Eli jatkat väistelyä. Eiköhän tämä ollut tässä, Oinonen on varmasti ylpeä sinusta.
Yritin jo hieman vihjailla esimerkeilläni jonkin taloustieteellisen johdantoteoksen suuntaan, mutta voin avata vielä havainnoivalla esimerkillä.
TosiFani ja Runtulin voivat valita työpäivänsä päätteeksi vapaa-ajan toiminnaksi oopperaa tai villakoiran ulkoilutusta tai kotona makailua. TosiFani on oopperan ystävä ja Runtulin pitää enemmän villakoiran ulkoiluttamisesta. TosiFanin hyvinvointi lisääntyy oopperan kuuntelusta 20 ky:llä (ky = kuvitteellinen yksikkö), kun Runtulinin hyvinvointi lisääntyy oopperakeikasta 15 ky:llä. Sen sijaan villakoiran ulkoilutuksesta TosiFanin hyvinvointi lisääntyy 10 ky:llä ja Runtulinin hyvinvointi 20 ky:llä. Hahmot voivat myös jäädä kotisohvalle, jolloin heidän hyvinvointinsa on +-0.
Molemmat aktiviteetit maksavat, jolloin hahmot voivat rajallisin resurssein valita vain toisen aktiviteetin. TosiFani menee oopperaan ja Runtulin ulkoiluttaa villakoiraa, jolloin molempien hyvinvointi nousee 20ky:llä.
Nyt valtio puuttuu peliin ja verottaa toimijoita tukeakseen taidetta. Verotuksen seurauksena toimijoiden rahat tietysti vähenevät ja he voivat osallistua vain siihen vapaa-ajan aktiviteettiin, jota valtio tukee. Viisas eduskunta kokoontuu ja päättää, että verorahoilla tuetaan oopperaa. TosiFani menee tietysti innoissaan oopperaan hyvinvoinnin kasvaessa 20ky:llä. Myös Runtulin menee oopperaan, koska se on kannattavampaa kuin jäädä kotisohvalle. Hänen hyvinvointinsa kasvaa 15ky:llä.
Matemaattisesti lahjakas lukija voi nyt laskea, mitä on tapahtunut hyvinvoinnille sen jälkeen kun valtio on tukenut taidetta verorahoin. Ilman näitä tukitoimia (jos henkilöt saisivat vapaasti valita vapaa-ajan toimintansa) henkilöiden yhteenlaskettu hyvinvoinnin kasvu olisi 20ky+20ky = 40ky. Tukitoimien jälkeen hyvinvoinnin kasvu on 20ky + 15ky = 35ky. Valtion tukitoimet siis näyttävät vähentävän hyvinvointia eikä kasvattavan sitä. Hyvinvointi laskisi vielä enemmän, mikäli viisas eduskunta alkaisikin tukemaan villakoiran ulkoilutusta.
Toivottavasti tämä kelpaa jonkinlaisena perussuomalaisena selityksenä sille, miksi en oikein innostu taiteen tukemisesta valtion rahoilla. Tarinan logiikka säilyy samana, vaikka vapaa-ajan toiminnan mahdollisuudet lisääntyisivät tai henkilöt olisivat varakkaampia. Perustelu ei luonnollisestikaan ole aukoton, mutta hyvää pohdintaa löytyy paljon taloustieteellisestä kirjallisuudesta – varmasti sen löydät kun itsekin tieteeseen viittasit aiemmin.