Kyllä, tässä asiassa Halla-aho ansaitsee kyllä isot kiitokset.
Kävi tuuri, että silloin, kuin "nuivat" saivat persuissa vallan, johdossa oli vahvasta henkilökohtaisesta Ukraina-yhteydestään tunnettu Halla-aho. Jos johdossa olisi ollut joku muu, jolle Venäjä ei ollut mitenkään tärkeä poliittinen teema (vaan sivuseikka maahanmuuton ja kulttuurisodan alttarilla), olisi puolue mitä luultavimmin luiskahtanut usean sisarpuolueensa tavoin jäiseltä peltikatolta suoraan Kremlin taskuun.
Hesarin juttukin oikeastaan alleviivaa sitä, että persujen johtoon ei edes olisi Venäjä-liukastumisen toteutumiseen edes tarvittu mitään putinistia vaan ihan semmoinen, jolle Venäjä-teeman merkitys maahanmuuttoon ja "perinteisiin arvoihin" nähden olisi ollut vahvasti toissijainen. Hyvin mahdollisesti nykyisenkin puoluejohtajankin johdolla näin olisi tapahtunut - Purralle kun tuolloin mikään muu ei merkinnyt mitään "monikulttuurisuuden" torjumisen rinnalla, joten tämän teeman eteenpäinviemiseen olisi varmaankin kelvannut apu vaikka mistä.
Esimerkiksi Itävallassa kävi juuri näin. Strachella ja Kicklillä ei ollut mitään erityisiä henkilökohtaisia Venäjä-sympatioita tai huomattavia henkilökohtaisia yhteyksiä sinne, mutta kun saivat sieltä merkittävää tulitukea maahanmuuttoon, "islamisaatioon" ja "kulttuurisotaan" liittyville poliittisille prioriteeteilleen, se otettiin vastaan riemusta hihkuen, ja puolue ajautui syvälle Kremlin taskuun.
Missä lie puolue olisi kallellaan ilman Venäjän hyökkäyssotaa? Siittä eteenpäin oli pakko vetää hevosia takaisin.
Eikös sellanen pohjanarratiivi ollut miten EU paha ja Venäjä houkuttelisi. Olisi oikeat arvot ja vahva johtaja.