Niin en tiedä kuinka innokkaasti tuollaisia tutkimuksia objektiivisesti halutaan tehdä, kun kehitysapu on kaikesta huolimatta aika helvetin iso "bisnes".
Maailmanpankin tutkijat seurasivat, mihin rahaa virtasi köyhistä maista silloin, kun ne saivat rahallista apua.
www.hs.fi
Ulkoasiainneuvos, eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen jäi reilu vuosi sitten eläkkeelle Suomen suurlähettilään tehtävästään Mosambikissa.
www.is.fi
Suomi on ollut mukana rahoittamassa 29 000 dollarin kuukausipalkkaa Sambiassa.
www.iltalehti.fi
Juu onhan noita, se että mikö on suhdeluku korruption ja avustuksen perille menon osalta... kukapa sen tietää.
Näissähän ei ole mitään uutta, jos vähänkään kehitysapuun on perehtynyt. Samalla on huomioitava, että eri tyyppisten kehitysapuprojektien tehokkuus sekä korruptioalttius vaihtelee reilusti. Esimerkiksi koulutukseen liittyvät projektit menevät usein hyvin ja tehokkaasti perille, samoin kuin vaikkapa pienemmän skaalan energiaprojektit. Suurissa infraprojekteissa on tietysti lähtökohtaisesti enemmän ongelmia, koska niissä on aina paljon erilaisia valtiollisia viranomaisia välissä ja ne taas tuppaavat olemaan kehitysmaissa varsin korruptoituneita instansseja. Toisaalta suuret kehitysrahoituslaitokset pystyvät niitäkin hallinnoimaan vahvoina organisaatioina usein varsin tehokkaasti.
Useasti myös kehitysrahoituslaitosten suuria projekteja pidetään ongelmallisina, koska kilpailutukset projektisuunnittelusta ja -johtamisesta menevät useimmiten länsimaisille yrityksille ja tällöin kehitysrahoituslaitosten rikkaita rahoittajamaita syytetään rahan "kierrättämisestä" omille yrityksilleen. Minusta tämä ei välttämättä ole ongelma suoraan: näen sen monessa mielessä hyödyllisenä, että esimerkiksi AFRYn (entinen AF-Pöyry) tai FCG:n kaltaiset toimijat johtavat World Bankin, Afrikan kehityspankin, Aasian kehityspankin ja vastaavien infraprojekteja kohdemaissa. Ongelma on ehkä enemmänkin se, että näihin projekteihin käsiksipääseminen vaatii pelkän byrokratian takia usein pirun isot resurssit (usein kokonaisen osastollisen väkeä firmaan, jotka keskittyvät pelkästään näihin kilpailutuksiin) ja siten pienemmillä mutta muuten pätevillä toimijoilla ei ole useinkaan hyviä mahdollisuutta voittaa näitä projektikilpailutuksia. Tämä on huono asia mm. päteville suomalaisfirmoille, joiden on vaikea kilpailla projekteista joidenkin multinationaalisten konsernien kanssa, jotka suorastaan erikoistuvat näihin proggiksiin. Tämä on kyllä ehdottomasti rakenteellinen ongelma, mutta tiedostettu sellainen.
Kehitysapukeskustelu - ja varsinkin persujen siitä vetämät yksinkertaistetut argumentit - on sinänsä varsin raskasta seurattavaa, että siinä ei käytännössä koskaan huomioida kehitysyhteistyön monimuotoisuutta eikä sitä, että kehitysyhteistyöresursseja saavien organisaatioiden ja projektien kirjo on aivan valtava.