Kanadan ja Euroopan/Aasian välissä on Atlantin valtameri. Se olisi hyvä muistaa näissä vertailuissa.
Ideoiden tasolla olisi tietysti kiva, jos kaikki hakijat voitaisiin ennalta seuloa; tämänhän tietävät kaikki asiasta keskustelevat. Kuten yleensä, näissä debateissa on suuri houkutus puhua vailla realiteettien painolastia. Sen vuoksi olen itse kyseenalaistanut monia linjauksia, joissa tunnistan leppoisaa jutustelua ilman konkretiaa.
Käytännössä noiden sisärajoille suunniteltujen maihinnousukeskusten tms. pitäisi olla Schengenin ulkorajoilla - eli käytännössä Italiassa, joka ei kykene kontrolloimaan edes nykyisiä siirtolaisvirtoja. Maghreb-valtiot eivät ole olleet halukkaita perustamaan keskuksia, ja ottaen huomioon nykyisen poliittisen tilanteen Pohjois-Afrikassa, vastuun siirtäminen niille vaikuttaa myös epätodennäköiseltä.
Luultava lopputulos olisi, että joko keskukset olisivat helvetin kalliita tai sitten niistä tulisi samanlaisia ihmisoikeuksia polkevia säilöjä kuin Naurun saari. Euroopasta vastaava löytyy Lesboksen saarelta, jonka ihmisoikeustilanne on järkyttävä. Kenen mielestä on hyväksyttävää, että kymmenenvuotiaat lapset yrittävät epätoivon keskellä itsemurhaa?
EU on yrittänyt ratkoa tätä ongelmaa yhteistyöllä, mutta kuten on lukuisia kertoja nähty, mamu-kriittisillä populisteilla ei ole pienintäkään aikomusta suostua yhteistyöhön. Kaikki on heille mustavalkoista: mamut helvettiin ja Eurooppa turvalliseksi. Tämä sama oli nähtävillä myös euro-kriisin osalta; ei silloinkaan välitetty ikävistä realiteeteista, vaan huudeltiin euro- ja EU-eroa - välittämättä siitä, että se olisi ollut esim. Suomen taloudelle katastrofi.
Hallis saavutti jälleen yhden lakipisteen jutuissaan, kun hän ilmoittautui Politiikkaradiossa kovan Brexitin kannattajaksi. Häntä ei siis paina huolet siitä, että Britannian kansantalous dippaa pahimmillaan useita prosentteja. Ei väliä, kunhan britit vain pääsevät kekkuloimaan omien passiensa kanssa. Tällaiset linjaukset pitäisi mielestäni muistaa aina siinä kohtaa, kun pohditaan Halla-ahon kyvykkyyttä politiikan ylätasolla.