Jos taiteella ei ole mielenterveyttä ehkäisevää vaikutusta, miksi sitä käytetään mielenterveyden hoidossa?
"there is no ought from is"
Jos taiteella ei ole mielenterveyttä ehkäisevää vaikutusta, miksi sitä käytetään mielenterveyden hoidossa?
Tämä menee aika lailla aiheen vierestä. Taideterapiat ovat suoraa mielenterveystyötä, eikä niiden millään voi katsoa olevan epäsuoraa seurausta kulttuuribudjettiin käytettävistä resursseista, mistä nimimerkki TosiFani tuossa aiemmin puhui.Jos taiteella ei ole mielenterveyttä ehkäisevää vaikutusta, miksi sitä käytetään mielenterveyden hoidossa?
Tässäpä on sitä asiatekstiä aiheesta. Minulla on ainakin käsitys, että aivan liian suuri osa nykyisestä kulttuurirahoituksesta menee hyvin elitistisiin taidemuotoihin, jotka eivät harmaan kansan rivejä juurikaan hyödytä. Btw, harmaan kansan riveissä mielenterveys- ja sosiaalipuolen ongelmia on hivenen enemmän kuin Carmenia ja Vivaldia katsovien ja kuuntelevien ökyrikkaiden, joten vaikka kulttuurirahoituksella olisikin merkittävä vaikutus mielenterveyteen, sen vaikutus ei yltäisi tehokkaasti kovinkaan pitkälle mentäessä sosioekonomisissas luokissa ylhäältä alas.mutta hyvä olisi että kriteerit olisivat hyvin läpinäkyvät eikä prosessi olisi poliittinen eikä myöskään taiteen omien sisäpiirien hallitsema. Populaareja aloja voisi myös korostaa hieman enemmän - esim. panostaminen suomalaiseen elokuvateollisuuteen saisi todella huomattavasti lisääntyä nykyisestä ja olisi mitä tehokkain tapa ylläpitää suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria.
Tietysti on täysin selvää kaikille paitsi Ayn Randille, että kulttuuria tulee tukea, mutta hyvä olisi että kriteerit olisivat hyvin läpinäkyvät eikä prosessi olisi poliittinen eikä myöskään taiteen omien sisäpiirien hallitsema. Populaareja aloja voisi myös korostaa hieman enemmän - esim. panostaminen suomalaiseen elokuvateollisuuteen saisi todella huomattavasti lisääntyä nykyisestä ja olisi mitä tehokkain tapa ylläpitää suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria.
Tässä on mielestäni järkevää ajattelua nimenomaan siltä kantilta, että suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen nähdään itseisarvona. Ja erityisesti sellaisena itseisarvona, jota ei voida markkinoiden avulla jostain syystä tuottaa. Taiteen tukemista pitäisikin perustella enemmän vaikkapa sen pitkäaikaisilla vaikutuksilla (esim. kulttuurin tai kielen ylläpitäminen) eikä sillä, että sitä on kiva käydä katsomassa tai se tuottaa hyvinvointia. Jälkimmäisten syiden takia ihmiset löytävät konserttisaleihin, elokuviin tai taidesaleihin ilman valtion ohjailuakin.
No, itse panostaisin kulttuurin alalla julkisia varoja etenkin kirjastolaitokseen ja elokuvateollisuuteen, mutta varmasti rahaa tulisi löytyä myös vähän pienempienkin piirien kulttuuririentoihin. Mutta kansallisen kulttuurin näkökulmasta tärkeämpiä ovat populaarimmat alueet. Kirjallisuus, elokuva, teatteri jne.
Ihan mielenkiinnosta, jos kerta taiteen tukeminen tuottaa aina hyvinvointitappiota - Terhon toimenkuvaanhan kuuluu myös urheilu. Tuottaako urheilun tukeminen myös aina hyvinvointitappiota? Ja jos ei, olisi mukava kuulla perusteluja tuolle.
miksi ei viedä suoraan itse niitä rahoja paikalliselle pesäpallo- tai jääkiekkoseuralle, vaan sitä rahaa pitää kierrättää jonkun ministerin kautta?
Jaahas, täällähän on oikein tyypillinen keskustelu menossa:
Porilainen: Tutkimuksia löytyy
Sinikettu: Voisitko laittaa linkkejä?
Porilainen: Googleta
Sinikettu: Eiku jos niitä tutkimuksia löytyy, niin laita linkkejä tutkimuksiin?
Porilainen: Etkö osaa googlettaa?
Kun kerran sitä rahaa jaetaan yhteiskunnan mielestä hyvinvointia tukevaan kulttuuriin (kyllä, urheilu on osa kulttuuria) niin kukas sen tuen antamisesta päättää, sitä valvoo ja seuraa, ettei panos mene taivaan tuuliin tai ainakaan muuhun, kuin se on tarkoitettu, ellei se ministeriö, joka asiaa hallinnoi.
Varmaan jotenkin siten, että kun ostat lipun paikallisen pesisjoukkueen matsiin ja menet katsomoon, niin vähän ajan päästä huomaat, että tuleeko se joukkue pelaamaan, vai ovatko lähteneet Himokselle ryyppäämään.
Lieneekö sinisilmäisyys hyve, mene ja tiedä. Ihan ei nyt kuitenkaan avautunut kuinka se homma isossa mittakaavassa so. valtakunnallisesti hoidettaisiin ilman hitonmoista hävikkiä veronmaksajien kukkarosta, jos sitä ei koordinoidusti joku hallinnoisi.
Sillä lailla, että jokainen maksaa urheilunsa itse, eikä urheiluseuroja tueta
Luulisi järjissään olevan ihmisen ymmärtävän, että ilman valtion tukemana saatua resurssilisää bisnesperiaatteella toimiva lajikirjo olisi niin suppea, että niitä häviäjiä hyvinvoinnissa olisi tuhatkertaisesti verrattuna tilanteeseen nyt, joka ei siis ole optimi, saati ideaali, mutta jotakin kumminkin.
Arhinmäkihän onnistui suututtamaan kaikki mahdolliset "oikeat" taidepiirit kun preferoi urheilua ja sen eri tapahtumia kaikenmaailman pönötysjuhlien sijaan. Sinänsä outoa että jääkiekkoforumilla nähdään urheiluun panostava ministeri jotenkin huonona.
En tiedä olenko ainoa, mutta jotenkin jännästi vaalitappiot ovat nostaneet persusympatioita. Ei niin, että edes harkitsisin äänestäväni, mutta jotenkin toivon että saisivat asiansa järjestykseen. Erittäin jännittävät ajathan tässä on käynnissä.