Isoja eroja tosiaan. Tärkeimpänä ero valtiollisen rakenteen luonteessa:
1) Toinen valtio (arvaatte kumpi) oli (ja on oikeastaan yhä) lukuisista etnisistä ja uskonnollisista ryhmittymistä koostuva ja erilaisten alueellisten poliittisista ja sektariaanisista aatteista rakentuvien militioiden hallitsema tilkkutäkki, jossa voit olla vainottu ja henkesi, terveytesi ja vapautesi uhattu siksi, että asut itsellesi vääränlaisen porukan de facto hallitsemalla alueella. Samoin, kuin Afghanistanissa, ne tanskalaiset ja virolaiset (Afghanistanissa suomalaisetkin) sotivat käytännössä vain jotakin kokonaisuutta edustavan "kansallisen" armeijan rinnalla, joka ei välttämättä nauti kovinkaan laajaa "kansan" (lainausmerkeissä, koska mitään varsinaista yhtenäistä kansaa ei ole) tukea ja joka saattaa pääosin koostua etnis-uskonnollisesti ryhmistä, joka on osalle kansasta edustanut juuri sortajaa (vaikka se sotisi toista sortajaa vastaan). Afghanistanissa - joka toki on vielä hajanaisempi - huomasimme kuinka heikoksi kansallinen armeija jäi, koska motivaatio palvella sitä oli huono siksi, että sen ei nähty edustavan ja puolustavan omia ja oman suvun ja etnisen viiteryhmän oikeuksia, vaikka suurimman osan mielestä sitä ei tee Talibankaan.
Suomessa ymmärretään huonosti sitä, että valtiot kuten Afghanistan ja Irak eivät yksinkertaisesti ole valtioita siinä mielessä, kuin me valtion ymmärrämme ja "jonka puolesta elää ja kuolla, on halumme korkea". Itse asiassa, varsin harva maailman valtioista on valtio siinä mielessä, kun me sen helposti oman isänmaamme kautta miellämme.
Jos ottaisimme 100 jatkoaikalaista ja olettaisimme olevamme kotoisin tästä valtiosta, olisi todennäköistä, että meistä ehkä noin 60 osuisi ryhmään, joille "kansalliseen" armeijaan littyminen olisi paljon enemmän uhka jo sisäisenkin kohtelun takia kuin positiivinen velvollisuus.
2) Toinen valtio (jep, se toinen näistä kahdesta) on kansallis-etnisesti sekä uskonnollisesti melko yhtenäinen eurooppalainen kansallisvaltio, jossa eurooppalaisessa skaalassa suhteellisen merkittävistäkin ongelmista huolimatta on jo pidempään ollut vähintäänkin melko laajasti valtion kansalaisten ja sen alueella asuvien ihmisten perusoikeudet huomioon ottava perustuslaki. Tässä maassa valtio edustaa laajasti sitä kokonaisuutta, minkä ihmiset kokevat omaksi kansalliseksi viiteryhmäkseen, isänmaakseen. Tämä valtio joutui ulkopuolisen roistovaltion hyökkäyksen kohteeksi.
Jos ottaisimme 100 jatkoaikalaista ja olettaisimme olevamme kotoisin tästä valtiosta, olisi todennäköistä, että meistä ehkä noin 90 tai useampikin osuisi ryhmään, joille kansalliseen armeijaan littyminen tai muuten aktiiviseen maanpuolustustyöhön osallistuminen roistovaltion hyökkäyksen torjumiseksi olisi positiivinen velvollisuus.
Siksi näitä ei olekaan mitään mieltä vertailla.
***
Jos vuoden 2015 pakolaiskriisistä puhutaan, niin juu, sieltä tuli paljon kusettajia ilman henkilöpapereita. Vaan kun minun pointtini oli silloin ja on edelleen se, että mitään yksinkertaista kategorisointia ei voinut tehdä, koska tuo ryhmä oli erittäin heterogeeninen. Vaikka se oli haasteellista, niin oli meidän oman perustuslakimme, periaatteidemme ja arvojen mukaista pyrkiä selvittämään jokaisen taustat erikseen. Sillekin, että henkilöpapereita ei ole, voi olla muitakin selityksiä, kuin se ensimmäisenä mieleen tuleva. Toinen pointti, mitä silloin painotin ja olen edelleen samaa mieltä, oli Irakin turvallisuusarvion hankaluus: Irak saattoi olla suhteellisen turvallinen valtio joillekin ryhmille ja joillakin alueilla, mutta ei missään tapauksessa kaikille ryhmille kaikilla alueilla.
***
Persujen riveisshän oli muuten vuonna 2015 paljon niitä, joiden mielestä tulijat eivät olleet suojelun tarpeessa pelkästään siksi, että niillä oli iPhone ja merkkifarkut. Taitaa olla niin, että suurin osa on nyt ainakin oppinut ymmärtämään, että iPhonen ja merkkifarkkujen omistaminen ei ole tilastollisesti merkitsevä itsenäinen muuttuja suojelun tarpeelle.
