkarina ollut Hietakangas viljeli samaa myrkkyä.

Mieleenpainuvin yksittäinen suoritus minulle on ollut ehkä vuoden 2004 ratkaisevan finaalin Kitee-Sotkamo supervuoropari, jolloin Jymyä edustanut Jarkko Kokko löi kakkospuolelta pallon maisemiin ja voitontanssit Rantakentällä alkoivat. Se oli mahtava hetki.

Jani Komulainen sai tuolloin aika kovaa kritiikkiä lukkaroinnistaan, mies vastasi seuraavalla kaudella nappaamalla vuoden lukkarin ja vuoden pesäpalloilijan tittelit. Taisipa iskeä ylemmässä loppusarjassa ja pudotuspeleissä kahdeksan kunnariakin, mutta syksyllä 2005 se ei vielä lohduttanut.

Tuo vuosi oli todellakin Jani Komulaisen uran paras kausi. Mies oli aivan pitelemätön niin sisällä kuin ulkonakin. Esim. tuo kahdeksan kunnaria 15 otteluun on aivan käsittämätön saldo !

Laitetaan tähän perään muutama itselle kolahduttava muisto, toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään näistä jymyläisittäin mukavien hetkien kertomisista.

Mestaruus 1990 - Jymyn nuori joukkue oli hiljattain (-88) noussut takaisin mestaruussarjaan ja lajin valtikkaa heiluttaneet Imatran Palloveikot sekä kaksi edellistä mestaruutta voittanut Alajärven Ankkurit olivat nuoren pojanklopin silmissä sen aikakauden pesäpallon ruumiillistumat. Ankkurit olivat hallinneet siis 80-luvun loppua ja näytti siltä, että IPV:n aikakausi oli tuloillaan. Jostain tuli kuitenkin piskuinen seura nimeltä Sotkamon Jymy. Sotkamo pelasi hienon runkosarjan tullen toiseksi Alajärven dominoidessa runkosarjaa. Ankkurit tippuivat kuitenkin sensaatiomaisesti runkosarjan 8:nneksi sijoittuneele Tahkolle jo puolivälierissä. Yhden pronssi Ankkurit pystyivät vielä nappaamaan vuonna 1992, jonka jälkeen uudelleentulemista ollaan edelleen odoteltu.

Jymyn keskeisimmän pelaajarungon muodostivat nimet Sami Sirviö, Janne Vuorinen, Kari Hakkarainen, Jorma Parviainen, Olli Hartikainen sekä legendaarinen superjokeri Unto Väisänen. Finaaleissa kohtasivat Sotkamo ja IPV. IPV:n riveissä pelasi muuan sotkamolainen Perttu Härkönen, joka lähti Jymystä aikanaan ovet paukkuen todeten, että "Sotkamo ei tule koskaan voittamaan Suomen mestaruutta". Lause jäi elämään omaa legendaansa ja vuoden 1990 finaalikohtaaminen oli senkin vuoksi sotkamolaisille erittäin tärkeä.

Finaalisarja oli kutkuttavan jännittävä ja voitoissa edettiin vuorotahtiin. Ensin Sotkamo voitti niukasti vieraissa, jonka jälkeen IPV tuli tasoihin niin ikään tiukassa ottelussa. IPV:n ase oli tänä päivänäkin tunteita herättävä pomppupeli, joka oli joukkueen kantava teema sisäpelissä ja aiheutti Sotkamolle todella pahan haasteen. Tätä noitui eniten isänsä suusta kuultuna Jymyn nuori 1-vahti Marko Kähkönen. Viimeinen 3:s finaali pelattiin Sotkamossa ja tuohon aikaan Jymyn pelejä selosti vieraspelejä myöten Radio Kajauksessa nuori toimittajanalku Mikko Hannula. Peli näytti kääntyvän Jymylle jo ottelu puoliväliin mennessä ja muistan kun kentälle tulvi pelin aikana ihmisiä aivan valtoimenaan. Ottelun lopun periferisen infernaalinen huutomyrsky ja ihmismeri velloi jo aivan kaaren takana - ihmiset istuivat siis maassa, kun katsomoissa ei ollut tilaa. Väitän, että tuossa ottelussa rikottiin epävirallisesti Jymyn katsojaennätys (6374 katsojaa vuoden 1993 ratkaisevassa finaalissa SoJy-IPV), kun iso osa katsojista tuli porttien läpi kesken ottelun.

Ottelu päättyi Jymyn 11-5 voittoon ja vaikka harva tuolla hetkellä ajatteli, että tulevien vuosikymmenten dynastia sai silloin alkunsa jotain merkittävää kuitenkin tapahtui. Mestaruus oli pienelle kainuulaispitäjälle niin suuri asia, että laji sai jatkossa todella merkittävän aseman paikallisen urheilun kulmakivenä. Olihan kyse vielä kansallispelistä ja mestaruuden toi kylän oma joukkue.

Tulevina vuosina Jymyn kanssa finaaleita ovat ratkoneet keskenään IPV:n lisäksi Kitee, Tahko, PattU, Kouvola, Vimpeli ja ehkä Tiikereiden jälkeen väkisimmin koottu joukkue Kinnarin Pesis.

Mestaruus 2009 - Suuri ******* oli ottanut jälleen Suomen mestaruuden, joka oli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuudes ja finaaleista kaikkiaan yhdeksäs tuon kymmenen vuoden aikana. Kaksi edellistä vuotta olivat päättyneet historiallisiin finaalitappioihin niin Hyvinkäälle kuin Pattijoelle. Muistan kun palstoilla tämäkin ml. hehkutettiin kuinka Sotkamon dynastia näytti vihdoin loppumisen merkkejä. Kauden 2009 runkosarjakin meni vielä Jymyltä alakanttiin, kun joukkue sijoittui neljänneksi niukan kotiedun turvin. Pudotuspeleissä Sotkamo kuitenkin eteni murskaavalla tavalla finaaleihin saakka häviämättä peliäkään (Kitee 4-0, Raahe 3-0) ja vastaan asettui Toni Kohosen johtama Kouvolan Pallonlyöjät. Finaaleissa Jymy oli parempi voitoin 3-1 ja paluu kultakantaan oli jälleen selviö. Olin Kouvolassa seuraamassa otteluita ja muistan kuinka hienosti ja herrasmiesmäisesti Koplan kannattajat käyttäytyivät. Ehkä edellisen vuoden rimanalta menneet käyttäytymiset painoivat vielä mieltä, mutta jotenkin kouvolalaisyleisön puolelta hehkui aito kunnioitus lajia, finaaleita ja pelaajia kohtaan.

Mestaruus 2011 - edellisen vuoden mestaruuskrapula oli päättynyt ikävällä 1-3 välierätappiolla sen kauden mestarille Vimpeli Vedolle. Mikko Lahtinen oli päättänyt ripustaa räpylän naulaan ja Jymy tarvitsi lukkarin sekä vahvistusta etukentälle loukkaantumisten myötä. Edellisen visiitin Sotkamossa tehnyt ja puolison tuolta reissulta löytänyt Toni Kohonen puki jälleen Jymyn paidan ylleen todeten jo tuossa vaiheessa, että tulee pelaamaan Sotkamossa uransa loppuun. Jymyn etukenttä sai toisen persoonan Jimi Heikkisen rinnalle, kun Oulun Lipon surullisen kuuluisista raunioista Sotkamoon matkasi Aki Orava.

Edellisten vuosien aikana pesäpallon eliittiin noussut Vimpeli oli puolustava mestari ja kaikkien mielissä oli tuo vuoden 2010 välieräsarja. Oltiin jälleen tilanteessa, jossa Jymy oli laitettu polvilleen ja uutta dynastiaa leivottiin pesäpallokartoille kun Vedossa mestaruuden voittaneet Haapakoski, Puputti, Kuusisto, Dahlström ja kumppanit olivat kokeneet mitä voittaminen vaatii.

Finaalisarja oli todella ikimuistoinen ja poikkeuksellinen. Neljä ensimmäistä peliä olivat päättyneet vierasvoittoihin ja edettiin ratkaisevaan viidenteen finaaliin. Tässä finaalisarjassa nähtiin omasta mielestäni kuitenkin kaikkien aikojen huikein momentumin kääntyminen ottelussa nro. 4. ViVe oli voittanut kolmannen taiston Hiukassa ja lähti mestaruus katkolla kotikentälleen. Tupa oli Saarikentällä jälleen täynnä ja ainekset trilleriin olivat kaikin puolin esillä. Jymyn vaikeudeksi finaaleissa olivat koituneet ykköskärjen toimimattomuus, kun kentällemenossa oli vaikeuksia. Ykkösenä pelannut Hartikainen kaipasi rinnalleen lisää etenijöitä Komulaisen eteen, mutta nuoren ja kokemattoman jokerikaksikon Niko Korhonen-Jarkko Tuikka edesottamukset saivat jo Pron studioselostajatkin hyvin epäileviksi. Monet monet palaset näyttivät Vimpelin mestaruusputken jatkolle suotuisia merkkejä, mutta palataan tuohon neljänteen finaaliin. Vimpeliläiset siirtyivät ottelussa jo 2-0 johtoon ja viimeistään tässä vaiheessa ei voi olla kuvittelematta niin ViVen pelaajien kuin ylesönkin makustelleen mielessä Pojan nostamista. Jakson lopulla esiin astui kuitenkin Jymyn pelinjohtaja Mikko Kuosmanen. Peliasetelma Jymyn sisäpelissä muuttui siten, että herrat Jani Komulainen ja Roope Korhonen saivat paikkansa. Numeronvaihtoepisodista näytti aluksi tulevan sekundaa, mutta lopputulos oli Jymyn kannalta ratkaiseva. Komulaisen ja Korhosen lyönneillä Jymy tuli kuin tulikin tasoihin ja toinen jakso alun dramaatisine etenkin Huuskosen jäätymisineen olikin sitten historiaa. Olin todistamassa viidettä finaalia Hiukassa ja vieläkin silmissä näkyy Komulaisen ensimmäisen jakson kolmosrajaleikkuri, joka naksautti selkärangan lopullisesti.Juhlimiset kentällä Poika kädessä ja jatkot Katinkullassa jättivät pysyvän muiston mieleen.

Tiedän ja tunnistan, että Jymyn menestys on vuosien saatossa synnyttänyt epämiellyttäviä tunteita pesistä seuraavien keskuudessa. Itse palaan kuitenkin aina tuolloin vuoteen 1990 jolloin tämä menestys saaga sai alkunsa ja tuolloin seuraa ei noteerannut vielä kukaan. Nyt kolmatta vuosikymmentä käyvä Jymyn systemaattinen ja pitkälle hiottu kokonaisuus on osoitus ennen kaikkea pitkäjänteisyydestä, vahvuuksien ylläpitämisestä ja aidon pesäpallokulttuurin vaalimisesta. Suon mielelläni mestaruuksia muille, koska tiedän mitä se voi parhaimmillaan luoda. Toivon, että laji jatkaa suosion kasvattamistaan ja mm. tänään ratkeava ViVe-PattU -sarja on siihenkin mitä hienoin mahdollisuus.

Pesis on ihmeellinen laji !

Edit: lisäyksiä kursivoituna
 
Viimeksi muokattu:

Jake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Itselleni Oulun Lippo oli koko 90-luvun ylivoimainen suosikki superissa. Jostain syystä minusta ei ole tullut Jymy fania huolimatta heidän ylivoimasta. Jymyssä pelasi pari todella ärsyttävän taitavaa pelaajaa nimeltä Janne Vuorinen ja Kari Hakkarainen. Lippo kuitenkin voitti 1994 ja 1998 mestaruudet ja oli varmaan yksi pahimmista haastajista koko ajan Jymy junalle. Itse pidän 1998 Lipon mestaruusjoukkuetta yhtä kovimmista kautta aikojen ainakin muista, kuin Jymyn mestaruusjoukkueista. Minusta jopa kaikkein paras. Pisti silloisen Jymynkin siltaan 3-0 otteluvoitoin. Joukkue on vaan jäänyt sopupeli keskustelun varjoon ja monikaan ei muista sitä kuinka kova jengi oikeasti oli. Silloin sentään sarjassa pelasi muitakin huippulukkareita kuin Kohonen ja pesis oli muutenkin suosion huipulla. Omakin innostus vähän katosi, kun pesäpallo katosi veto listoilta.

Pahasti pelkään, että tämän vuoden Lippo jää pelaamaan ensikaudeksi ykköspesistä. Lauantaina oli hyvä taisteluvoitto tiukassa matsissa, mutta tuntuu että vieraissa on keinot taas vähissä. Erityisen vaikeaa on ollut kentälle meno, jonka takia oikeastaan sisäpeli kuolee kokonaan. Vähän hengetöntä ja vaisua kuuleman mukaan on peli ollut muutenkin. Harmi jos nousu jää haaveeksi, sillä yleisöpotentiaalia ja innostusta pesäpalloon täällä Oulussa on.

Mitä superpesiksen välierään tulee ja finaaleihin, niin ehkä itse finaalisarjan kannalta olisi parempi Vimpelin voitto. Itse koko superpesiksen kannalta olisi parasta, jos mestaruus menisi johonkin muualle kuin Sotkamoon. Mitä olen sen pari peliä käynyt Sotkamossa katsomassa pelejä, niin tuntuu että yleisöllekkin tekisi hyvää ns. saada isku palleaan toiselle menevän mestaruuden muodossa. Vimpeliä vastaan runkosarjassa tunnelma oli ihan hyvä, mutta Joensuuta vastaan välierä melko vaisu. Huomaa kyllä, että sitä menestystä on ollut ja masu on vähän täynnä. Varmaan Sotkamo fanit ovat eri mieltä, mutta heille se suotakoon..:)
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Vimpeliläiset siirtyivät ottelussa jo 2-0 johtoon ja viimeistään tässä vaiheessa ei voi olla kuvittelematta niin ViVen pelaajien kuin ylesönkin makustelleen mielessä Pojan nostamista. Jakson lopulla esiin astui kuitenkin Jymyn pelinjohtaja Mikko Kuosmanen. Peliasetelma Jymyn sisäpelissä muuttui siten, että herrat Jani Komulainen ja Roope Korhonen saivat paikkansa.

Hyvä teksti NaPa. Ennen tuota Kuosmasen showta nähtiin kuitenkin finaalisarjan tärkein yksittäinen suoritus Toni Kohoselta. Veto rakensi 2-0 -johtoasemassa palottoman ajolähtötilanteen, jota tuli purkamaan jokerimörssäri Jere Dahlström. Kohosen viimeinen syöttö räikeästi väärä, Dahlström löi puhtaan hutin, kun yritti laitonta ja Jymy otti palot kotipesän lisäksi ykkös- ja kolmospesiltä. Vuoro vaihtoon, homma oli kääntynyt takaisin dynastialle.

Tuosta ottelusta muuten alkoi Jymyn voittokulku niin Vetoa vastaan kuin myös yleisesti pudotuspeleissä. Veto on ollut aika aseeton tuon jälkeen ja Jymy on napannut 18 peräkkäisestä pudotuspeliottelusta voitot. Meneekö 20 rikki tänä syksynä, sen tulevat viikot näyttävät.
 

Derksen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Lippo
Itse pidän 1998 Lipon mestaruusjoukkuetta yhtä kovimmista kautta aikojen ainakin muista, kuin Jymyn mestaruusjoukkueista. Minusta jopa kaikkein paras. Pisti silloisen Jymynkin siltaan 3-0 otteluvoitoin. Joukkue on vaan jäänyt sopupeli keskustelun varjoon ja monikaan ei muista sitä kuinka kova jengi oikeasti oli.

Kyllä, erittäin kova nippu oli tuolloin kasassa. Vuosien varrella kun ajoittain olen tuota kokoonpanoa muistellut, niin suunnilleen seuraavanlainen muistikuva siitä on jäänyt:

1. Antti Vihtkari, 2K
2. Janne Vuorinen, 2V
3. Timo Keränen, 2P
4. Riku Kytösalmi, 3P
5. Mikko Vainionpää, S
6. Jukka Holttinen, L
7. Mika Laatikainen, 3K
8. Panu Suorsa, 3V
9. Juha Mäntylä?, 1V
10. Juha Kalajanniska
11. Sami Parttimaa?
12. Jarmo Viittanen?

Mieleen ovat jääneet ainakin Holden jäätävät tolpat ja lukuisat kärpäset, Laatikaisen syöksykopit ja polttoheitot takakentältä, Keräsen pystymailanäpyt ja Kalajanniskan pomppurajaleikkurikotiutukset. Lyöntivoimaa löytyi vieläkin enemmän Kytösalmelta ja lisäksi Vainionpää ja Holttinen antoivat taustatukea kiitettävästi. Kunnareita aidan alta maisemiin päätyneillä rajapuhkaisuilla nähtiin tuolla kaudella useammin kuin on sen jälkeen nähty yhteensä :) Epäilemättä porukka myös maksoi himpun verran ja tuo oli sitä aikaa, kun seura jo eli yli varojensa. Sopupeliskandaalin myötä kiinnostus ja menestys lähtivät laskuun, eikä taloutta saatu enää koskaan tasapainoon.

Kuitenkin konkurssi 2010 tuli yhtäkkiä puskista, kun singaalit ulospäin olivat olleet positiivisia ja pelillinen menestyskin alkoi lähestymään. Konkurssin aikaisessa joukkueessa oli hyvää tekemisen meininkiä ja mitaliainesta, mistä syystä eritysesti harmitti homman kaatuminen.

Tavoite oli nousta takaisin superiin kolmessa vuodessa, joista nyt on se kolmas kausi menossa. Kuten nähdään, niin eipä sinne niin vain takaisin mennä vaan kärsivällisyyttä vaaditaan. Raportit kolmannen ottelun hengettömyydestä kuulostavat ihmeellisiltä, kun pelataan niitä pelejä, jotka olivat kauden päätavoite. Hengettömyys herättää seuraavia ajatuksia: Eikö seuralla oikeasti ole taloudellisia edellytyksiä nousuun? Eikö konkareita niin nappaa kun haluavat pelata Oulussa ensi kaudellakin, mutta tietävät ettei oma taso enää riitä superiin? Joka tapauksessa Oulun suunnille pitäisi pikku hiljaa alkaa taas superpesisjoukkue saamaan ja todella toivon että se on nimenomaan Lippo eikä Kempeleen Kiri.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Nyt alkaa jännitys olemaan jo käsin kosketeltavaa, mutta onko niin, että mikään radio ei tätä peliä suolla ulos? Sitä streamia kun en viitsi ostaa, koska vaimo on töissä ja kotona on rapian vuoden ikäinen hoidettava lapsi, niin harakoille menisi rahat...
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Näyttäisi siltä, että ViVe haluaa hopeamitalia enemmän kuin PattU. Todella aneeminen raahelaisryhmä tänään(kin) Saarikentällä, eikä tästä nähdäkseni saada edes kunnon kapinaa, sillä vierasjoukkueen pelaajat tuntuvat hyytyvän kotiyleisön edessä ihan täysin.

Tätä finaalivastustajaahan tässä on odoteltukin. Jospa tänä syksynä saataisiin aikaan ihan kunnon finaalisarja, viime vuonna jäi vähän puolitiehen.
 

KIMPE

Jäsen
Eikö Vimpelissä ole varaa hommata kunnon tulostaulua, millainen on jokaisella muulla paikkakunnalla? Todella ärsyttävä tulkita tuota.

Varmasti saisi halvemmalla jostain sellaisen tulostaulun, jossa ihmiset vaihtaa numeroita, eikä tietokoneen kautta elektronisesti. Tosin itse en tiedä mikä sen tulkitsemisesta tekee vaikeaa?
 

NaPa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Metsurit
Todella hengetöntä ja aneemista on tuo Raahen pelaaminen niin sisällä kuin ulkonakin. Näyttää, että on luovutettu jo ennen pelin alkua.

Sisäpelissä lönkötellään pesille, ulkopelissä jätetään selvät palot hyödyntämättä ja otetaan löysästi palloa kiinni. Aika uskomatonta, kun pelataan kuitenkin finaalipaikasta. Jaksopeli on toki arvaamaton, mutta vaikea on uskoa enää raahelaisten nousuun. Sisäpeliin tulee varmasti muutos toiselle jaksolle, mutta ei riitä tänään.

Runkosarjan tasoerot näyttävät vastautuvan toden teolla. Vaikea käsittää miten PattU on ylipäänsä kyennyt kahteen voittoon tässä sarjassa.
 
Viimeksi muokattu:

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Ostin pelin pesis-tv:stä ja on pieni pettymys, että ensimmäisellä jaksolla kentällä oli vain yksi joukkue. Tosin pelinjohto sen sanoi jo ennen peliä; meitä tappio ei haittaa. Vähän karrikoin, mutta aika suoraanhan tuo kertoi, että se on Vimpeli, jonka on pakko päästä finaaliin, meille riittää mitali.

Tuo on sellainen asenne, että taidan kohta varata lipun syksyn 2025 hegemoniafinaaliin Vimpeli-Sotkamo. Tajuavatko itse, miltä kuulostavat?

6-0 syntyi komeilla lyönneillä, 6-0 -> 12-0 ihan lahjoituksilla.

EDIT

Ei Pattijoki edes halua finaaliin näköjään. Kyse ei ole Vimpelin ylivoimasta, vaan Pattijoen ulkokentän virheitä ja pelinjohdon aivan käsittämättömästä penailusta. Pena Trophy jakoon!
 
Viimeksi muokattu:

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Herrasmiesmäistä. Timo Vesaluoma loukkaa itsensä ja Veto pudottaa miehen koppilyönnin alas. Jokunen vuosi sitten KPL ei polttanut Mikko Lahtista vastaavassa tilanteessa, vaikka palo olisi ollut varma, kun puolirampa Lahtinen nilkutti kentälle.

Illan erikoinen oli, kun Hannu Huuskonen oli ajolähtötilanteessa irti ykköspesällä kakkospesälle suunnatun kysymysheiton aikana ja paloi.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Jyväskylä - Pori 0-1 (0-9, 6-6)

Voitot ovat nyt Porille 2-0.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jaahas, se on sitten siinä. 17-0. Peliä en nähnyt ollenkaan, mutta vaikuttaa siltä että ei tuolla ole kentällä ollut kuin yksi joukkue. Ja mitä helvettiä Pattijoen pelinjohto on ajatellut, kun olivat laittaneet tähän otteluun Antti Korhoselle numeron 3 hihaan ja Kemilän kutoseksi?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös