Tuosta persujen talouspolitiikasta on sanottava, että ei sitä voi markkinatalouteen myönteisesti suhtautuva oikein kannattaa.
Persuille ei kelpaa työvoiman liikkuvuus (tarveharkinta), ay-vallan murtaminen (yleissitovuus, paikallinen sopiminen) tai palkkajoustot. Halla-aholta ei olla kuultu avauksia, joilla vaikutettaisiin aktiivisesti yrittäjyyden edellytysten parantamiseen, ulkomaalaisten investointien houkuttelemiseen tai työllisyyasteen kasvuun. Sen sijaan Halla-aho tuntuu lähinnä luettelevan asioita, jotka tapahtuvat politiikkatoimista riippumatta.
Ulkosuhteissa persujen linja on protektionistista, mikä on taloudelle haitaksi. Suomi on jo ennestään heikossa jamassa monestakin syystä, joten ainakin minun nähdäkseni nyt pitäisi pyrkiä puolustamaan Suomelle edullista globaalia vapaakauppaa.
Persujen vaaliohjelma ja budjettiratkaisut ovat siinä mielessä hyviä, että niissä ei ehdoteta merkittäviä menolisäyksiä. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että persut eivät ota laskuihin työllisyys- ja talouspolitiikan kerrannaisvaikutuksia. Tässä mielessä puolue on yhtä pahasti pulassa kuin vasemmistoliitto.