Jonkinlainen whataboutismi nyt näköjään on jo tullut osaksi poliittisen keskustelun arkea. Samaan sarjaan sen kanssa, ettei sanomisella oikeastaan ole väliä, sanojalla on. Liian usein ei edes yritetä argumentoida asian puolesta tai sitä vastaan, kun ihan refleksinä irtoaa joku "mutku toi teki sitä, tätä tai tuota". Eikä sillä. Epäilemättähän se on osa kaikkien puolueiden toimintaa jossain määrin. Blokkiutuminen on ollut vahvaa ja se näkyy kaikessa. Asiapohjainen argumentaatio alkaa olla valitettavan vähissä.
Välillä sitä kuitenkin miettii, kuinka tosissaan ihmiset ovat. Vedetäänkö oman puolueen kohdalla laput silmällä kuin paraskin fani, vai trollaillaanko vain. Tottahan se on, että populismi ja vastakkainasettelu ovat nykyisin osa hiukan kaikkien pelikirjaa. Mutta yhtä totta on, että PerSut on tässä edelleen omassa luokassaan. Suomessa on yksi puolue, joka on tällä populismilla ja vastakkainasettelulla luonut koko asemansa. Muilla puolueilla on omat hönönsä, Perussuomalaisten kohdalla linja tuntuu olevan sama halki puolueen.
Purra, Mäkelä, Tynkkynen, Peltokangas, Hakkarainen.... Jostain sieltä löytyy se syy, miksi PerSuja ei kukaan vieläkään ota vakavasti, jos puhutaan jostain vastakkainasettelun päättämisestä. Tai verrataan puolueita keskenään. PerSut ylläpitää ja syventää poteroita päivittäin, ihan niiden puolueen näkyvimpien jäsenten päivittäisellä tekemisellä. Asialinjalla voisi keskustella, mutta sen sijaan pitää päästä aukomaan päätä "vihervassarien" suuntaan. Jos joku omista tötöilee, piiloudutaan "annetaan poliisille työrauha" -verhon taakse, mutta muiden tekemiset sormella osoitellen tuomitaan ennen ensimmäistäkään virallista tiedotustilaisuutta. Jos puolueen johtajakin on somessa vittuilemassa leikkauksista, jotka suurilta osin kohdistuvat heikompiosaisiin, on turha jeesustella muiden tekemisestä. Ei ole mitään uskottavaa "mutku" perustelua. Linja on valittu. Se ei ole rakentava, se ei ole yhtenäisyyden tunteita lisäävä. PerSujen viestintä on vain flirttailua omille äänestäjille, ei yritystäkään laajempien massojen suuntaan keskusteluun.
"Me vastaan muut" on hellyttävää larppausta vaikkapa urheilujengien faneilta, politiikassa ei niinkään. Surullisinta tässä on, että PerSuissa olisi kykyä myös asiakeskusteluun. Siksi nähtävä tyyli on todettava tietoiseksi valinnaksi. Ei haluta asiakeskustelua, halutaan niitä syvempiä poteroita provosoinnilla ja vittuilulla. ...ja puhutaan kuitenkin hallituspuolueesta. Hallituksesta, jonka pitäisi tehdä vaikeita rakenteellisia muutoksia.... Jokin tässä yhtälössä ei herätä luottamusta. Osa, varsin suuri osa, äänestäjistä tuntuu kuitenkin tämän tyylin ostavan edelleen. Mitä sitä asiapolitiikilla, kunhan "vastapuolta" vituttaa. Se on sääli. Koska todennäköisesti se tarkoittaa, että tätä samaa paskaa pitää jatkossakin seurata...